Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ahdistuneisuushäiriöusiä joita korona EI pelota?
15.03.2020 |
Hieman hämmentyneenä olen seurannut ihmisten paniikkia, koska itseäni ei juurikaan korona pelota.
Ehkäpä tässä näkyy, mitä hyötyä voi olla kroonisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Olen niin tottunut pelkämään ja käsittelemään pelkojani, että tosipaikan tullen olenkin yllättävän vahvoilla. Kerrankin näin päin. Yleensä kun minä olen se joka tunnen olevani "hullu".
Kommentit (17)
Näin se usein menee! Minä jopa sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten eikä se sairaus ahdistanut läheskään niin paljon kuin kaikki jokapäiväiset pakkoajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans!!
Tää on niin outoa. Yleensä hirveissä pelkotiloissa ja ahdistuneena, nyt jotenkin rauhassa seurailen kun systeemi pikkuhiljaa romahtaa.
Lapsuuden traumatausta, aina oli kaaos päällä joten ehkä olen pohjimmiltani tottunut parhaiten tällaiseen epävarmuuden tilaan?
Juu. Ahdistuskohtauksia ei ole kyllä aikoihin ollut muutenkaan, mutta en ole kai koskaan ennenkään kauhistunut tällaisista pandemioista tai epidemioista.
Ei ahdista korona. Huvittaa monesti panikointi ketjuja lukiessa. Sairastuminen vain harmittaisi, koska asun yksin.
Eri. Mua ne ihmistenilmoilla olon pelot on nyt muuttuneet siihen uskoon, että tämä on varmaan nyt korona, koska en saa henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama juttu. Olen lisäksi aina pelännyt kaikenlaista tämmöiseen liittyvää. Että tulee joku tilanne, että yhteiskunta romahtaa, tuet menee yms. Olen kerännyt aika hyvän varaston kotiin nyt vuoden aikana ja opetellut jo pidempään kaikenlaisia hyödyllisiä selviytymistaitoja. Olen kirjoittanut muistiinpanoja sen varalta, että joudun vaikka metsään elämään eli tieto ei katoa, vaikka netti romahtaisi. Köyhyys on myös opettanut paljon.
Mua on ahdistanut tavallista vähemmän. En usko tämän olevan mitenkään vakava juttu, mutta olen ollut hyvin rauhallinen. Olo on lähinnä semmoinen, että anti mennä vaan! Olen aina pärjännyt hyvin, kun joku varsinainen kriisi on iskenyt ja vaikka lähipiiri pitää mua heikkohermoisena, niin usein mä olen kuitenkin tosipaikan tullen ollut se toimintakykyisin.
Olen ollut työtön, päästäni sairas ja tämmöistä yhteiskunnan jätettä muutenkin, mutta on aina kiinnostanut eräoppaan koulutus ja näiden taitojen opettaminen ihmisille. Ehkä sille olisi tosiaan kysyntää.
Ehkä sille on joku syynsä, että tämmöistenkin ihmisten geenit on selvinneet aikojen läpi.
Ei ahdista, vaikka perussairauden takia kuulun riskiryhmään.
Oli vaan mukavaa eilen kierrellä kaupassa kerrankin rauhassa, kun Citymarket oli melkein tyhjä 😊 Ei tarvinnut ahdistua tungoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ahdistusdiagnoosi. Ei krooninen, mutta kyllä ahdistuminen on edelleen tapani reagoida moniin asioihin.
Korona ei pelota. Jokseenkin sama ajatus: onhan tässä ahdistuttu niin paljosta muusta. En osaa ahdistua tästä. Olen aina ollut hyvä toimimaan tositilanteissa, ahdistus liittyy muihin asioihin.
Noudatan tietenkin varovaisuutta, ja mietin miten järjestän muuttuneen tulevaisuuden.
Oho sama täällä!! Ahdistuneisuushäiriöni on aika lievä mutta ollut pahimmillaan nyt syksyn ja talven. Töiden vähentäminen ennen joulua helpotti mutta kyllä se töihin lähtö on ahdistanut... Nyt on mennyt monta viikkoa että ei ole ahdistanut yhtään vaikka imen tietoa coronasta kuin pesusieni uutisten kautta. Tiedonjano on kova.
Olin myös menossa "työmatkalle" ensi kuussa jota odotin vielä pari kk sitten innoissani, mutta jo kuukausi sitten ajatus matkasta ja muista ihmisistä ja tulevista tapaamisista vain ahdisti. Kuinka HELPOTTUNUT olin kun se koko reissu peruttiin.
