Muita jotka ei pelkää lamaa?

Niin kauan kuin käteisellä rahalla on arvoa, huolet on poissa.

Ei se ajatus lamasta ja taloushuolista kevyeltä tunnu, mutta on muitakin huolia ja ne jotenkin auttavat suhteuttamaan asioita.

Omasta puolestani uskon selviäväni. Ehdin säästää vähän puskuria ennen tätä pudotusta ja tiedän, että tulen toimeen pienellä.

 Mutta ysärilamassa en tavallaan tajunnut, mitä kaikkea on käynnissä yhteiskunnassa. Nyt tuntuu eri tavalla pahalta itsestäkin, kun näen, että yrityksillä on vaikeuksia ja että ne kaatuvat.

En pelkää lamaa, mutta tiedostan että jos Suomi menee kiinni ja suurin osa ihmisistä työttöminä ja tulottomina, niin tuskin rikkaillakaan täällä niin kovin kivaa on. Kaikki kaupat ja ravintolat kiinni. Siinä sitä syö sitten rikaskin tölkkihernaria yksin kotosalla. Juu, puhun itsestäni.

kyllä tästä selvitään.

Näyttää jo väistämättömältä että lama tulee. Siihen kannattaa valmistautua elämällä nyt vähän nuukasti ja lykkäämäällä hankintoja, jos vanhallakin pärjää.

Muistan 90-luvun lamasta, kun oli juuri alkanut lyhentää huikealla korolla olevaa asuntolainaa, että joutui oikeasti tinkimään vähän ruuastakin, vaikka molemmat olimme töissä. Jotenkin hassu asia on jäänyt mieleen. pidin kovasti uunibroilerista, mutta kana oli aika kallista ja monesti sitten päädyttiin johonkiin halvempaan viikonloppuruokaan.

Toki monella oli paljon huonommin asiat, jos joutui työttömäksi ja varsinkin jos oli taannut jonkun maksukyvyttömäksi osoittautuneen lainan, niin silloin saattoi mennä kaikki. Toiset siitä selvisivät, toiset eivät.

Nytkin kun vähän varaudun ikäni takia olemaan kotona pitkään, olen ostanut kokonaisen broilerin ja pari broilerijauhelihapakettia pakastimeen. Hassuistakin asioista voi jäädä trauma.

Siis selvitäänhän me ilman muuta, raapaisuja tulee ja vähemmällä joudutaan pärjäämään, vaikka maailma ei todennäköisesti koskaan enää tule olemaan entinen. Siinä on hyvätkin puolensa, koska maltillinen kulutus jättää maapallomme varoja jälkeläisillemmekin.

Minä olen ollut töissä vasta pari vuotta, joten juuri ja juuri olen tottunut työntekoon ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on talviloma. Olin 5 vuotta lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen kesti 12 vuotta ennen kuin pääsin vakituiseen työhön. Nyt on meilläkin lomautuksia ja ehkä irtisanomisia tiedossa. Talous on onneksi hyvässä kunnossa koska mies on ollut koko ajan töissä ja viime vuosina todella hyvällä palkalla. Ansiosidonnaista näytäisin saavan noin 1500€ ja noin pienestä ei paljon veroja tarvitse maksella, kyllä tässä pärjätään!

Toki sitten mietityttää se töiden saanti jatkossa, kun CV on mitä on. Kun jo vähän ehti tottua töissäkäyntiin niin olisi tylsää olla 15 vuotta työttömänä ennen kuin pääsee eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

kyllä tästä selvitään.

Äänestän tämän vuoden 2020 hokemaksi - kuuluu joka tuutista ja sopii kaikkiin tilanteisiin.

Olen myös nähnyt 90-luvun laman ja kokenut sen lukiolaisena. Vähään tyytyvä elämäntapa ja maltti suojaa pahimmilta virheiltä. Ei ole pakko olla kaikki uutta ja hienoa, käytettykkin kelpaa. Lisäksi osaa miettiä mikä on tarpeen ja halun ero. Ostaa vain sitä mitä tarvitsee.

On tullut nähtyä myös lamaa ennen vallinnut olotila, suomesta oli muotoutumassa yksi Miami Vicen elämäntyylin ilmentymä, naapurit ostelivat uusia velkavolvoja ja audeja, asuntoautoja ja asuntovaunuja, kesämökkejä, moottorikelkkoja ja kaikkea mitä suomalaisilta " bussikuski ja siivooja"-pariskunnilta olikaan puuttunut. Kaikilla oli rahaa ja pörssivinkkejä jaeltiin. Merellä seilasi isoja huvijahteja, jotka nostivat uimarannalla sellaiset aallot että niitä alkoi jo pelätä uidessa.

