Vanha isä pysyy nyt itse kotona, mutta....
Hän on nyt uskonut, että hänen ikäistensä pitää pysytellä sisätiloissa. Mutta hän edelleen luulee, että me nuoremmat liikumme yhä ja toimitamme normaalisti ties mitä asiaa.
Käyn hänelle lähikaupassa ja kauppalistaa tehdessä on sota asiasta kun hän miettisi vain 1-2 päivän ruokaostokset ja minä pakotan hänet miettimään kauppakerralle koko viikon ruuat, ettei kaupassa tarvitse käydä koko ajan. Viikon ruokalistan miettiminen on hänelle hankalaa. Parin päivän päästä kaupassa käynnistä hän jo soittaa, että tekisi mieli korvapuusteja tai tomaatti on loppu. Kun en lähde tomaattien takia kauppaan niin hän loukkaantuu...”mitäs minun vanhan ihmisen tarpeista...”
Vaikka sanon, niin hän ei ota sisäistääkseen, että olen myös rajoittanut kaikin tavoin kaiken ylimääräisen liikkumisen ulkona eikä minunkaan ole hyvä tuolla kulkea kaupoissa montaa kertaa viikossa. Ostan ruuat perheelleni nettikaupasta ja ruokaa tulee kerralla 2 viikon tarpeisiin.
Tilaisin isällekin ruuat netistä, mutta kun hän pystyy ajattelemaan ruoka-asioitaan vain kahden päivän sykleissä niin netistä tilaaminen on mahdotonta jonojen ollessa 2- 3 viikkoa.
Miten teillä muilla on vanhojen vanhempien kanssa kauppa-apu ja muu asiat järjestetty?
Kommentit (13)
No jos hän on tosi vanha, niin ei ehkä aina, miten sen sanoisi, leikkaa terävimmin tai osaa ennakoida kovin kauas. Aika ymmärrettävää.
Yhdessä ollaan papan kanssa mietitty noin viikoksi mitä kaikkea hän mahdollisesti voisi tarvita.
Käyn isälle kaupassa 10 päivän välein. Laittaa tekstiviestillä ostoslistan ja lisään siihen sen verran, että riittää.
Mitään ylimääräisiä mielitekoja en juokse hakemaan, koska en hae meille itsellemmekään.
Ymmärsi kyllä asian, pari kertaa yritti kiukutella, kun esim. Ilta-sanomia en vie joka päivä.
Osaa käyttää nettiä, mutta paperilehti on ihan eri asia. No niin onkin, mutta nyt se ei onnistu.
Soitin anopille ja kysyin mitä tarvisi kaupasta kun toisin samalla kun haen meillekkin ostokset. Mietti hetken että ei tarvi juuri mitään nyt mutta kävisitkö lauantaiaamuna (soitin torstaiaamuna). Kerroin nätisti etten aio käydä viikonloppuna kaupassa ja tavoite on käydä vain kerran viikossa kaupassa jatkossa. Sitten kyselin maidot, leivät, levitteet, lihat ym ja tehtiin lista ja hain torstaina jo ison kassin ruokaa anopille. Lisäksi ostin joitakin ylimääräisiä asioita mitä tiedän anopin normaalisti syövän ja pystyy halutessaan pakastaa jos liikaa syömistä nyt.
Aloittajalle vinkkasin että kysy mitä isä haluaa viikoksi ja jos isä ei osaa päättää niin valitse itse lisää. Jos vie vaikka pitkään säilyviä säilykkeitä varalle tai sitten sellaisia tuotteita jotka voi viedä itselle syötäväksi jos ei toinen halua niitä syödä (eli pakkaat pyydetyt ruuat kassiin jonka jätät isälle sellaisenaan ja sitten tarjoat toisen kassin että ottaa sieltä mitä haluaa ja jos ei kelpaa niin viet ne itsellesi). Tämä on toiminut minulla anopin kanssa.
7.3. tein vanhemmiltani kysymättä listan, nuori sukulainen kävi ostamassa tavarat ja sen jälkeen 80 v vanhempani ovat pysyneet kotona. Tiesin, et heillä mm iso pakastin oli miltei tyhjänä joulun jäljiltä, sinne mahtui yli kolmella sadalla pelkästään ruokapakasteita. Eivät haikaile tuoreita tomaatteja vaan höyryttävät vihannesseoksen lämpimän ruoan oheen, kahviin käy nyt Hyla-maito.
En kysellyt, kelpaako apu tai millainen. Sanelin. Ovat totelleet. Kotona pysyvät, pihahommia tehneet ulkoiluksi. Autoa ei oo edes startattu.
Toki uus ruokatoimitus pian hoidettava.
Mun vanhemmat tietävät, että rakastan heitä, enkä komentais mihinkään ilman hyvää syytä. Arjessa molemmilla ollut taipumus kitistä pikkuasioista välillä, nyt ovat olleet kovin kiitollisia.
Vanhojen on tosi vaikea sopeutua muutoksiin. Kärsivällisyys heidän kanssaan on koetuksella jo normaalistikin, saati nyt. Mun äiti loukkaantui mulle ja alkoi ilkeilemään, kun sai tietää etten voi mennä maaseudulle häntä nyt auttamaan. Asun Vantaalla.
Veljeni sai joten kuten hoidettua viimeisimmän kauppareissun äidin kanssa, ja nyt ruokaa riittää 2-3 viikoksi. Sitten on edessä uusi taistelu, koska äidin mielestä kukaan ei osaa hoitaa hänen ostoksiaan. Veli on vähän pehmo, joten todnäk äiti lähtee taas kauppaan.
