Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että jos kerron nyt jälkeen päin kiusaamisesta, mua ei oteta tosissaan. Mutta en myöskään kestä tätä oloa enää pitkään
09.03.2020 |
Se tosiaan loppui kun pääsin peruskoulusta lukioon toiseen kaupunkiin. Mua kiusattiin kolmannelta luokalta asti, äiti kyllä tiesi pienestä kiusaamisesta, muttei tarttunut siihenkään, joten en koskaan uskaltanut kertoa koko totuutta nöyryyttämisestä.
En vaan enää meinaa kestää, pakottava tarve saada edelleen ysejä ja kymppejä ja ahdistaa ja kuristaa koko ajan. En pääse yli siitä nöyryytyksestä ja hakkaan itseäni joka päivä, koska ei ole muutakaan tepsivää keinoa.
Toki voisin odottaa täysi-ikäistymiseeni, mutta siihen on vielä lähes kaksi vuotta. En kyllä myöskään kestä jos äitini alkaa häsläämään ja uhriutumaan tai vaihtoehtoisesti nöyryyttämään jos kertoisin hänelle. Ei oo muitakaan tuttuja aikuisia. Valitse tästä nyt sitten pienempi paha.
Kommentit (10)
Itse kiusattu täällä hei.
Jos nuorelle itselleni saisin antaa yhden arvokkaan neuvon se olisi tämä: Koulu ei ole kaikki kaikessa. Elämässä on paljon muutakin, kuin koulunpenkki ja sitä voi kuluttaa myös vanhempana.
En tiedä, miten nykyään mutta 15 vuotta sitten mulla oli kavereita, jotka muuttivat jo 16 -vuotiaina pois kotona pahan ilmapiirin vuoksi. Tekisin itsekkin samoin, jos saisin toisen kerran päättää... jättäisin myös lukion kesken (jätin kolmannella, olisi kumminkin kannattanut jättäytyä pois paljon paljon aikaisemmin) ja valitsisin jonkun esim. amiksen joka kiinnostaisi, mutta ei olisi se ns. elämän duuni.
Loppujen lopuksi, sinä päätät itse siitä, mitä haluat elämälläsi tehdä ja mitä et. Muut ihmiset (oli he sitten vanhempia tai eivät) voivat olla ihan sitä mieltä mitä haluavat, mutta siihen se jääkin.
Mulle kaveri kertoi aivan mahtavan lauseen pari kuukautta sitten... ja oon käyttänyt sitä siitä lähtien kaikessa.
"Mielipiteet on kuin persereikiä. Kaikilla on sellainen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä pääsee yli viimeistään ajan kanssa. Ei vain pidä jäädä vellomaan menneessä vaan mennä eteenpäin.
T. Saman kokenut
Kiitos kun avauduit hädässäsi. Nyt olisi hyvä rakentaa ympärillesi tukirinki. Voisitko ottaa yhteyttä Tukinainen Ry hyn ja kertoa kokemuksesi. Vältä terveydenhuoltoa tässä vaiheessa, siellä voi tilanne kääntyä niin päin että se olet sinä joka oli hoidon tarpeessa eikä kiusaajat. Ja se merkintä käynnistäsi vaikuttaa uraasi. Ota diakoniin tai muuhun neutraaliin tahoon yhteys. Tarvitset aikuisia tukirenkaaksi.
Tukinainen ry. Etsi netistä ja soita.
https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/
tuolla oikeassa kulmassa on chat
https://www.nuortennetti.fi/keskustelut/
jos tilanne äityy oikein pahaksi:https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/nuorten-turvatalosta
https://www.nuortenelama.fi/tuki-ja-kriisipalvelut
https://www.nuortenelama.fi/ihmiset-ja-osoitteet
ja muista että he ovat koulutettuja ihmisiä ja vaitiolovelvollisia
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun avauduit hädässäsi. Nyt olisi hyvä rakentaa ympärillesi tukirinki. Voisitko ottaa yhteyttä Tukinainen Ry hyn ja kertoa kokemuksesi. Vältä terveydenhuoltoa tässä vaiheessa, siellä voi tilanne kääntyä niin päin että se olet sinä joka oli hoidon tarpeessa eikä kiusaajat. Ja se merkintä käynnistäsi vaikuttaa uraasi. Ota diakoniin tai muuhun neutraaliin tahoon yhteys. Tarvitset aikuisia tukirenkaaksi.
Tukinainen ry. Etsi netistä ja soita.
No mutta enköhän nimenomaan mä ole se joka tässä vuosien väkivallan jälkeen on hoidon tarpeessa. En mä niiden kiusaajien kanssa oo enää missään tekemisissä. Vitut enää mistään työurasta, kun elämä pyörii kuolemantoiveiden ympärillä ja siinä sivussa koitan jokseenkin pärjätä koulussa.