Näin jo vuoden 2008 jälkeen, kun talous uudelleen elpyi ihmeen lailla että suurlama toistuu vielä ennennäkemättömän rajuna, kun vuoden 2008 notkahduksen mätäpaiseen pohjia ei putsattu, vaan avohaavaan kaadettiin uutta rahaa, ja asia painui unholaan. 

Asuntojen hinnat erkanivat kaikista lainalaisuuksista, ja 40-vuotiaana-eläkkeelle-liike keräsi kannattajia. Mimmit sijoittaa ja seurakuntalaiset heiluttaa käsiään kuin helluntaiherätyksen saaneena. Raha on aina tullut rahan luokse ainoa totuus. Minä taas sanoin että velkaloukku yllättää aina ne jotka eivät osaa varoa.

Kukaan ei kuunnellut minuakaan kun kehoitin ystäviäni lyhentämään asuntovelkojaan enemmän kuin oli pankin kanssa sovittu, koska velkaa kannattaa kuolettaa niin paljon kuin pystyy kun korot ovat vielä matalat. Kehotin myös säästämään parin kuukauden nettopalkan verran sivuun yllättäviä tilanteita varten, jos kerran asuntolainan lyhennys oli viritetty alas. Ei mennyt perille. 

Mutta nyt elellään ja ollaan kuin ellun kana, ei ole velkoja, eikä sitoumuksia. Elämäntyyli on säilynyt vaatimattomana ja tuntuu päivä päivältä enemmän siltä että nyt se on suojaksi. Kaikki ottavat varmasti osumia ja mustelmia nyt, mutta en vietä unettomia öitä tuskanhiessä pyörien siksi että ne velkavivutetut sijoituskämpät vuokratontilla huutaa säännöllistä velan lyhennystä ja vuokralaiset ovat kohta rahattomia. Tai pörssissä häviää kymppitonneja päivässä, mutta velka jolla ne ostettiin on ja pysyy ja kasvaa.

No mä 30 vuotias olen menettänyt luottamuksen yhteiskuntaan jo aikoja sitten.

Työelämässä on pelkästään työpaikkakiusaamista, epävarmuutta ja pahaa mieltä. Minulta määräaikaisuus loppui ja jäin työttömänä vastoin tahtoen vaikka pitikin jatkaa. Olen niin turtunut ja kyyninen.

Mun puolesta vois koko maapallo räjähtää. Käy sääliksi ainoastaan luonto, eläimet ja muutamat hyvät tyypit.

Kauan aikaa sitten lopetin rahan käyttö. Käytän vain ruokaan.

En voi enää ottaa vakavasti tämä ajan henki.

Ennen vanhaa yritykset pysyivät pystyss 100 vuotta, ja nyt ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää jo väistämättömältä että lama tulee. Siihen kannattaa valmistautua elämällä nyt vähän nuukasti ja lykkäämäällä hankintoja, jos vanhallakin pärjää.

Muistan 90-luvun lamasta, kun oli juuri alkanut lyhentää huikealla korolla olevaa asuntolainaa, että joutui oikeasti tinkimään vähän ruuastakin, vaikka molemmat olimme töissä. Jotenkin hassu asia on jäänyt mieleen. pidin kovasti uunibroilerista, mutta kana oli aika kallista ja monesti sitten päädyttiin johonkiin halvempaan viikonloppuruokaan.

Toki monella oli paljon huonommin asiat, jos joutui työttömäksi ja varsinkin jos oli taannut jonkun maksukyvyttömäksi osoittautuneen lainan, niin silloin saattoi mennä kaikki. Toiset siitä selvisivät, toiset eivät.

Nytkin kun vähän varaudun ikäni takia olemaan kotona pitkään, olen ostanut kokonaisen broilerin ja pari broilerijauhelihapakettia pakastimeen. Hassuistakin asioista voi jäädä trauma.

Siis selvitäänhän me ilman muuta, raapaisuja tulee ja vähemmällä joudutaan pärjäämään, vaikka maailma ei todennäköisesti koskaan enää tule olemaan entinen. Siinä on hyvätkin puolensa, koska maltillinen kulutus jättää maapallomme varoja jälkeläisillemmekin.

Ei kun nyt pitää kaikkien nimenomaan tuhlata, ettei sitä lamaa tule.

Menee muutenkin niin huonosti että henkilökohtaisesti en putoaisi kuin luudan päältä lattialle, joten ei huoleta. 

Mua ei pelota tuleva lama, mutta tietenkin se pistää miettimään asioita. Lamaan tää nykyinen tilanne tulee väkisinkin johtamaan, mutta olen laittanut uskoni Jeesukseen ja sen vuoksi minulla ei ole mitään pelättävää.

Mä olen elänyt lamaa enemmän tai vähemmän ysäriltä saakka. Se lama on mulle jo normaali tila.

Ei tämä paska tästä enää paskemmaksi muutu.

Lama tulee, jos on tullakseen. Ei siinä pelko mitään auta, sitten eletään tilanteen mukaan.