Onko paha juttu olla salaa ihastunut ystäväänsä?
Olen tässä muutamien edeltävien kuukausien aikana saanut elämääni uuden ystävän. Aluksi en ollut kiinnostunut kyseisestä henkilöstä edes kaveritasolla, koska vaikutimme olevan niin eri aaltopituuksilla. Hän kuitenkin sitkeästi jatkoi tuttavuuden tekoa ja niin meistä lopulta taisi tulla ystävät. Jonain päivänä huomasin olevani häneen ihastunut. Olen varma, ettei hän ole tätä tajunnut, mutta olen aivan innoissani aina, kun tiedän, että tulemme pian tapaamaan. Hänelle tuntuu olevan luonnollista olla fyysisesti lähekkäin ystävien kesken, toisin kuin minulle. Ilmeeni todennäköisesti kertoo, että nyt olet vähän liian lähellä, mutta oikeasti nautin joka solullani, kun hän ystävällisesti laittaa käden hartialleni, ja salaa haaveilen enemmästäkin kosketuksesta. Enkä tietenkään aio pilata alkanutta ystävyyttämme kertomalla tunteistani, vaan keskityn nauttimaan hänen seurastaan. :)
Kommentit (20)
No ei tietenkään ole paha juttu. Mutta jos ihastus muuttuu rakkaudeksi ja roikut yksipuolisen rakkauden riivaamana ystävän läheisyydessä niin sitten voi tulla ongelmia.
Huh, olipa kuumoittava tarina 😊 Olla palaa 😍
N39
On se. Kerro tilanne ja katkaise välit.
1-2 metriä väliä näin korona-aikaan.
Kerrohan, mikäli suhde syventyy 😘🥰
Minusta tämä ei ole kovin paha, koska toinen osapuoli on ollut alussa se aktiivisempi, eikä ihastumista myöskään ollut alussa. Eihän sille mitään voi, jos tunteita muodostuu ja ehkä uuteen tyyppiin tutustuessa voi myös sellaisen uuden ihmisen kiinnostavuuden ja mystisyyden sekoittaa päässään ihastukseksi? Helppo ihailla sellaista tyyppiä, josta on nähnyt vasta hyvät puolet.
Minulle on käynyt niin, että tapasin uuden ihmisen, joka alkoi minuun hanakasti tutustua. Laittoi melkein joka päivä viestiä milloin mistäkin asiasta ja kun siinä sitten tutustuttiin, niin kerroin hänelle henkilökohtaisia juttuja omasta elämästäni ja meneillään olevasta sekavasta ihmissuhteesta. Hän esitti ymmärtävänsä ja oli muka tukena, mutta mitä huonommin minulla meni siinä toisessa ihmissuhteessa, niin sitä rohkeammin tämä tyyppi alkoi flirttailemaan jne, mutta ei myöntänyt mitään. Lopulta sitten kuukausien jälkeen humalassa paljasti, että oli ollut koko ajan minuun ihastunut ja sen takia alkanut tutustumaan.
Silloin tuntui kuin minua olisi huijattu ja tietyllä tavalla myös käytetty haavoittuvaisuuttani hyväksi, koska olin todella rikki sen parisuhdedraaman keskellä ja tämä kyseinen henkilö kyllä tiesi sen, mutta halusi vain jatkuvasti saada minua avautumaan enemmän hänelle ja suositteli lopettamaan sen toisen ihmissuhteen jne. Ja siis tämä toinen henkilö oli samaa sukupuolta kanssani ja antoi ymmärtää olevansa täysin hetero, joten en edes arvannut, että voisi olla kyse siitä, että oikesti haluaa vain housuihini. Luulin että oltiin ihan vaan kavereita.
20 vuoden kokemuksella voin sanoa, että on paha juttu. Joko kärsit kaikessa hiljaisuudessa, tai sitten paljastat tunteesi ja todennäköisesti menetät ystäväsi.
Eihän tuo nyt ole paha juttu ollenkaan. Oletteko naisia molemmat? Entä vapaita? Ystäväsi vaikuttaa muutenkin olleen se aktiivisempi osapuoli, joten ehkä hänelläkin on tunteita. Jatkakaa tutustumista kaikessa rauhassa ja katsokaa, miten tilanne etenee. Antakaa palaa, jos siltä tuntuu. :D
Ap täällä taas. Piti kaivaa tämä aiemmin aloittamani ketju esiin palatakseni asiaan.
Aloitusta kirjoittaessani en itsekään pitänyt tilannettamme kovin vakavana. Ajattelin, että helposti pystymme olemaan normaalisti ystäviä, että ei nämä tunteet nyt niin vakavia ole. Nyt täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän ystävyytemme tässä kuukausien mittaan on syventynyt, sitä vahvemmiksi muutkin tunteet ovat muuttuneet. Tämä on yhtä aikaa sekä ihanaa että myös hieman kamalaa. En ole pitkään aikaan saanut näin hyvää uutta ystävyyssuhdetta, joten en missään nimessä haluaisi alkaneen ystävyytemme kaatuvan. Samalla tuntuu kuitenkin aika vaaralliselle ja kielletylle istua iltaa yhdessä viinilasillisten ääressä, ja vaan tuijottaa salaa toisen kauniita kasvoja hänen katsoessaan jonnekin toisaalle, ja haaveilla vähän lähemmäksi pääsemisestä. En ole koskaan tuntenut ketään muuta läheistä ystävääni kohtaan samalla tavalla. Voiko tämä päättyä hyvin? Mahtavatko nämä tunteet tästä joskus haalistua, sillä muuhun tässä ei kyllä varmasti ole mahdollisuutta?
