Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät nauti luonnossa olemisesta?
01.03.2020 |
Työkaverit hehkuttaa luontopolkuja ja metsissä lenkkeilyä, mutta itse en osaa noista nauttia. Metsään mennessäni tulee vaan sellainen olo, että haluan heti pois. Talvisin on kylmä, paljon lunta ja vaatekerrasto päällä on epämukava olo, kesäisin on metsä täynnä öttiäisiä. Mökilläkään en ole koskaan viihtynyt, vaikka suvulla sellainen on. Olenko nyt sitten jotenkin luonnosta vieraantunut?
Kuntosalilla olo tai kaupungin keskustassa kävely on minulle niin paljon mukavampaa, mutta metsään ja luontopoluille minua ei saa enää astumaan. Arvostan Suomen luontoa, mutta en vain viihdy luonnossa!
Kommentit (17)
pidän ajatuksen tasolla luonnossa olemisesta, mutta todellisuudessahan se on aika prseestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kaikkien tarvitse nauttia samoista asioista. Harmi kuitenkin, jos haluaisit oleilla enemmän luonnossa ja kaipaat metsään tms. Auttaisiko, jos menet tekemään jotain luontoon etkä mene vain sitä varten, että yrität nauttia? Eli esim. menet vaikka keräämään marjoja metsään?
Tai ehkä et vielä ole löytänyt itsellesi sopivaa luonnonympäristöä?
Minä tykkään olla erityisesti metsässä. Tuulisilla paikoilla en nauti luonnossa olemisesta. Olen joskus ollut viettämässä päivää merenrannalla, kallioilla, enkä tykännyt kun koko ajan tuuli. Metsässä on ihanan suojaisaa. Tykkään myös metsän elämän monimuotoisuudesta. Esim. tavallisesti pelkään joitain hyönteisiä, kuten hämähäkkejä, mutta metsässä pelkään niitä vähemmän. Tiedostan olevani niiden reviirillä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tykkään käydä oikeassa metsässä jossain ihan korvessa mutta luontopoluista ja pururatametsistä en pidä.
On ihanaa käydä marjassa paikassa jossa ei ole muita ihmisiä kymmenien kilometrien säteellä.
Aidoissa korpimetsissä on ihan erilainen tunnelma kuin vilkkaissa valaistuissa puistometsissä.
Varsinkin kuumana kesäpäivänä marjareissun jälkeen kun käy vielä uimassa autiolla rannalla ja saa nauttia täysin itsekseen luonnon rauhasta. Siinä sielu lepää. Talvisesta luonnosta en osaa nauttia yhtä paljon mutta onneksi kohta on jo kesä. Terveisiä itä-Suomesta.
N25
Metsä ja meri, siinä kaksi voimakkainta elementtiä maailman hulluutta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset, huoh!
Mä en helsinkiläisenä voisi elää ilman luontoa, joten onneksi sitä täältä löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei kaikki vain ole kaikille. Vaikea ymmärtää kyllä. Mun mielestä luonnossa oleminen ruokkii aisteja tosi monipuolisesti, mutta ei ärsykkein. Kaikkein parasta on, kun pääsee ratsastamaan metsään. Olin just eilen ihanassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa.
Olen samis. En saa mitään siitä, että vien itseni jonnekin metsikköön tarpomaan tai mökille kökkimään. Olen maalta kotoisin, ja jo lapsena inhosin sitä hiljaisuutta ja eristyneisyyden tunnetta, joka luonnossa minulle tulee. Sen sijaan kaupungissa liikun ja ihastelen kaikkea tosi paljon ja mielelläni.
Siitä on jokin tutkimus, että kaupunkimaiseman (cityscape) katsominen tuottaa joillakuilla samanlaisen nautintoelämyksen aivoissa kuin toisilla luontomaiseman (landscape) katsominen. Ihmiset vain on, taas kerran, erilaisia. Ne helsinkiläisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei kaikki vain ole kaikille. Vaikea ymmärtää kyllä. Mun mielestä luonnossa oleminen ruokkii aisteja tosi monipuolisesti, mutta ei ärsykkein. Kaikkein parasta on, kun pääsee ratsastamaan metsään. Olin just eilen ihanassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa.
