Lue keskustelun säännöt.
Kun odottamaton ystävällisyys saa liikuttumaan
24.02.2020 |
Tähän ketjuun tilanteita, joissa olette liikuttuneet tuntemattoman tai puolitutun ystävällisyydestä.
Aloitan itse: vanha herra työkaverini toi minulle kahvia ruokalassa lounaan jälkeen. En ollut tottunut sellaiseen kohteliaisuuteen ja väsyneenä pikkulasten työssäkäyvänä äitinä liikutuin tuosta eleestä. Toinen tilanne oli kun miespuolinen sairaanhoitaja piti kädestäni kiinni kivuliaassa tilanteessa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni varrella on ollut paljonkin tilanteita, joissa olen liikuttunut. Olin 90-luvun alussa sairaalassa leikkauksessa. Harrasteporukan (koirat) Paula tuli yllättäen tervehtimään. Hän haki alakerran kanttiinista kahvit. Ele jotenkin liikutti. Toinen,ollessani hammaslääkärissä hampaanpoistossa. Avustava hoitaja laski kätensä olkapäälleni tuokioksi. En toki pelännyt tai jännittänyt, mutta se kosketus sai silmät kyyneliin. Onneksi oli ne suojalasit näköesteenä. Olen yksinäinen. Siitä se johtui.Tajusin koskettamisen tärkeyden.