Hassuinta oli perjantaina kun ilmoitettiin hieman yllättäen että työpaikkani suljetaan ainakin pariksi viikoksi. Kaikki muut kyyneleet silmissä ja mun oli vaikea peitellä hymyäni ja ihmettelin vain jälkeenpäin tyyneyttäni. Ajatuksena siis että jesh, saa jäädä kodin rauhaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt kauheasti pelota, mutta mietityttää. Jotenkin lohdullista, että asiaa voi puida muiden kanssa ja omat henk.koht. murheet jäävät taka-alalle.
Ahdistus on ohi, tilalla paniikki ja pakokauhu, sillä sairastuin vakavasti juuri väärällä hetkellä. En tule selviämään tästä. Kun olisinkin vaan ahdistunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kauheasti pelota, mutta mietityttää. Jotenkin lohdullista, että asiaa voi puida muiden kanssa ja omat henk.koht. murheet jäävät taka-alalle.
Tämä tuntuu kyllä jännältä, kun muut ovat yhtäkkiä ikäänkuin samassa tilassa kuin itse olen ollut koko ikäni. Tuntuu, että mulla on enemmän yhteistä ihmisten kanssa. Olen aina keräillyt kotiin ruokaa sun muuta kun olen niin epäluuloinen. Kotivarasta on kiva puhua ja pohtia sitä muidenkin kanssa. Yhtäkkiä mun touhut ei enää näytäkään muiden mielestä niin sekopäisiltä.
Mun perhe on aina naureskellut mun versiolleni survivalismista, mutta nyt ovat myöntäneet sen olevan ihan hyvä asia.
Koen olevani jotenkin normaalimpi. Se tuntuu ihan hyvältä, vaikka en mitenkään nauti varsinaisesta tilanteesta.
Salaa kyllä ehkä nautin vähän siitä, kun ihmiset pitävät etäisyyttä ja moni jakaa kanssani saman kammon julkisia kulkuvälineitä kohtaan. Porukka on ruvennut muistuttamaan mua enemmän.
Sama täällä. Korona ei huolestuta, ihmettelen myös panikoivia ihmisiä, joiden luulisi suhtautuvan järkevästi. Kerrankin näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Minua lähinnä ärsyttää ihmisten panikointi. Tekisi mieli mennä sanomaan että nyt tiedätte miltä minusta tuntuu vuodesta toiseen, tai että kehtaattekin käyttäytyä tolleen ja haukkua niitä jotka eivät panikoi yhtä paljon jne.
En tietenkään tätä kenellekään ääneen sano... ja ymmärrän kyllä järjellä ihmisten reation mut silti. En osaa ainakaan vielä olla hirveän empaattinen, mutta jospa opin.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Minua lähinnä ärsyttää ihmisten panikointi. Tekisi mieli mennä sanomaan että nyt tiedätte miltä minusta tuntuu vuodesta toiseen, tai että kehtaattekin käyttäytyä tolleen ja haukkua niitä jotka eivät panikoi yhtä paljon jne.
En tietenkään tätä kenellekään ääneen sano... ja ymmärrän kyllä järjellä ihmisten reation mut silti. En osaa ainakaan vielä olla hirveän empaattinen, mutta jospa opin.
Nyt olisi hyvä aika jaella ihmisille näitä samoja vinkkejä ahdistuksen, pelon ja paniikin hallintaan, mitä he on meille antaneet. "Älä ajattele sitä." "Hengität vaan rauhallisesti." "Juot liikaa kahvia. Lopeta kahvinjuonti!" "Syöt vaan terveellisesti ja liikut, niin ei ahdista enää." "Sulla on vaan alhanen verensokeri." "Oletko kuullut mindfullnessista?"
Ja kaikkein paras: "Kyllä kaikki järjestyy."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Minua lähinnä ärsyttää ihmisten panikointi. Tekisi mieli mennä sanomaan että nyt tiedätte miltä minusta tuntuu vuodesta toiseen, tai että kehtaattekin käyttäytyä tolleen ja haukkua niitä jotka eivät panikoi yhtä paljon jne.
En tietenkään tätä kenellekään ääneen sano... ja ymmärrän kyllä järjellä ihmisten reation mut silti. En osaa ainakaan vielä olla hirveän empaattinen, mutta jospa opin.
Nyt olisi hyvä aika jaella ihmisille näitä samoja vinkkejä ahdistuksen, pelon ja paniikin hallintaan, mitä he on meille antaneet. "Älä ajattele sitä." "Hengität vaan rauhallisesti." "Juot liikaa kahvia. Lopeta kahvinjuonti!" "Syöt vaan terveellisesti ja liikut, niin ei ahdista enää." "Sulla on vaan alhanen verensokeri." "Oletko kuullut mindfullnessista?"
Ja kaikkein paras: "Kyllä kaikki järjestyy."
Niinpä. "Älä ajattele sitä! Ei sitä kannata ajatella!"
Juupa juu...
On. Tosin en tiedä johtuuko se tuosta. En osaisi muutenkaan pelätä flunssaa.