Miten teidän lapset on reagoineet koronaan ja tähän kaikkeen?

Ei mitenkään.

Sanoisin että reagoi juuri kuten vanhemmat. Eli vanhempien omat pelot siirtyy aina lapseen.

Ihan hyvin, onneksi on muutenkin kotona viihtyvä introvertti niinkuin minäkin. Aluksi vähän ihmetteli että miksi toimitaan näin mutta kuuliaisesti pesee käsiä. Kotona ollaan puuhastelu kaikenlaista ja on ollut itseasiassa ihan hyvä tauko meille. Mennään kävelylle ja nautitaan auringosta.

Kaveritapaamiset jääneet vähemmälle mutta ei ole vaikuttanut ainakaan vielä. Ehkä sitten joskus taas voi olla kavereidenkin kanssa enemmän. Naapurissa on yksi tyttö jota voi nähdä ulkoilun merkeissä. Lapsemme on käyttäytynyt tosi fiksusti ja ymmärtäväisesti eikä hirveästi meidän arkea koronakriisi vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Sanoisin että reagoi juuri kuten vanhemmat. Eli vanhempien omat pelot siirtyy aina lapseen.

Kiitos vastauksesta! Vielä tuohon reagointiin niin ei meillä kotona pelätty ydinsotaa eikä siitä mitään erikoista puhuttu. Mutta esim. uutistenlukija näytti televisiossa tuolloin niin huolestuneelta ja vakavalta että jotenkin silloin lapsena sen tajusin että nyt on tosi kyseessä. 

Menin lenkille eräs päivä niin kaksi ehkä 7-vuotiasta lasta tuli takanani ja puhuivat kovasti koronasta ja jotakin äidistä ja perheestä jne. Eivät iloisesti keskustelleet mutta eivät itkeneetkään.

Eivät tunnu pelkäävän. Olen kuitenkin puhunut asiasta jonkin verran ja selittänyt tilannetta, ettei tarvitse kaikkea miettiä yksin. Ollaan myös keskusteltu, miten vaikuttaa eri ihmisiin ja mitä pitää tehdä. Pikemminkin alussa tuntui, etteivät ymmärtäneet tilanteen vakavuutta ja sitä, miksi ihmisiä pitää vältellä. En silti puhu asiasta koko ajan, elämän pitää jollain lailla jatkua normaalisti.

Ei oikein mitenkään. Harmittaa, kun ei saa olla kavereiden kanssa, mutta muuten on Ok. Mutta luulen tunteiden purkautuvan sitten, kun kaikki on ohi.

Meidän 15-vuotiaamme suhtautuu vakavuudella, vastuullisesti mutta ei peloissaan. Aika paljon puhutaan asiasta ja paljon ottaa itse selvää. Vielä viime viikolla hieman kritisoi päätöksiä rajoituksista kavereiden näkemisestä, ei enää. Näkee 1-2 kaveria pari kertaa viikossa ja aina ulkotiloissa. Ymmärtää, jos tästäkin tullaan rajoittamaan, on muutenkin omaehtoisesti tosi paljon kotona nyt ilman että pitäisi sanoa erikseen. Pesee käsiä ulkoa tultuaan, ei ravaa kaupassa ym. ajattelevaisuutta ilmenee. Tekee myös ruoat kotona ja siivoaa koulutyön lisäksi, kun olemme päivät töissä. :) Hienoa nähdä tällaista käytöstä, miten vastuullinen hän loppujen lopuksi onkaan, vaikka normiarjessa tuntuu että kaikki pitää sanoa kahdesti.

Samalla tavalla käy kakalla kuin tähänkin asti.

Tämä on jotenkin huvittavaa seurattavaa, kun ennen tätä keskusteltiin paljon siitä, että lapset lähinnä on vain niillä älylaitteilla ja nyt tämä kotona olo onkin jokin kriisi :D

9-vuotiaani suhtautuu hyvin tunteettomasti. Hyväksyy asian asiana ja toimii opastuksen mukaisesti.