Lue keskustelun säännöt.
Rakastuminen ihmiseen, jonka kanssa ollut vuosia kevyempi suhde
29.02.2020 |
Millaisia kokemuksia tällaisesta? Siis että olet itse ollut pitkään kiinnostunut mutta toinen on epäröinyt. Yhtäkkiä toinen näyttääkin vihreää valoa. En tiedä, saanko itseäni enää innostumaan kun olen vuosia käyttänyt aikaa omien tunteitten tukahduttamiseen.
Kommentit (14)
Ole onnellinen jos ihminen josta olet ollut kiinnostunut, näyttää nyt vihreää valoa ! Itse olen ollut 4 vuotta samassa tilanteessa ja hyppäisin riemusta kattoon jos tämä toinen vihdoin ja viimein tajuais ja tunnustaisi tunteensa. Aijai sentään kun tekisi hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi vähän noin ja en sitten itse pystynytkään. Tuntui jotenkin tympeältä, että NYT sitten kelpaisi,kun on pari vuotta katsellut ympärilleen samalla etsien sopivampaa.
Mulle alkoi tulla ikää (olen yli 30) sen verran, että en jaksa enää odotella hidasta toimintaa ja jahkailua. Jos hänellä kesti kolme vuotta pyytää minua oikeille treffeille, niin koska olisi valmis viralliseen seurusteluun? Odottaisinko yli nelikymppiseksi, kun hän miettii viitsisikö kosia?
Toisella on markkina-arvo laskenut ja ehkä muitakin tärskyjä tullut. Nyt ymmärtää arvosi. Mutta onko sellaisella ihmisellä, joka ei ole nähnyt sinun arvoasi aikaisemmin, sinulle arvoa?
Itse totuin yksinoloon, itsenäisyyteen ja vapauteen tuollaisessa suhteessa. Pitkään odotin suhteen kehittyvän eteenpäin ja kerroinkin odotuksistani, mutta aina petyin. Lopulta asetuin olooni: en löytänyt ketään toistakaan, jonka kanssa olisin elämäni jakanut, joten jatkoin tapailua tuon ihmisen kanssa, joka ei ollut halunnut sitoutua.
Sitten pikku hiljaa tilanne muuttuikin. Toinen muuttuikin riippuvaiseksi minusta ja halusi enemmän. Minä tunsin outoa vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan. En enää nähnyt, mitä annettavaa toisella minulle olisi. Rakastin omaa kotiani ja viihdyin omissa oloissani ja harrastuksissani. Minulla on sopivasti ystäviä ja työtä. Miksi haluaisin myllertää nyt kaiken? Odotin niin pitkään, että elin ne kaikki tunteet ja yhteiselämämme jo mielessäni ja nyt se on mennyttä aikaa, jota en enää halua.
Täähän on niinkuin joku Koivujen saaga.
Vierailija kirjoitti:
Toisella on markkina-arvo laskenut ja ehkä muitakin tärskyjä tullut. Nyt ymmärtää arvosi. Mutta onko sellaisella ihmisellä, joka ei ole nähnyt sinun arvoasi aikaisemmin, sinulle arvoa?
Itse totuin yksinoloon, itsenäisyyteen ja vapauteen tuollaisessa suhteessa. Pitkään odotin suhteen kehittyvän eteenpäin ja kerroinkin odotuksistani, mutta aina petyin. Lopulta asetuin olooni: en löytänyt ketään toistakaan, jonka kanssa olisin elämäni jakanut, joten jatkoin tapailua tuon ihmisen kanssa, joka ei ollut halunnut sitoutua.
Sitten pikku hiljaa tilanne muuttuikin. Toinen muuttuikin riippuvaiseksi minusta ja halusi enemmän. Minä tunsin outoa vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan. En enää nähnyt, mitä annettavaa toisella minulle olisi. Rakastin omaa kotiani ja viihdyin omissa oloissani ja harrastuksissani. Minulla on sopivasti ystäviä ja työtä. Miksi haluaisin myllertää nyt kaiken? Odotin niin pitkään, että elin ne kaikki tunteet ja yhteiselämämme jo mielessäni ja nyt se on mennyttä aikaa, jota en enää halua.
