Lue keskustelun säännöt.
En ole enää hyvä työntekijä
29.02.2020 |
Olen nyt kolmikymppinen varastotyöntekijä.
Kerronpa nyt mihin työelämän "uudistukset" on kohdallani johtanut.
Kun pääsin parikymppisenä vakitöihin olin innoissani. Päätin tehdä työt niin hyvin kuin mahdollista. Meille asetettiin tietty suoritemäärät jolloin tilille tulee bonuksia.
Alkuvuodet menikin hyvin tein työt ripeästi ja sain säännöllisesti suoritelisiä. Olin tunnollinen työntekijä, eli jos huomasin että tavaraa oli varastolla väärässä paikassa tai hyllyssä repsotti lava huonosti ilmoitin siitä esimiehille, lisäksi tein osani siisteyden ylläpitämiseksi eli nappasin tyhjät laatikot ja muut roskat mukaani työskennellessäni.
Noh, vuosien saatossa suoritemääriä nostettiin jatkuvasti kunnes nyt ollaan päästy tilanteeseen, että lisien saanti on käytännössä mahdotonta. Tuntipalkkaa ei olla 10v nostettu kuin 50c. Lämmitystolpat otettu pois, että mahdollisimman ikävä tulla omalla autolla.
Lounas maksaa 10e. Mitääb kiitosta en 10v aikana ole ikinä saanut siitä että huomautan vaarallisesta lavasta hyllyssä tai siitä, että siivoan oma-aloitteisesti. Päinvastoin heti ihmetellään jos suoritemääriä yhtenä kk on hieman alempi kuin yleensä.
Tämä kaikki on osaltani johtanut turhautumiseen ja kyynistymiseen. Teen vain sen verran suoritteita ettei potkut tule, mitä väliä kun lisiin ei muutenkaan ole mahdollisuutta. En tee mitään ylimääräistä. Jos tavaraa ei löydy tai on väärällä paikalla en ilmoita mihinkään koska ei kiinnosta. Jos joku asiakas kysyy jotain sanon etten tiedä.
En siivoa mitään, antaa roskien olla.
Jos pomo käskee että nyt pitäs kontti x kerätä ylityönä ei kiinnosta en tee. En minäkään jousta yksipuolisesti.
Elikkäs luulen että firma pitkässä juoksussa häviää tällaisessa touhussa, mutta itse ovat linjansa halunneet. Tätä samaa se on kaikkialla kun kavereilta olen kysynyt miten heillä toimitaan. Nyt jo kuskit ovat raivoissaan kun kaikki on sekaisin lähettämöussö ja aikaa tuhraantuu. Kannattiko pomot häh?
Kommentit (15)
Ikävä kuulla. Parikymppinen broidini on varastolla ja kertoo, että suoritelisiin ei käytännössä kukaan pysty kun tahti on niin kova. En ole varastoalalla töitä tehnyt joten en osaa kertoa onko jokin toinen paikka parempi. Kokemukseni toiselta alalta on että kannattaa kokeilla muitakin. Realiteetit toki on olemassa, mutta joskus kohdalle sattuu sellainen esimies, joka on hyvä tyyppi ja jostain syystä pystyy myös vaikuttamaan näihin asioihin. Rahahan viime kädessä ratkaisee, mutta joskus on vähän saumoja bossillakin käyttää omilla valinnoilla valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualla voit jo heti alkuun neuvotella muutaman satasen paremman alkupalkan
Ootko sossu mutta et halunnut paljastaa sitä ja keksit tuollaisen tarinan jossa puhut asiakkaista roskina?
Sama ilmiö on yleistynyt vähän joka puolella, jopa meidän toimistotyössä. Kannattaa vaihtaa vaan jos on varma että vaihtamalla paranee. Tämä työelämän muuttuminen suorituskeskeisemmäksi on iso syy siihen miks ihmuset uupuu. Ja miksi panostaa mihinkään jos se ei hyödytä enää itseään mitenkään, vaan firman omistajat vaan käärii aina isompia osinkoja? Itse haluaisin uskoa yhdessä tekemiseen, ja siihen että joustetaan puolin ja toisin, ahkeruudesta palkitaan ja yrtykset arvostavat osaamista, ja että näin saavutettua menestystä jaetaan kaikille, mutta nykytyöelämässä huomaan että olen pelkkä resurssi jonka sietokykyä testataan äärimmilleen. Työmäärät vaan lisääntyy eikä uskota ei sanaa edes silloin kun porukka alkaa tippua. Tämän vuosituhannen alussa oli vielä toisin, kun aloittelin työelämässä. Nyt tämä me on ihan kestämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Sama ilmiö on yleistynyt vähän joka puolella, jopa meidän toimistotyössä. Kannattaa vaihtaa vaan jos on varma että vaihtamalla paranee. Tämä työelämän muuttuminen suorituskeskeisemmäksi on iso syy siihen miks ihmuset uupuu. Ja miksi panostaa mihinkään jos se ei hyödytä enää itseään mitenkään, vaan firman omistajat vaan käärii aina isompia osinkoja? Itse haluaisin uskoa yhdessä tekemiseen, ja siihen että joustetaan puolin ja toisin, ahkeruudesta palkitaan ja yrtykset arvostavat osaamista, ja että näin saavutettua menestystä jaetaan kaikille, mutta nykytyöelämässä huomaan että olen pelkkä resurssi jonka sietokykyä testataan äärimmilleen. Työmäärät vaan lisääntyy eikä uskota ei sanaa edes silloin kun porukka alkaa tippua. Tämän vuosituhannen alussa oli vielä toisin, kun aloittelin työelämässä. Nyt tämä me on ihan kestämätöntä.
