Lue keskustelun säännöt.
Nyt äiti mennään pakoon
06.03.2020 |
https://areena.yle.fi/1-50318630
Lyhyt dokumentti lähisuhdeväkivallasta. Oletteko katsoneet? Ihan kamalaa. Tekee pahaa tuon äidin puolesta ja kaikkein eniten lasten puolesta. Vaikea käsittää millaista tuollainen elämä on, mutta toivon että kaikki jotka tälläistä näkevät/kuulevat, puuttuisi asiaan edes soittamalla vaikka poliisit.
Kommentit (14)
Eikä kannata kuvitella että lapset ei näe jos tämä tehdään omassa huoneessa nukkumaanmenon jälkeen. Itse muistan lapsuudestani kun myöhään illalla alkoi kuulua lyömisen ääniä. Hiivin hiljaa vanhempien huoneen taakse kun halusin kuulla ettei äitillä ole hätää. Pelkäsin monia iltoja/öitä äidin puolesta.
Vähän isompana (ehkä 10v ) uskalsin kerran karjua isälleni että "lopeta! sä et saa lyödä äitiä!" mutta pelkäsin isää itsekin kovasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tammoisen lapsuuden elanyt. Saatiin pataan joka viikonloppu, seka aiti etta mina (kun menin valiin). Ikavuodet 7-13 menivat vakivaltaisen alkoholistin luona asuessa (aidin "kiva" miesystava) ja koko tuon ajan kavelin ns. munankuorilla.
Ei voinut koskaan tietaa, milloin mies kilahtaa. Toisinaan saattoi vain sammua kyljys suussa istualteen, toisinaan riitti virtaa alkaa ammuskelemaan fasaaneja (taajamassa) klo 4 aamulla, tai sai paahansa herattaa meidat lapset (minut ja kaksi omaa) "puutalkoisiin" samoihin aikoihin lauantaiaamuna.
Mutsi sanoi usein vastaan ja sai sitten huolella turpiinsa.
Mua ajettiin takaa ladatulla h*ulikolla kun menin kerran p**kon kanssa valiin. Olin 10. Juoksin piiloon autotalliin pelkassa pyjamassa ja avojaloin, ja pissasin housuun kun pelkasin niin kovasti. Oli talvi.
Etta semmonen lapsuus.
Lapsuuteni elin pelossa. Äiti tuli hakemaan pois minut kavereiltani, että nyt mennään pakoon. Niin mentiin.
Seurailen itse perheväkivaltatilannetta tahtomattani noin kerran viikossa. Yläkerran kolmihenkinen perhe, lapsi/vauva mukana. Luultavasti taaperoikäinen.
Mulla on ikävä aavistus, että kuvio päättyy vielä jonkun hautajaisiin. Sen verran hurjalta meno kuulostaa.
Pari kertaa olen soittanut poliisit, mutta he ovat aivan hampaattomia näissä jutuissa. Tulevat pillit huutaen paikalle parissa minuutissa, mutta "eivät tavoittaneet asunnosta ketään, soita jos uutta melua ilmenee". Ette kai tavoittaneet, kun meteli hiljeni siihen kun olitte ovella. Kotona olivat kyllä.
Mielestäni poliisilla pitäisi olla oikeus mennä asuntoon sisälle tällaisissa keisseissä.
"28 prosenttia vastaajista arvioi, että miehen on sallittua pahoinpidellä vaimoaan." ☹️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kärsinyt kovin, eikä kukaan ei puuttunut, eikä ehkä tiennytkään tai ei uskaltanut puuttua. Itse häpesin (ja häpeän) enkä puhunut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Seurailen itse perheväkivaltatilannetta tahtomattani noin kerran viikossa. Yläkerran kolmihenkinen perhe, lapsi/vauva mukana. Luultavasti taaperoikäinen.
Mulla on ikävä aavistus, että kuvio päättyy vielä jonkun hautajaisiin. Sen verran hurjalta meno kuulostaa.
Pari kertaa olen soittanut poliisit, mutta he ovat aivan hampaattomia näissä jutuissa. Tulevat pillit huutaen paikalle parissa minuutissa, mutta "eivät tavoittaneet asunnosta ketään, soita jos uutta melua ilmenee". Ette kai tavoittaneet, kun meteli hiljeni siihen kun olitte ovella. Kotona olivat kyllä.
Mielestäni poliisilla pitäisi olla oikeus mennä asuntoon sisälle tällaisissa keisseissä.
Ihan kamalaa, ehdottomasti pitäisi poliisin pystyä jotain tekemään. Voitko tehdä lastensuojeluilmoituksen? Se ei välttämättä tarkoita että lapsi otetaan äidiltään, parhaimmassa tapauksessa molemmat pääsisivät pois turvaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vihainen myös äidilleni, koska hän ei koskaan yrittänyt pelastaa meitä lapsia.
