Miten te olette päässeet eroon hankalaksi osoittautuneista ihmissuhteista?

Tapasin kesällä harrastuksen kautta miehen.
Aloimme vaihtaa viestejä ja tapailla. Ensin harvakseltaan, sitten tiheämmin. Mies on minua 20 vuotta vanhempi, lähemmäs 60v. kuin 50v.
Eihän siinä mitään, aluksi tuntui kiehtovalta tällainen vanhempi herrasmies, joka hukutti lahjoihin ja kehuihin.
Välillä miehestä ei kuulunut viikkokausiin mitään.
Kunnes taas laittoi viestiä ja halusi tavata entistä tiheämmin. Oli alkuun todella hellä ja huomaavainen, ajattelin jo löytäneeni uuden rakkauden. Mutta:
Miehestä on pikkuhiljaa paljastunut erilaisia vähän huolestuttavia piirteitä: saa hallitsemattomia raivokohtauksia mielestäni pikkuasioista. Esimerkiksi likainen vessanpönttö yleisessä vessassa saattaa aiheuttaa kohtauksen. Hän ikäänkuin kiihdyttää itse itsensä raivoon. Raivoaa aikansa, sitten käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Alkoholia juo lähes päivittäin, mutta omien sanojensa mukaan juominen on hallittua nautiskelua.
Hän kertoi alaikäisestä lapsestaan, joka asuu luonaan vuoroviikoin. Sain selville, että lapsen äiti on todella stressaantunut, koska mies hakee lapsen luokseen jos/kun hänelle sattuu sopimaan.
Sen jälkeen tajusin, että eihän tämän kanssa voi sopia mitään esim. viikon päähän. Tapaamiset on aina sovittava samalle tai seuraavalle päivälle.

Niin, se ongelma. Ilmoitin etten halua enää tavata. En koskaan, en missään. Jos törmätään niin moikataan, mutta ei olla tekemisissä edes kavereina.
Tämä ei miehelle sopinut, sai hirveän raivarin. Uhkailikin vähän.
Tämä tapahtui tänään enkä tiedä miten pitäisi suhtautua.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mikä tämän ihmisen ongelma on? Miksi ei aio vaan päästää irti ja antaa minun olla?
Myönnän, että alkoi hieman pelottamaan reaktion voimakkuus. Miten tästä tyypistä pääsee eroon lopullisesti?