Kun tuntuu ettei musta ole mihinkään työhön
Olen tehnyt töitä yli 10 vuotta sellaisella alalla jota vihaan. Se ei vastaa koulutustani, vaan kouluttamatonkin ihminen voisi tehdä sitä periaatteessa.
Olen työn ohella/perhevapaan aikana opiskellut näiden kymmenen vuoden aikana peräti kaksi (!) tutkintoa, joista olen todennut että eivät ole minun juttuni. Ensimmäiseen en työllistynyt, ja toista alaa en vaan uskalla lähteä kokeilemaan. Tuntuu että en sovi sinne ollenkaan, että olen aivan erilainen kuin kollegat, jotka alalla kuin kalaT vedessä. Minusta tuntuu että minusta ei ole tekemään mitään vaativaa työtä, vaikka en ole mikään tyhmä mielestäni kuitenkaan. Hieman ehkä jossain tilanteissa sosiaalisesti kömpelö, arka, hidas. Koulussa olin kuitenkin 9-10 oppilas ja lukiostakin kirjoitin E:n paperit.
Nyt koko elämä tuntuu umpikujalta. Teen työtä joka vastaa siivoustyötä, enkä tiedä mitä muuta voisin edes tehdä. Koska en vaan uskalla.
Kommentit (13)
Mulla on ihan sama fiilis. Vaikea nähdä itsensä työelämässä. Mutta mä päätin että yritän tutkijaksi, että minusta olisi edes jotain hyötyä.
Rauhoitu ja kokeile rohkeasti lyhyitä pestejä, niin pääset myös eroon työstä, jos se ei kiinnosta. Soveltuvuutesi ehkä huomataan tai ainakin opit itsestäsi paljon.
Älä ota liian vakavasti työelämää. Olen vähän samassa tilanteessa.
Onnea uusiin töihin!
Oletko käynyt ammatinvalintapsykologin juttusilla TE-toimistossa?
Vierailija kirjoitti:
No mitä vikaa siivoushommassa? Ei kaikki siihenkään pysty.
Kuten sanoin, vihaan työtäni. Minulla myös kaksi korkeakoulututkintoa, joten kyllä työ jota kuka tahansa voisi tehdä syö itsetuntoa (ei ole siivoustyö vaan vastaava). T. Ap
No onhan susta työhön jos kerran olet töissä. Olisit tyytyväinen.
Niin tosiaan ja ap jo 35-vuotias..
Ei ne muut ole sen kummoisempia. Korkeintaan parempi itsetunto minkä varassa porskuttaa. Hae rohkeasti töitä vaan muulta alalta. Eihän se mitään sulta vie jos ei annakaan!
T: Kohta 50 v joka vasta tajusi tämän asian ja jolla ikä tulee vastaan työpaikan saannissa mutta silti yritän!
Et uskalla lähteä kokeilemaan jälkimmäistä alaasi? Millä tavalla et uskalla? Mitä se vaatisi? Pääsisitkö kuitenkin sinne töihin, jos haluaisit? Silloin kannattaa yrittää. Mitäpä menetät, jos menetät vihaamasi työn ja saat toisen tilalle... Itselläni on vielä huonompi tilanne: vaikka miten yritän ja yritän päästä eteenpäin, en vain pääse. Ei kukaan anna mahdollisuutta. Jos edustaisin jotain vähemmistöä, voisin nyt alkaa kirjoittaa siitä, miten minua syrjitään sen vuoksi. Mutta ei, en edusta vähemmistöjä. Enkä edusta edes mitenkään hankalasti työllistyviä aloja, vaan päinvastoin. Olen pökerryksissä siitä, että Suomen tilanne on tällainen.
Mikä meillä on vialla, kun työssä vain harvat oikeasti viihtyvät?
onko ap tehny jonkun ratkaisun vai onko tilanne vielä sama
No mitä vikaa siivoushommassa? Ei kaikki siihenkään pysty.