Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille jotka ette ole ns. kedon kauneimpia kukkasia
20.02.2020 |
Eli te, jotka tiedostatte ettette ole objektiivisesti katsottuna näteimpiä naisia vaan on olemassa paljon naisia, jotka ovat yleisten kauneusihanteiden mukaan teitä nätimpiä.
Miten toivot, että teistä kiinnostunut mies/kumppaninne suhtautuu ulkonäköösi? Toivotko, että mies esittää pitävänsä sinua maailman kauneimpana vai että hän on täysin rehellinen siitä, että on olemassa naisia joiden ulkonäöstä hän viehättyy enemmän? En siis tarkoita että mies nyt ihan yhtäkkiä vaan töksäyttäisi että "et muuten ole mikään kaikista kaunein nainen", mutta jos esim. itse jossain yhteydessä toteaisit että tiedostaisit ettet ole kauneimmasta päästä niin miten toivot miehen suhtautuvan siihen. Kuuluuko miehen vakuutella että olet ulkonäöllisesti 5/5 ja yhtä nätti kuin joku Sara Sieppi vai onko se mielestäsi enemmän vain teennäistä tai jopa loukkaavaa, jos hän kieltää selvän tosiasian ja lähtee sille linjalle, että sinulla on vain vääristynyt kuva ulkonäöstäsi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin toivon että mies pitää minua kauniina.
Ja miehiä minulla on ollut aina hyvin vähän ja kaikenlaista ulkonäön arviointia olen heiltä kuullut, joten jos miehelle ulkonäköni puutteet on niin suuria että niistä pitää huomautella koko ajan niin mieluummin olen yksin. Kuten olenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneushan on katsojan silmissa, totta kai mies pitaa minua kaikkein kauneimpana naisena, koska rakastaa. <3
"Minun silmissani olet maailman kaunein nainen." Suora (joskin englannista kaannetty) lainaus.
Riippuu varmasti paljon naisesta. Itse en kaipaa mitään kehuja. Toki tykkään kun mies kehuu esim prsettäni jota on aihettakin kehua. Myös arvostan että kommentoi jotain positiivista jos olen laittautunut ja nähnyt vaivaa. Mutta siis en koe tarvitsevani mitään ulkonäön kommentointia. Enemmän tykkään siitä kun mies esim kehuu miten hyvää juttuseuraa olen.
Mun mies sanoo tuollaiseen yleensä että oot söpö/ihana, ja se tuntuu musta just sopivalta. Olemattoman ulkonäköni ylistys olisi täyttä sontaa ja toisaalta mitään ilkeää ei tarvitse sanoa vaikka se olisikin "totuus".
En pidä siitä että mies kauheasti kommentoi ulkonäköäni yleisesti kauniiksi tai vähemmän kauniiksi.
On ihan ok jos hän kommentoi sitä esim. että hän pitää eniten silmistäni tai että hän mielestään minulle sopisi lyhyet hiukset tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että hän ei puhu ulkonäöstäni ainakaan mitään negatiivista. Voi olla hiljaa jos ei halua valehdella tai kehua tarkoittamatta sitä.
Minussa on varmasti muita hyviä puolia joihin hän voi kiinnittää huomionsa, nätti hymy, kiva paita, ystävälliset silmät, mukava luonne... Näitä kuulen mieluummin kuin valheita ulkonäöstäni.
Olen kehittänyt ihan muita ominaisuuksia itsessäni, enkä ole koskaan pitänyt ulkonäköäni mitenkään järin merkityksellisenä onnellisuuden kannalta. Tällä mennään, turha murehtia asioista, joille ei oikein mitään (maltillisen panostuksen rajoissa) voi. Joo, olen pitkä ja kulmikkaan laiha, mulla on iso nenä, huonohko iho ja ohuet hiukset, mutta voi voi. Tässä on eletty saman varsin hyvännäköisen miehekkeen kanssa nyt 15 vuotta ja eipä tuota tunnu haittaavan, etten ole mikään ig-malli. Ja tunnun aiheuttavan kiinnostusta muutenkin, joten eipä se ulkonäkö tunnu olevan iso ongelma jos parinmuodostusarvolla asiaa mitataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ikinä sano mitään negatiivista. Kehuu niitä asioita jotka näyttävät kivalta kropassa/naamassa. En todellakaan tarvitse mitään ''olet maailman kaunein nainen päällä maan'' lässytystä.
Maailma on täynnä rumia miehiä! Siitä vaan valitsemaan omaa tasoa vastaava kumppani rinnalle kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin yli viisikymppisenä naisena ei ole tarvinnut kelailla tuollaisia asioita enää varmaan yli 20 vuoteen. Kyllä sinäkin vielä aikuistut, ole huoleti.