En kaipaa ihmisiä ympärilleni vaan levollista ja tervettä omaa mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
123456 kirjoitti:
Itse kiusattu täällä hei.
Jos nuorelle itselleni saisin antaa yhden arvokkaan neuvon se olisi tämä: Koulu ei ole kaikki kaikessa. Elämässä on paljon muutakin, kuin koulunpenkki ja sitä voi kuluttaa myös vanhempana.
En tiedä, miten nykyään mutta 15 vuotta sitten mulla oli kavereita, jotka muuttivat jo 16 -vuotiaina pois kotona pahan ilmapiirin vuoksi. Tekisin itsekkin samoin, jos saisin toisen kerran päättää... jättäisin myös lukion kesken (jätin kolmannella, olisi kumminkin kannattanut jättäytyä pois paljon paljon aikaisemmin) ja valitsisin jonkun esim. amiksen joka kiinnostaisi, mutta ei olisi se ns. elämän duuni.
Loppujen lopuksi, sinä päätät itse siitä, mitä haluat elämälläsi tehdä ja mitä et. Muut ihmiset (oli he sitten vanhempia tai eivät) voivat olla ihan sitä mieltä mitä haluavat, mutta siihen se jääkin.
Mulle kaveri kertoi aivan mahtavan lauseen pari kuukautta sitten... ja oon käyttänyt sitä siitä lähtien kaikessa."Mielipiteet on kuin persereikiä. Kaikilla on sellainen."
Muuttaisin muuten pois, jos kykenisin työhön koulun ohella tai jos äidiltä olisi suostumus ja rahaa. Mutta ei ole. Ite en haluais vaihtaa amikseen koska ei oikeestaan kiinnosta mikään tietty ala. Toisaalta alkaa jo nyt epäilyttää että miten selviän kirjotuksista tai edes kurssimäärästä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun avauduit hädässäsi. Nyt olisi hyvä rakentaa ympärillesi tukirinki. Voisitko ottaa yhteyttä Tukinainen Ry hyn ja kertoa kokemuksesi. Vältä terveydenhuoltoa tässä vaiheessa, siellä voi tilanne kääntyä niin päin että se olet sinä joka oli hoidon tarpeessa eikä kiusaajat. Ja se merkintä käynnistäsi vaikuttaa uraasi. Ota diakoniin tai muuhun neutraaliin tahoon yhteys. Tarvitset aikuisia tukirenkaaksi.
Tukinainen ry. Etsi netistä ja soita.
Eieieieiei! Homma ei voi KÄÄNTYÄ niin niin, että ap olisi hoidon tarpeessa, koska ap ON hoidon tarpeessa. Ja se tässä on nimenomaan tärkeää, että ap saa hoitoa ja saa purettua ahdistuksensa ja saa käännyttyä kohti nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ketä se kiusaaja tässä nyt kiinnostaa, aapeen tulevaisuudesta me välitämme!
Merkintä käynneistä psykologilla ei vaikuta mihinkään. Jos käy psykiatrilla ja saa jonkun diagnoosin, se voi vaikuttaa jos diagnoosi on pysyvä ja paha, mutta tässä annetuilla tiedoilla niin ei tule olemaan - ap on ahdistunut ja pakkomielteinen, muttei esimerkiksi psykoottinen, itsetuhoinen tai maaninen. Mutta jos ongelman antaa kasvaa, oireet saattavat pahentua. Mitä pitemmälle ne pahenevat sitä vaikeampaa suunnan kääntäminen on ja sitä helpommin tulokset eivät jää pysyviksi vaan ongelmat nousevat aina elämänmuutosten mukana uudelleen esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluatte jättää koulut kesken? Se on itsetuhoisuutta ja masennuksen oire. Ja se käytännössä varmistaa, että ette saa onnistumisen kokemuksia siitäkään ja toipumiseenne menee vielä kauemmin.
Älkää sabotoiko itseänne. Joo, yrittäminen on vaivalloista ja voi johtaa epäonnistumiseen ja se on tietty kurjaa - mutta onnistuakaan ei yrittämättä voi ja se on kurjempaa jos ei koskaan onnistu missään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte jättää koulut kesken? Se on itsetuhoisuutta ja masennuksen oire. Ja se käytännössä varmistaa, että ette saa onnistumisen kokemuksia siitäkään ja toipumiseenne menee vielä kauemmin.
Älkää sabotoiko itseänne. Joo, yrittäminen on vaivalloista ja voi johtaa epäonnistumiseen ja se on tietty kurjaa - mutta onnistuakaan ei yrittämättä voi ja se on kurjempaa jos ei koskaan onnistu missään.
Ei tässä nyt pelkistä onnistumisen kokemuksista ole kyse vaan jaksamisesta. En tunne onnistuneeni vaikka saisin kurssista kympin. En vaan tunne sitä. En osaa nähdä itselläni kummoista tulevaisuutta muutenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Koulupsykologi?