Jälkikäteen ajateltuna musta tuntuu, että hän halusi tulla hakatuksi? Hän ei koskaan vaikuttanut pelokkaalta vaan oikein ärsyttämällä ärsytti niin kauan kunnes sai toisen suuttumaan. Muistan miettineeni, että miksi äiti et lopeta. Lopeta jo. Samalla kuuntelin kun äiti huutaa, että no lyö nyt. Mikset jo lyö. Anna tulla. Oliko väkivalta hänelle jokin osoitus rakkaudesta? Molemmat taisivat olla yhtä sairaita.
Oma elämä meni pilalle näiden kahden takia enkä kestä ollenkaan konflikteja omassa elämässäni vaan panikoin heti jos joku edes korottaa ääntänsä. Ja vanhempiini en ole yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurailen itse perheväkivaltatilannetta tahtomattani noin kerran viikossa. Yläkerran kolmihenkinen perhe, lapsi/vauva mukana. Luultavasti taaperoikäinen.
Mulla on ikävä aavistus, että kuvio päättyy vielä jonkun hautajaisiin. Sen verran hurjalta meno kuulostaa.
Pari kertaa olen soittanut poliisit, mutta he ovat aivan hampaattomia näissä jutuissa. Tulevat pillit huutaen paikalle parissa minuutissa, mutta "eivät tavoittaneet asunnosta ketään, soita jos uutta melua ilmenee". Ette kai tavoittaneet, kun meteli hiljeni siihen kun olitte ovella. Kotona olivat kyllä.
Mielestäni poliisilla pitäisi olla oikeus mennä asuntoon sisälle tällaisissa keisseissä.
Ihan kamalaa, ehdottomasti pitäisi poliisin pystyä jotain tekemään. Voitko tehdä lastensuojeluilmoituksen? Se ei välttämättä tarkoita että lapsi otetaan äidiltään, parhaimmassa tapauksessa molemmat pääsisivät pois turvaan
Soitin viime viikolla sosiaalipäivystykseen kun tilanne oli päällä. Pyysivät soittamaan heti häkeen. Soitin, poliisi tuli heti, mutta ei tosiaan tavoittanut asukkaita. Tuli ovelle tästä kertomaan (mikä vähän arveluttaa, nyt naapurit tietävät kuka soitti poliisit paikalle).
Sossu soitti sen jälkeen mulle takaisin ja kyseli lisätietoja. Sanoi, että poliisi tekee lasun jos on aihetta. Tein itse varoiksi ilmoituksen postitse, sillä ei kai poliisilla ollut aihetta kun he eivät mitään kuulleet.
Muutama kuukausi sitten avattiin miehen kanssa alaovi sossupäivystyksen työntekijöille. Mieheni on aivan varma että menivät siihen asuntoon. Melko varmasti siis ovat jo asiakkaita, mutta ihan varmoja ei voida olla.
/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Itsekin tammoisen lapsuuden elanyt. Saatiin pataan joka viikonloppu, seka aiti etta mina (kun menin valiin). Ikavuodet 7-13 menivat vakivaltaisen alkoholistin luona asuessa (aidin "kiva" miesystava) ja koko tuon ajan kavelin ns. munankuorilla.
Ei voinut koskaan tietaa, milloin mies kilahtaa. Toisinaan saattoi vain sammua kyljys suussa istualteen, toisinaan riitti virtaa alkaa ammuskelemaan fasaaneja (taajamassa) klo 4 aamulla, tai sai paahansa herattaa meidat lapset (minut ja kaksi omaa) "puutalkoisiin" samoihin aikoihin lauantaiaamuna.
Mutsi sanoi usein vastaan ja sai sitten huolella turpiinsa.
Mua ajettiin takaa ladatulla h*ulikolla kun menin kerran p**kon kanssa valiin. Olin 10. Juoksin piiloon autotalliin pelkassa pyjamassa ja avojaloin, ja pissasin housuun kun pelkasin niin kovasti. Oli talvi.
Etta semmonen lapsuus.
Äiti hankkii perheeseen väkivaltaisen ja riehuvan alkoholistin ja antaa sekä itsensä että sinun kärsiä ja olla hengenvaarassa. Onko tullut mieleen että porukan ainoa vastuuton ja vähäjärkinen ei ollut tuo kilahtanut mies?