En jaksaisi enkä haluaisi riidellä äidin kanssa, mutta hän on niin hermostunut viimeisen itsenäisyyden linnakkeensa menetyksestä että nyt tarvitaan extra annos kärsivällisyyttä. Selitän rauhallisesti kuinka hän on riskiryhmää ja kuinka vaarallinen korona on. Kuuntelen hänen kiukkuamistaan.
Meilläkään isä 75v ei osaa listata tai ennakoida ruokatarpeitaan, joten minä teen sen hänen puolestaan. Onneksi isä ei ole kokeilevan keittiön ystävä tai kummoinenkaan kulinaristi. Tiedän suunnilleen, millaista ruokaa hän on tottunut syömään ja paljonko sitä yhdellä miehellä kuluu. Pysyypä ainakin ruokien puolesta hengissä.
Kyllähän vanhukset saavat käydä kaupassa, jos apua ei ole. Vanhemmat käyvät kerran viikossa ostoksilla aamulla aikaisin.
Kiitos kommenteista ja vinkeistä. Isä on rakas ja arki hänellä sujuu hyvin, mutta vanhana hänellä ei näissä uusissa tilanteissa ei oikein leikkaa ja uuteen tapaan toimia on vaikea sopeutua.
Minäkin alan tekemään jatkossa niin, että suunnittelen hänelle viikon perusruuat ja siihen päälle hän voi esittää erityistoiveet. Tiedän suurinpiirtein kuinka paljon ruokaa menee, mikä maistuu ja mikä ei, tuotteiden pitää olla tuttuja jne.
Kiitos, tällä varmaan selvitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhojen on tosi vaikea sopeutua muutoksiin. Kärsivällisyys heidän kanssaan on koetuksella jo normaalistikin, saati nyt. Mun äiti loukkaantui mulle ja alkoi ilkeilemään, kun sai tietää etten voi mennä maaseudulle häntä nyt auttamaan. Asun Vantaalla.
Veljeni sai joten kuten hoidettua viimeisimmän kauppareissun äidin kanssa, ja nyt ruokaa riittää 2-3 viikoksi. Sitten on edessä uusi taistelu, koska äidin mielestä kukaan ei osaa hoitaa hänen ostoksiaan. Veli on vähän pehmo, joten todnäk äiti lähtee taas kauppaan.
En jaksaisi enkä haluaisi riidellä äidin kanssa, mutta hän on niin hermostunut viimeisen itsenäisyyden linnakkeensa menetyksestä että nyt tarvitaan extra annos kärsivällisyyttä. Selitän rauhallisesti kuinka hän on riskiryhmää ja kuinka vaarallinen korona on. Kuuntelen hänen kiukkuamistaan.
Mun isällä oli myös vaikeuksia tämän itsenäisyyden menetyksen kanssa kun ei pääse nyt enää ruokaansakaan lähikaupasta ostamaan. Itse on sinne köpötellyt ja siinä on ollut päivään ulkoilua ja vähän ohjelmaakin.
Vasta kun Niinistö ärähti, että nyt pitää pysyä kotona niin vasta sitten uskoi.
Nyt on vähän herkillä myös tämän avun vastaanottamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhojen on tosi vaikea sopeutua muutoksiin. Kärsivällisyys heidän kanssaan on koetuksella jo normaalistikin, saati nyt. Mun äiti loukkaantui mulle ja alkoi ilkeilemään, kun sai tietää etten voi mennä maaseudulle häntä nyt auttamaan. Asun Vantaalla.
Veljeni sai joten kuten hoidettua viimeisimmän kauppareissun äidin kanssa, ja nyt ruokaa riittää 2-3 viikoksi. Sitten on edessä uusi taistelu, koska äidin mielestä kukaan ei osaa hoitaa hänen ostoksiaan. Veli on vähän pehmo, joten todnäk äiti lähtee taas kauppaan.
En jaksaisi enkä haluaisi riidellä äidin kanssa, mutta hän on niin hermostunut viimeisen itsenäisyyden linnakkeensa menetyksestä että nyt tarvitaan extra annos kärsivällisyyttä. Selitän rauhallisesti kuinka hän on riskiryhmää ja kuinka vaarallinen korona on. Kuuntelen hänen kiukkuamistaan.
Olisiko äitisi kotipaikkakunnalla jotain kauppaliikkeen, kunnan tai seurakunnan järjestämää kotiinkuljetusta (ruokatavarat, apteekin valmisteet jne.) Toivottavasti äitisi uskoo, ettei hänen ole nyt turvallista asioida itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vanhukset saavat käydä kaupassa, jos apua ei ole. Vanhemmat käyvät kerran viikossa ostoksilla aamulla aikaisin.
No kun tässä tapauksessa saavat apua, eli kaupassa ei ole pakko käydä. Meillä anopin kanssa sama juttu, asuu yksin joten päivittäinen kaupassakäynti ollut varmaan ohjelmanumero. Tilaili kolmea karjalanpiirakkaa erikseen ja seuraavana päivänä Ilta-Sanomia. Uskoi onneksi, kun mies sanoi. Ymmärrän kyllä, että aika käy toooodella pitkäksi yksin kotona.
Ostan viikon ruokatarpeet netistä sekä isoäidilleni, että meidän perheelle. Hänelle kelpaa kyllä se mitä me olemme miettineet hänen toiveiden lisäksi. Ja lasten kanssa leivottiin pullaa ja sämpylöitä myös isomummin pakastamineen.