Lue keskustelun säännöt.
Karanteeni ja pakko-ajatukset ruoasta/liikunnasta
25.03.2020 |
Onko kenelläkään?
Paluumuutin Suomeen viime viikolla ja nyt olen tietenkin kotikaranteenissa.
Päivät kuluvat kaloreita laskiessa, niin kuntoilusta kun ruoasta. Pikku hiljaa olen puolihuomaamatta tiputtanut ruoka-aineita pois, esim turhat hiilarit. En kestäisi ajatusta syödä kuin yksi peruna, ja sitten ajattelen mihin minä sitä yhtäkään tarvitsen.. näin se lipsuu. En ole yksin, vaan sukulaisen luona, ja hän tekee pääasiassa ruoat, itse hoidan lähinnä aamupalan. Ja valehtelen, että hoidin lounaanikin.
Käyn päivittäin 5-8 km lenkillä (asun _oikeasti_ maalla), joskus parikin kertaa. Järki sanoo, että en liho vaikka söisin normaalisti, mieli sanoo ihan muuta. Olen myös normaalipainoinen 54kg/163cm. Ahdistaa, kun mulla ei ole nyt vaakaa, niin en tiedä olenko lihonut vai laihtunut tämän viikon aikana.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko sitten päivän aikana syöt? Tuo viiden-kahdeksan kilometrin lenkki on varmasti mielellesi tosi tarpeellinen, enkä sinänsä pidä huonona sitäkään, jos teet lenkin pari kertaa päivässä, koska silloinkin liikunnan määrä on oikein maltillinen. Millaisia pakkoajatuksia sinulla on? Onko sinulla sellaista päivätekemistä, jonka avulla pystyisit keskittymään muuhun kuin ruoan ja liikunnan ajatteluun?
Ymmärrän hyvin ahdistavan olon liikkumattomuudesta, etenkin jos aiemmin tavoitteellinen harjoittelu on nyt muuttunut höntsäilyksi. Jos kyse on tästä, voisitko suunnata urheilun tavoitteita uudelleen? Karanteeniolosuhteissa pystyt varmasti harjoittelemaan uusia taitoja jotka tukevat urheiluharrastustasi jatkossa, mitä ikinä ne sinulle sitten ovatkaan.