Sori vain, mutta sinun pitää mennä hissankursseille asap. Koskaan ennen maailmanhistoriassa ei ole ollut tavalliselle duunarille yhtä paljon joustoa ja oikeuksia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ilmiö on yleistynyt vähän joka puolella, jopa meidän toimistotyössä. Kannattaa vaihtaa vaan jos on varma että vaihtamalla paranee. Tämä työelämän muuttuminen suorituskeskeisemmäksi on iso syy siihen miks ihmuset uupuu. Ja miksi panostaa mihinkään jos se ei hyödytä enää itseään mitenkään, vaan firman omistajat vaan käärii aina isompia osinkoja? Itse haluaisin uskoa yhdessä tekemiseen, ja siihen että joustetaan puolin ja toisin, ahkeruudesta palkitaan ja yrtykset arvostavat osaamista, ja että näin saavutettua menestystä jaetaan kaikille, mutta nykytyöelämässä huomaan että olen pelkkä resurssi jonka sietokykyä testataan äärimmilleen. Työmäärät vaan lisääntyy eikä uskota ei sanaa edes silloin kun porukka alkaa tippua. Tämän vuosituhannen alussa oli vielä toisin, kun aloittelin työelämässä. Nyt tämä me on ihan kestämätöntä.
Sori vain, mutta sinun pitää mennä hissankursseille asap. Koskaan ennen maailmanhistoriassa ei ole ollut tavalliselle duunarille yhtä paljon joustoa ja oikeuksia jne.
Mitä selität? Juurihan tuossa minä Ap kertoi miten tilanne on viimeiset 10v huonontunut ja sama kuulemma muissakin alan firmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sossu mutta et halunnut paljastaa sitä ja keksit tuollaisen tarinan jossa puhut asiakkaista roskina?
Mitä kokoomus pelle selität? En nyt tähän laita firmaa sattuneesta syystä. Missä puhuin asiakkaista roskia? Päinvastoin toin esiin että asiakkaat sekä yhteistyökumppanit kärsivät kun paikat on epäjäejestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa. Toinen minkä huomannut on tämä ilmaistyövounan käyttö tässäkin työpaikassa. Heille nakitetaan kaikkein tylsimmät hommat ja jopa vaaralliset. Vaaralliset ne on siksi että eivät ole ammattilaisia eikä heitä perehdytetä. Sitten ilmaisjakaon jälkeen uusi vaan tilalle. Tämä rasittaa meitä vakkareitakin kun heitä saa varoa trukilla, koska eivät ymmärrä, että esm trukin lastin alta ei juosta...
Meillä ei ole edes teoriassa mahdollisuutta lisiin. Esimiehet eivät arvosta tippaakaan oma-aloitteisuutta ja suunnitelmallisuutta, kehitysehdotukset tyrmätään välittömästi, kaikessa annetaan vain minimi. Teen siis itsekin sen mitä on pakko, en yhtään enempää. Jos vaikka huomaan että omasta lähivarastosta on joku tavara loppumassa, en hae lisää isommasta varastosta. Eikä hae kukaan muukaan. Tyhjennän roskikset vasta kun niihin ei enää mahdu lisää. En järjestä työpistettä seuraavalle helpoksi aloittaa vaan jätän kaiken juuri niin kuin sattuu jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette työporukalla yhteisen sopimuksen ettette tee kukaan enempää hommia kuin mihin kykenette niin, että vastaavalla tahdilla voisitte jatkaa seuraavat 10v. Suoritemäärillä voitte pyyhkiä takamuksenne. Potkiiko johto koko porukan pois? Ottakaa se riski. Liiton mies hommiin.
Näin ne motivoituneet työntekijät ajetaan pois. Ihan työnantajan omaa syytä. Ei muka löydy hyviä työntekijöitä...
Onneksi on hyviäkin työnantajia, jotka oma-aloitteisesti esim. maksavat selkeästi parempaa palkkaa kuin muut.
Kuten entinen (hyvä) työnantajani tapasi sanoa: "Se (työn jälki) on sitä, mitä tällä rahalla saa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa. Täässä siis mitä työ oli aloittaessani:
Lisiä tuli 200-400 joka tili. Työ oli ripeää ja työntekijät välitti muista. Jos jollakin kaatui lava, tuli muut auttamaan vaikka omat työt keskeytyi. Oli ilo kerätä tavaraa kun oli siistiä ja paikat järjestyksessä. Alkuaikojen pomokin oli mukava ja heitti läppää työntekijöiden kanssa ja tuli jopa auttamaan meitä duunareita välillä. Nyt muutamassa vuodessa tämä kaikki on pilattu ja pomo istuu norsunluutornissaan eikä sitä näe paitsi jos on jotain valittamista. Mä todella haluaisin nähä
sen uusliberalistisen pellen joka laski että tämä uudistaminen on hyväksi??
Kamalat vaatimukset ja koko ajan oppiminen ja kun ihmiselle tulee sairauksia ja vanhuuden hidastumista mitä ei oteta työelämässä ollenkaan huomioon niin alkaa sairastumaan entistäkin enemmän. Luovuin työstä ja henkinen terveys on tärkeämpää, teen kotityöt jotta mieheni jaksaa työssä ja saa levätä kotona tarpeeksi. Pärjätään kun ei matkustella ollenkaan ja perustarpeet kyllä saadaan. Mutta ei ole turhaan saastuttamiseen varaa eikä harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koomista, että jossain oikeasti kuvitellaan joidenkin kiky-tuntien korvaavan nollaan ajetun työmotivaation. Ei tuhannessa vuodessakaan.
Ootko aatellut että voisit vaihtaa uuteen duuniin? Ei kannata jumia yhdessä paikassa liian pitkään.