Avautuminen tunnekylmästä lähipiiristä

Mun oli vaikea keksiä otsikkoa, mutta tilanne on tämä: minulla loppui hiljattain juttu yhden miehen kanssa, ja lähipiirini reaktioiden myötä tajusin, että minulla on tunnekylmä turvaverkko, joilta en saa tällaisissa tilanteissa tukea.

Olen aika epäterveistä kotioloista lähtöisin. Perheessämme ei saanut ilmaista kielteisiä tunteita, joten opin tukahduttamaan ne. Lähimmät ystäväni ovat aika lailla samankaltaisista perheoloista, sikäli ei yllättävää, että samankaltainen tausta yhdistää.

Pitkäaikaisen jutun yhtäkkinen päättyminen tuon miehen kanssa tuli mulle shokkina. Ystävieni reaktio heti samana päivänä oli tämä: mies on välittömästi unohdettava, eikä hänestä saa puhua enää koskaan sanaakaan ja nyt puhutaan vain kivoista jutuista. Mulla oli tilanteen takia tosi ahdistunut ja surullinen olo, ja koin jääneeni ihan yksin. Tilanne jäi käsittelemättä, ja parhaani mukaan yritin haudata koko jutun ja iloisesti höpötellä jostain meikeistä ja leipomisesta ikään kuin kaikki olisi hyvin. Kerran erehdyin keskustelun lomassa sanomaan, että mulla on sitä miestä ikävä ja tuntuu tosi yksinäiseltä - yksi ystävistäni tiuskaisi, että "Mitä sä siitä Teemusta* vielä puhut, miten et oo jo päässyt yli??". Ton jälkeen tuli vain ihan hirveä häpeän tunne. Erehdyin myös avautumaan aiheesta lapsuudenperheelleni, ja sieltähän tuli tuttu tyly vastaus: "Ei kukaan mies ole itkun asia. Tästä ei kannata puhua tai edes ajatella enää, mene eteenpäin elämässä ja ryhdistäydy". Eilen yhtäkkiä yksin kotona ollessani tuli itku ja tajusin, että tämä oli ensimmäinen kerta kun olen uskaltanut tuota miestä kunnolla surra - varmaan siksi, että kukaan ei ollut sanomassa, että et saa surra, ja ei tuo ole itkun asia. En tiedä mikä tämän aloituksen pointti oli, halusin kai vain avautua, kun en sitä muualla koe voivani tehdä. Tähän saakka myös ajattelin olevani jotenkin viallinen, kun en tuosta miehestä ole päässyt muutamassa viikossa yli, mutta nyt tajusin, että kaipa se on ihan normaalia. Ei ihminen ole mikään kone, joka voi vain kytkeä tunteet pois päältä. Ja ei kai asioista voi päästä yli, jos ei käsittele tilannetta ja siihen liittyviä tunteita?