Elät unelmaani! Haaveilen omasta hevosesta jonka kanssa voisi samota korpimetsissä. Vielä kun ottaisi mukaan teltan, kalastustarvikkeet ja eväät. Jos voisin elää kesäni näin olisin taivaassa.
N25 itä-Suomesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei kaikki vain ole kaikille. Vaikea ymmärtää kyllä. Mun mielestä luonnossa oleminen ruokkii aisteja tosi monipuolisesti, mutta ei ärsykkein. Kaikkein parasta on, kun pääsee ratsastamaan metsään. Olin just eilen ihanassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa.
Elät unelmaani! Haaveilen omasta hevosesta jonka kanssa voisi samota korpimetsissä. Vielä kun ottaisi mukaan teltan, kalastustarvikkeet ja eväät. Jos voisin elää kesäni näin olisin taivaassa.
N25 itä-Suomesta
Mulla ei ole omaa hevosta, ratsastan tuttujen hevosilla ja joskus käyn lenkittämässä ratsastuskoulun hevosia. Mutta joo, oon kyllä kiitollinen siitä, että on mahdollisuus päästä hevosilla mahtaviin maisemiin. Maastoileminen on yksi parhaista tietämistäni asioista ja mä oon valmis ratsaille melkein säässä kuin säässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tykkää mökillä olosta, en ymmärrä mikä hinku on päästä jollekin kuppaselle mökille koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset, huoh!
Hämeenlinnasta olen ainakin minä! Minulle Aulanko on tarpeeksi luontoa, ei tarvitse mitään mökkiä kun voi mennä polkupyörällä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää mökillä olosta, en ymmärrä mikä hinku on päästä jollekin kuppaselle mökille koko ajan?
No mulla ei ole enää ihan hirveä hinku, koska asun nykyään maalla, mutta kyllä se on se tuulten humina puissa ja järven ranta. Meillä (tai siis oikeastaan mun vanhemmilla) ei ole enää mökkiä, mutta kyllä mä ikuisesti kaipaan sinne omaan mökkirantaan.
Meillä on tässä ympärillä peltoa ja vähän kauempana metsää, mutta veden läheisyyttä kaipaan ihan hirveästi. Vesi on vain niin kiinnostava elementti. On tämäkin ympäristö ihan kiva, vuodenkierron seuraaminen ja tähtitaivaan ja kuun vaiheiden katseleminen on miellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset, huoh!
Mä en helsinkiläisenä voisi elää ilman luontoa, joten onneksi sitä täältä löytyy...
Samis. Olen aloittanut oudon harrastuksen: kivien keräilyn. Jos näen lenkillä jonkin hienon kiven, laitan taskuun ja vien puutarhaani. Keräilen luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää mökillä olosta, en ymmärrä mikä hinku on päästä jollekin kuppaselle mökille koko ajan?
Tykkään. Rauhallista, paikan vaihdos virkistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VierailijaHTC kirjoitti:
Helsinkiläiset, huoh!
Mä en helsinkiläisenä voisi elää ilman luontoa, joten onneksi sitä täältä löytyy...
Samis. Olen aloittanut oudon harrastuksen: kivien keräilyn. Jos näen lenkillä jonkin hienon kiven, laitan taskuun ja vien puutarhaani. Keräilen luontoa.
Kivistä voi rakentaa talon. Pienistä kivistä muodostuu iso kasa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samis. En saa mitään siitä, että vien itseni jonnekin metsikköön tarpomaan tai mökille kökkimään. Olen maalta kotoisin, ja jo lapsena inhosin sitä hiljaisuutta ja eristyneisyyden tunnetta, joka luonnossa minulle tulee. Sen sijaan kaupungissa liikun ja ihastelen kaikkea tosi paljon ja mielelläni.
Siitä on jokin tutkimus, että kaupunkimaiseman (cityscape) katsominen tuottaa joillakuilla samanlaisen nautintoelämyksen aivoissa kuin toisilla luontomaiseman (landscape) katsominen. Ihmiset vain on, taas kerran, erilaisia. Ne helsinkiläisetkin.
Mielenkiintoista! Aion etsiä tuon tutkimuksen.
Helsinkiläiset, huoh!