Aika lailla vastaavia ajatuksia. Alkuun yritin etsiä ”parempaa” seuraa mutten oikeasti ihastunut kehenkään.
Alusta saakka minulla oli tunne, että tämän yhden kanssa synkkasi todella monella alueella ja olisin ollut valmis ihan tosissani yrittämään. Ihastun todella harvoin ja olen jo lähtökohtaisesti vähän erakkohenkinen.
Vuosi vuodelta lakkasin toivomasta yhtään mitään ja hyväksyin sen, että että vietän loppuelämäni yksin. Ohjelmoin ajatukseni uudestaan ja päätin panostaa mukavaan elämään itsekseni. Nyt kun tyyppi näyttäisi ilmaisevan avoimesti kiinnostustaan, se ei oikeastaan tunnu miltään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä oot saamassa hitusen itsearvostusta? Sitähän sulla ei ole ollut aiemmin, kun olet tuollaiseen suostunut. Olet tuhlannut vuosia ihmiseen, joka ei sua ansaitse. Kardinaalimoka. Jätä se, ihan oikeasti. Et voi olla noin kynnysmatto.
Tähän nyt pakko vielä kommentoida syyt, joiden vuoksi omasta ihastuksesta oli vaikeaa luopua:
-samankaltainen ja melko kyyninen asenne elämää kohtaan (johtuen molemmilla jo koetusta elämästä sekä siitä, että lapsuudessa ei tullut kohdatuksi)
-samankaltainen maailmankuva (tieteeseen ja tosiasioihin perustuva)
-kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin
-samat mielenkiinnon kohteet ylipäätään mitä tulee käsitykseen mukavasta vapaa-ajan vietosta
En ole samalla tavalla kanssani ajattelevaan törmännyt. Nyt tuntuu typerältä, että toinen on vuosien jälkeen ilmeisesti tajunnut saman. Itselläni samalta ajalta vuosien kokemus torjutuksi tulemisesta.
-ap
Ihminen haluaa mitä ei voi saada. Jotkut ihmiset koukuttuvat tällaisiin vaikeasti tavoiteltaviin kissa-hiiri -leikkeihin. Tosiasiassa siinä voi vältellä aitoa kohtaamista ja läheisyyttä, joka uhkaisi minuuden ydintä.
Englanniksi on paljon materiaalia:
Unrecruited love
Emotionally unavailable partner
Anxious avoidant relationship
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisella on markkina-arvo laskenut ja ehkä muitakin tärskyjä tullut. Nyt ymmärtää arvosi. Mutta onko sellaisella ihmisellä, joka ei ole nähnyt sinun arvoasi aikaisemmin, sinulle arvoa?
Itse totuin yksinoloon, itsenäisyyteen ja vapauteen tuollaisessa suhteessa. Pitkään odotin suhteen kehittyvän eteenpäin ja kerroinkin odotuksistani, mutta aina petyin. Lopulta asetuin olooni: en löytänyt ketään toistakaan, jonka kanssa olisin elämäni jakanut, joten jatkoin tapailua tuon ihmisen kanssa, joka ei ollut halunnut sitoutua.
Sitten pikku hiljaa tilanne muuttuikin. Toinen muuttuikin riippuvaiseksi minusta ja halusi enemmän. Minä tunsin outoa vastenmielisyyttä ajatusta kohtaan. En enää nähnyt, mitä annettavaa toisella minulle olisi. Rakastin omaa kotiani ja viihdyin omissa oloissani ja harrastuksissani. Minulla on sopivasti ystäviä ja työtä. Miksi haluaisin myllertää nyt kaiken? Odotin niin pitkään, että elin ne kaikki tunteet ja yhteiselämämme jo mielessäni ja nyt se on mennyttä aikaa, jota en enää halua.