Vierailija kirjoitti:
"28 prosenttia vastaajista arvioi, että miehen on sallittua pahoinpidellä vaimoaan." ☹️
Tämä mua jaksaa ihmetyttää. Ihmisen mitta on kuitenkin se miten hän heikompiaan huolehtii ja puolustaa. Naisten hakkaaminen isolta vahvalta mieheltä kuulostaa samalta kuin kissanpentujen nylkeminen elävältä. Kuka hevletti sellaista kuvatusta haluaa edes naapurikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itsekin tammoisen lapsuuden elanyt. Saatiin pataan joka viikonloppu, seka aiti etta mina (kun menin valiin). Ikavuodet 7-13 menivat vakivaltaisen alkoholistin luona asuessa (aidin "kiva" miesystava) ja koko tuon ajan kavelin ns. munankuorilla.
Ei voinut koskaan tietaa, milloin mies kilahtaa. Toisinaan saattoi vain sammua kyljys suussa istualteen, toisinaan riitti virtaa alkaa ammuskelemaan fasaaneja (taajamassa) klo 4 aamulla, tai sai paahansa herattaa meidat lapset (minut ja kaksi omaa) "puutalkoisiin" samoihin aikoihin lauantaiaamuna.
Mutsi sanoi usein vastaan ja sai sitten huolella turpiinsa.
Mua ajettiin takaa ladatulla h*ulikolla kun menin kerran p**kon kanssa valiin. Olin 10. Juoksin piiloon autotalliin pelkassa pyjamassa ja avojaloin, ja pissasin housuun kun pelkasin niin kovasti. Oli talvi.
Etta semmonen lapsuus.
Äiti hankkii perheeseen väkivaltaisen ja riehuvan alkoholistin ja antaa sekä itsensä että sinun kärsiä ja olla hengenvaarassa. Onko tullut mieleen että porukan ainoa vastuuton ja vähäjärkinen ei ollut tuo kilahtanut mies?
Totta kai on. Olen nyt yli nelikymppinen ja olen vielakin vihainen ja katkera aidilleni. Olen myos kysynyt, miksei han hankkinut meille uutta asuntoa heti. Kuulemma asuntoja oli vaikea saada, kuka tietaa. En usko etta tuommoisissa tapauksissa kuitenkaan kuutta vuotta olisi pitanyt olla jonossa.
Oltiin aika voimattomia muutenkin tuossa tilanteessa, muutettiin taman miehen perassa pohjoisesta etelaan (800 km) eli meilla ei ollut edes mitaan sukulaisia ym. joitten luokse olisi voinut menna turvaan. Aiti opettajana ei varmaan edes harkinnut mitaan turvakoteja "maineen menettamisen" pelossa. No, siita selvittiin kuitenkin hengissa.
Itsehan en ole koskaan edes harkinnut lapsien hankkimista, oli sen verran lasinen lapsuus itsella.
Ai joo - isastani aitini erosi kun olin 2-vuotias, koska tama oli...tadaa...alkoholisti. Ei ollut ainakaan omien muistikuvien mukaan vakivaltainen tosin, ryyppasi vaan kaikki rahat.
Luulen etta mun parhaimman ystavan vanhemmat arvasivat, etta kotona ei ole taysin ruusukuvioista, sain olla heilla aika paljon viikonloppuisin yota. Tama pelasti paljon. Ajattelin jalkeenpain etta varmaan heilla mennyt hirveasti rahaa mua ruokkia noina viikonloppuina.
Ja kaikki lomat vietin pohjoisessa mummun luona, siella oli rauhallinen meininki eika alko kuulunut kuvioihin. No, yhta helvettia nuo vuodet olivat silti.
Kiitos kun sain avautua. Naista en ole juuri muille huudellut.
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt kovin, eikä kukaan ei puuttunut, eikä ehkä tiennytkään tai ei uskaltanut puuttua. Itse häpesin (ja häpeän) enkä puhunut kenellekään.
No hyva etta kuitenkin taalla uskallat kertoa. Tiedan hyvin, mita tuo hapea on. Mutta eihan meilla ole mitaan syyta haveta! Syyttomiahan me siihen tilanteeseen oltiin. Puhu vain rohkeasti, jos tuntuu etta helpottaa. <3
Minä olen meinannut joutua tälläiseen parisuhteeseen. Seurusteltiin 7 vuotta ja sen aikana viimeiset 2 vuotta mies töni, löi jalkoihin, kaatoi, haukkui, vähätteli jne... Ei kerinnyt edetä ihan painajaismaiseksi ennen kun tajusin lähteä. Nyt avioliitossa miehen kanssa joka on turvallinen. Olen usein miettinyt jälkikäteen että mitä olisi tapahtunut jos olisin erehtynyt naimisiin ja jos oltaisi saatu lapsia. Nuo ajatukset saa minut ahdistumaan. Toivon että uhreilla olisi voimaa lähteä mahdollisimman pian väkivaltaisista suhteista. En haluaisi kenenkään lapsen joutuvan näkemään sitä