Mutta mitä kysymykseesi tulee niin ensinnäkään en pohdi ulkonäköäni ylipäänsä, saati puolisolleni. Jos joskus niin tekisin, niin en odottaisi hänen hetkeäkään vakuuttelevan, että olen kaunis. Näenhän minä itsekin peilistä, etten ole. Eikä puolisoni ole minun ulkonäkööni aikoinaan rakastunut. Minä olen ainutlaatuinen kokonaisuus paljon muuta(kin) kuin ulkonäköni. Ja niin sinäkin olet.
Se nyt vaan on matemaattinen fakta, että puolet naisista on keskimääräistä rumempia. Niin se vaan menee. Ei kaikki voi olla siellä kauneimman 10 % joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostan sen, etten vastaa hänen ja varmasti monen muunkaan kauneusihannetta ja se on ihan ok. Mies ei ollenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä, ainakaan ääneen, ja hyvä niin.
Ulkonäköön liittyviä kehuja en toivo keltään, vaivaannun siitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kehittänyt ihan muita ominaisuuksia itsessäni, enkä ole koskaan pitänyt ulkonäköäni mitenkään järin merkityksellisenä onnellisuuden kannalta. Tällä mennään, turha murehtia asioista, joille ei oikein mitään (maltillisen panostuksen rajoissa) voi. Joo, olen pitkä ja kulmikkaan laiha, mulla on iso nenä, huonohko iho ja ohuet hiukset, mutta voi voi. Tässä on eletty saman varsin hyvännäköisen miehekkeen kanssa nyt 15 vuotta ja eipä tuota tunnu haittaavan, etten ole mikään ig-malli. Ja tunnun aiheuttavan kiinnostusta muutenkin, joten eipä se ulkonäkö tunnu olevan iso ongelma jos parinmuodostusarvolla asiaa mitataan.
No olet pitkä ja laiha joten voisit varmasti halutessasi ryhtyä malliksi. Nuo eivät ole mitään ei-toivottuja ominaisuuksia joten ei ihme että herätät kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kuvitella itseäni kommentoimassa omaa ulkonäköäni treffimiehelle tuolla lailla. Jos joku noin tekee, niin sitten varmaankin toivoo että saisi jotain kehua ja itsetunnon vahvistusta. Kannattaa ehkä kehua jotain hyvää piirrettä naisessa. Kaikilla on yleensä jotain kauniita piirteitä. Harvalla on esim rumat silmät.
Olin aina luokan rumin tyttö. Sama tahti jatkunut aikuisikään. Minkäs teet. Kaikkeen tottuu kun on pakko, ts. asialla ei ole mulle enää merkitystä. Ilahdun enemmän, kun joku kehuu mun älyä, lahjakkuutta jne. Miesystävällä taitaa olla vikaa silmissä, kun se kehuu mua myös kauniiksi. Se onkin ainoa, joka sellaista suustaan päästää... Kauneus tosiaan katsojan silmissä.
Jos mies on kovin ulkonäkökeskeinen, se herättää epävarmuutta. Jos on joku piirre, josta aidosti pidät, keskity sen kehumiseen: silmät, hymy, hiukset tms. Ja siis ihan muidenkin asioiden: tyyli, luonne, taidot, mielenkiinnonkohteet jne.
Minussa herättäisi ärtymystä ja ihmetystä, jos mies yrittäisi uskotella, että olen yhtä kaunis kuin joku instabeibe. Sen sijaan se, että hän pitää minua itselleen sopivan näköisenä, riittää.
En halua kuulla ulkonäöstäni mitään ihmeempää, mutta se lämmittää mieltä kun esimerkiksi mieheni sanoi ihastuneensa minussa ensin kauniiseen hymyyn ja iloisiin ystävällisiin sinisiin silmiin. Hän tykkää myös hiuksistani ja sanoo niiden olevan kauniit. Enempää en edes kaipaa ja riittää kun näen mieheni silmissä olevani kivan näköinen.
Hän on sanonut myös, että olen ihana saunapuhtaana, mutta kun hieman laitan itseäni, niin hän ei saa silmiään irti minusta. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta.
Vaikka sanoo, että mutta kellään muulla ei ole niin kaunista korvanlehteä kuin sinulla! Eli löytää kumminkin jotain kaunista. Jokainen haluaa olla kaunis edes jostakin kohtaa. Tietysti luonnetta pitää kehua senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan sen, etten vastaa hänen ja varmasti monen muunkaan kauneusihannetta ja se on ihan ok. Mies ei ollenkaan arvostele kenenkään ulkonäköä, ainakaan ääneen, ja hyvä niin.
Ulkonäköön liittyviä kehuja en toivo keltään, vaivaannun siitä.
Sama. Ja vaivaannun myös siitä että toisten ulkonäköä kehutaan julkisesti. Mun mielestä täysin epäolennaista puuttua kenenkään ulkonäköön.
Tietenkin toivon että mies pitää minua kauniina.