Aika lailla vastaavia ajatuksia. Alkuun yritin etsiä ”parempaa” seuraa mutten oikeasti ihastunut kehenkään.
Alusta saakka minulla oli tunne, että tämän yhden kanssa synkkasi todella monella alueella ja olisin ollut valmis ihan tosissani yrittämään. Ihastun todella harvoin ja olen jo lähtökohtaisesti vähän erakkohenkinen.
Vuosi vuodelta lakkasin toivomasta yhtään mitään ja hyväksyin sen, että että vietän loppuelämäni yksin. Ohjelmoin ajatukseni uudestaan ja päätin panostaa mukavaan elämään itsekseni. Nyt kun tyyppi näyttäisi ilmaisevan avoimesti kiinnostustaan, se ei oikeastaan tunnu miltään.
-ap
Kuulostat aika paljon minulta. Tosin minulle taisi käydä toisinpäin.
Erotessani pitkästä suhteesta ei ollut aikomustakaan pariutua, mutta reilun vuoden päästä tapasin tyypin jota tapailin satunnaisesti seuraavat 1,5v. Alkuun hän oli innokkaampi osapuoli, toki itsellänikin oli aina tavatessa kotoisa olo hänen kanssaan. Jossainvaiheessa tajusin tosissani miettivän että saisin hänet kokonaan itselleni, en sitä suoraan sanonut mutta varmaan näki sen silti. Tapaamiset vähenivät, sitten tuli tauko omasta elämästäni johtuen ja kun otin yhteyttä hän oli alkanut seurustella. Ankeinta tässä onkin se että tuosta on yli puoli vuotta ja edelleen kaipaan ja haluan häntä :/
Olen deittailut muita, mutta ei vaan kenestäkään tule sellaista fiilistä.
Maailmassa on miehiä joiden kanssa kiinnostus on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on miehiä joiden kanssa kiinnostus on molemminpuolista.
En ole kovinkaan moneen sellaiseen törmännyt.
-ap
Tuo ap:n kuvailema mies on varmaan mun ex, jonka jätin juuri.
Nuo miehet on pettäjiä! Pelaa sulla hetken ennen kuin siirtyy seuraavaan.
Tiedän kokemuksesta mistä puhun.
Ap koita löytää joku fiksu ja järkevä mies, joka rakastaa sua oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ap:n kuvailema mies on varmaan mun ex, jonka jätin juuri.
Nuo miehet on pettäjiä! Pelaa sulla hetken ennen kuin siirtyy seuraavaan.
Tiedän kokemuksesta mistä puhun.
Ap koita löytää joku fiksu ja järkevä mies, joka rakastaa sua oikeasti.
Kiitos kannustuksesta viimeisen lauseen suhteen. Harmillista, että miehen rakkaus minua kohtaan ei riitä suhteeseen vaan myös minun pitäisi rakastua mieheen.
-ap
Ei noi perustelut kuulosta kauhean painavilta. Oikea syy on, että olet kiintynyt fantasiaan tästä ihmisestä ja perustelet jollain rationaalisella, koska et halua ajatella itseäsi tunteiden vietävänä olevana luuserina. Virhehän tässä on, että kaikki miehen haluama on annettu ilmaiseksi eli ilman sitoutumista, mikä on alkujaan luonut tämän tilanteen. Jos ajattelee miten usein joku seksisuhde muuttuu oikeaksi suhteeksi hyvin lopputuloksin, niin onnistumisprosentti on aika pieni. Yritä nyt kaivaa järkeä päästäsi ja miettiä, haluatko yrittää tämän kanssa vielä.
Ehkä oot saamassa hitusen itsearvostusta? Sitähän sulla ei ole ollut aiemmin, kun olet tuollaiseen suostunut. Olet tuhlannut vuosia ihmiseen, joka ei sua ansaitse. Kardinaalimoka. Jätä se, ihan oikeasti. Et voi olla noin kynnysmatto.