Täytyy sanoa näin monta kertaa friendzonetettuna naisena että omalla kohdallani ei ole päättynyt koskaan hyvin. Olin kymmenisen vuotta sitten useamman vuoden rakastunut ystävääni joka aavisti tilanteen ja käytti sitä oman egonsa pönkittämiseen. Ja nyt tällä viikolla löysin taas itseni samasta tilanteesta; uusi ystäväni kalasteli ja lopulta sai minut sanomaan että tykkään hänestä, minkä jälkeen ilmoitti että no kiva mutta me ollaan vain kavereita enkä vois ikinä olla romanttisesti kaverin kanssa. Voit uskoa miten paska fiilis oli taas siinä kohtaa. Miksi miehet/ihmiset yleensä tekevät tällaista...
Normaalihkoa, teet nyt asiasta isomman kuin onkaan. Kohta luulet olevasi les bo/ ho mo. Nuo on täysin luonnollisia fiiliksiä ihan hetskuillekin, älä siis ihmettele. Tunteet tulee ja menee, ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa näin monta kertaa friendzonetettuna naisena että omalla kohdallani ei ole päättynyt koskaan hyvin. Olin kymmenisen vuotta sitten useamman vuoden rakastunut ystävääni joka aavisti tilanteen ja käytti sitä oman egonsa pönkittämiseen. Ja nyt tällä viikolla löysin taas itseni samasta tilanteesta; uusi ystäväni kalasteli ja lopulta sai minut sanomaan että tykkään hänestä, minkä jälkeen ilmoitti että no kiva mutta me ollaan vain kavereita enkä vois ikinä olla romanttisesti kaverin kanssa. Voit uskoa miten paska fiilis oli taas siinä kohtaa. Miksi miehet/ihmiset yleensä tekevät tällaista...
No oho, kuka nyt ystävästään voi tykätä, inhotahan sitä pitäis :D Teinejä?
on ällöttävää kun tyyppi jota pitää pelkkänä kaverina alkaa kosiskelemaan. ainakin vanhojen tuttujen kesken. jos on tuntenut toisen vasta pari kuukautta niin hän on vielä tuttu , ei ystävä.
Itse aina välillaä ihastunut samaa sukupuolta oleviin kavereihini, mutta eihän siinä mitään. Onnellisena olen silti naimisissa miehen kanss.
Kummallista miten ihmisten monesti tuntuu menevän ihan tunteen mukana, säntäilevät sinne tänne fiilistensä perässä... Rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset. Tunteet on tunteita, ne tulee ja menee, ei ole oikeita tai vääriä, ei ne ole mikään laki.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Piti kaivaa tämä aiemmin aloittamani ketju esiin palatakseni asiaan.
Aloitusta kirjoittaessani en itsekään pitänyt tilannettamme kovin vakavana. Ajattelin, että helposti pystymme olemaan normaalisti ystäviä, että ei nämä tunteet nyt niin vakavia ole. Nyt täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän ystävyytemme tässä kuukausien mittaan on syventynyt, sitä vahvemmiksi muutkin tunteet ovat muuttuneet. Tämä on yhtä aikaa sekä ihanaa että myös hieman kamalaa. En ole pitkään aikaan saanut näin hyvää uutta ystävyyssuhdetta, joten en missään nimessä haluaisi alkaneen ystävyytemme kaatuvan. Samalla tuntuu kuitenkin aika vaaralliselle ja kielletylle istua iltaa yhdessä viinilasillisten ääressä, ja vaan tuijottaa salaa toisen kauniita kasvoja hänen katsoessaan jonnekin toisaalle, ja haaveilla vähän lähemmäksi pääsemisestä. En ole koskaan tuntenut ketään muuta läheistä ystävääni kohtaan samalla tavalla. Voiko tämä päättyä hyvin? Mahtavatko nämä tunteet tästä joskus haalistua, sillä muuhun tässä ei kyllä varmasti ole mahdollisuutta?
Kielletty hedelmä, sehän sinua eniten nyt kiihottaa, eikö? Kokemuksesta sanon et tunteet haalistuu vuodessa parissa.
I wanna ruin our friendship
We should be lovers instead
I don't know how to say this
'Cause you're really my dearest friend
Bi olen tiennyt olevani jo vuosia, mutta silti olen tutustunut läheisesti useaan samaa sukupuolta edustavaan, enkä ole tuntenut tippaakaan seksuaalista viehtymystä heitä kohtaan, vaikka ovat olleet ulkoisestikin ihan kauniita ja viehättäviä ihmisiä hekin, joten mistään kielletystä hedelmästä ei nyt valitettavasti ole kyse. :(
Ap
Ei ole <3