Lue keskustelun säännöt.
"Mulla on POTS/ahdistushäiriö/masennus/EDS/PTSD mut en vaan ole hakenut diagnoosia"
27.02.2020 |
Itsensä diagnosoineita on nykyään paljon. Oletettua häiriötä käytetään syynä sille, ettei jaksa hoitaa velvollisuuksiaan, mutta diagnoosia ei silti haluta. Ei ymmärretä, että kokemusten ja oireiden syy voi olla joku muu kuin se häiriö, jonka olettaa itsellään olevan. Häiriön varmistamiseen tarvitaan lääkäri.
Kommentit (7)
Yleensä nää on itsekkäitä ja laiskoja tapauksia jotka eivät osaa edes käyttäytyä. Poistan välittömästi tällaiset lähipiiristäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ahmimishäiriö joka nyt aika hyvin ollut hallinnassa reilu vuoden.
En ole hakenut diagnoosia.
Mulla myös add. Siihen hain diagnoosin kun kyllästyin noihin "ei sulla mitään oo" kommentteihin. Ei se elämä mitenkään muuttunut diagnoosin jälkeen eikä siitä mitään hyötyä/haittaa ole ollut.
Mä suhtaudun näissä ei niin vakavissa mt-ongelmissa niin että jos on vaan itsediagnosoitu niin ei oo ongelmaa. Ja multa löytyy ihan diagnoosi. Yleensä vaikuttaa negatiivisesi kaikkien oikeesti diagnosoitujen maineeseen nää itsediagnosoivat.
Vierailija kirjoitti:
Mä suhtaudun näissä ei niin vakavissa mt-ongelmissa niin että jos on vaan itsediagnosoitu niin ei oo ongelmaa. Ja multa löytyy ihan diagnoosi. Yleensä vaikuttaa negatiivisesi kaikkien oikeesti diagnosoitujen maineeseen nää itsediagnosoivat.
Joissakin sairauksissa oireet on hyvin helppo jopa maallikon tulkita kuuluvaksi tietyn sairauden diagnostisiin kriteereihin. Itselle esim. sairausloman diagnoosikoodi ei ole ikinä tullut yllätyksenä, vaikka olisi uusi vaiva. Myös B-lausunnoissa on aina ollut odotetut koodit, vaikkei lääkäri sanaakaan olisi niistä maininnut.
Mulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö hakiessani Kelan tukea kuntouttavaan psykoterapiaan. Tiedän olevani paljon toimintakykyisempi ja oirehdin alun alkaenkin vähemmän kuin moni ilman diagnoosia.
Hakeutukaa hoitoon, hyvänen aika. Se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsediagnooseihin ei tosiaan kannata aina luottaa, mutta toisaalta jotkut ovat aika selviä tapauksia. Ehkä diagnoosia ei haluta siksi, että se leimaa ja voi jäädä pysyvästi tietoihin ja esim. lääkäri saattaa tulkita kaikkea muutakin sen diagnoosin kautta. Eikä ota potilasta tarpeeksi vakavasti. En tiedä miten usein niin oikeasti käy, mutta se voi monella olla syy miksi diagnoosia pelätään.
Juu. Kaveri sairasti nuorena masennuksen, ja vuosia sen jälkeen haki apua uniongelmiin. Aina vaan lääkärit (useampi) sanoi että masennus uusinut, vaikka kaveri sanoi ettei ole masennusoireita, vaan kaikki on lähtöisin huonosta nukkumisesta. Vasta kun meni yksityiselle asiantuntijalle usean vuoden jälkeen todettiin vakava uniapnea ja sai sellaisen maskin mitä pitää nukkuessa. Kaikki oireet oli poissa parissa viikossa, että se siitä "uusineesta masennuksesta".
Osa ei myöskään ehkä hae diagnoosia jos oireet ovat lievät ja ovat löytäneet tavat hallita niitä.
Itsediagnooseihin ei tosiaan kannata aina luottaa, mutta toisaalta jotkut ovat aika selviä tapauksia. Ehkä diagnoosia ei haluta siksi, että se leimaa ja voi jäädä pysyvästi tietoihin ja esim. lääkäri saattaa tulkita kaikkea muutakin sen diagnoosin kautta. Eikä ota potilasta tarpeeksi vakavasti. En tiedä miten usein niin oikeasti käy, mutta se voi monella olla syy miksi diagnoosia pelätään.