Lue keskustelun säännöt.
Pelkään etten saa koskaan apua traumoihini
19.02.2020 |
Olen alkanut muistamaan niitä tapahtumia ja on vaikea selvitä niistä yksin.
Ne ovat niin valtavia ja kamalia, järkyttäviä ja se hätä ja pelko on ollut aivan kamalaa.
Ja sitten kun se sama hätä tulee tähän päivään, tuntuu ettei selviä.
Kaiken lisäksi olen yhtä yksin kuin lapsena.
Ja terapia missä kävin, ei avannut sitä tuskaa tai sitten olisi tarvittu enemmän aikaa.
Kommentit (9)
Minulla meni 3000 euroa kela tukineen hukkaan.
3v, 1-2 kertaa viikossa, ihan yhtä tyhjän päälle. Minulla on vakava ihmispelko koska ihmiset ovat julmia ja epäreiluja. Hän vähätteli koko asia.
Koitin kertoa hänelle että meidän maailmassa ei ole hyvä olla ja luonto kärsii, ei tajunnut ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset heti traumaterapeutin. Olet varmaan aiemmin ollut vääräntyyppisessä terapiassa. Minun traumamuistoni repesivät auki, kun puolisoni kuoli äkillisesti. Yhtäkkiä kaikki se muistoihin liittyvä kauhu ja hätä ja kaikki muut sietämättömät tunteet olivat nykyhetkessä. Pyysin ja sain apua. En olisi missään tapauksessa selvinnyt ilman apua. Mene lääkäriin, kerro niinkuin asia on ja jos mahdollista, jaa asia jollekin luotettavalle ystävälle. Niitä on vaikea selittää kenellekään, mutta on tärkeää, ettet jää yksin. Voimia. Tiedän mitä käyt läpi.
Kiitos. Kunpa pääsisikin käymään läpi, yksin se on mahdotonta. Hirvittäviä kuvia tulee mieleen ja ne tunteet kehossa. Kuin tekisin kuolemaa.
Sellaista oli joskus.
Pitäisi löytää sopiva ja turvallinen terapiamuoto.
Tuo virallinen terapia on niin virallista, tarvitsisin tukea, henkilön joka on lähellä.
Saanen kysyä mikä asia sinulla tuli läpi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 3000 euroa kela tukineen hukkaan.
3v, 1-2 kertaa viikossa, ihan yhtä tyhjän päälle. Minulla on vakava ihmispelko koska ihmiset ovat julmia ja epäreiluja. Hän vähätteli koko asia.
Koitin kertoa hänelle että meidän maailmassa ei ole hyvä olla ja luonto kärsii, ei tajunnut ollenkaan.
Harmi, oli mullakin ensin ihan tyhjänpäiväistä terapiaa.
Olisit vaihtanut terapeutin?
Jos mulla olisi riittävästi rahaa, voisin hoitaa itseäni ja kuntoutua.
Siihen menee tuhansia.
Mulla sama homma eikä rahaa edes tuettuna terapiaan mitenkään(en ole toimeentulotuella pelkällä päivärahalla)Päivittäin olen lopettamassa elämäni ,jotenki ntoistaiseksi jatkanut kuitenkin vaikka ei ole mitään syitä elää. Terveyskin mennyt ym.ja varmaan oikeasti työkykykin, vielä keikun työkkärin listoilla siis,näiden traumatisoijien toimesta:( Vihaan ihmisiä, itseänikin ja en halua enää edes oikein yrittää mitään tässä elämässä, kaikki ihmiset hylänneet aina ovat todellakin todella julmia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama homma eikä rahaa edes tuettuna terapiaan mitenkään(en ole toimeentulotuella pelkällä päivärahalla)Päivittäin olen lopettamassa elämäni ,jotenki ntoistaiseksi jatkanut kuitenkin vaikka ei ole mitään syitä elää. Terveyskin mennyt ym.ja varmaan oikeasti työkykykin, vielä keikun työkkärin listoilla siis,näiden traumatisoijien toimesta:( Vihaan ihmisiä, itseänikin ja en halua enää edes oikein yrittää mitään tässä elämässä, kaikki ihmiset hylänneet aina ovat todellakin todella julmia jne.
Ota yhteyttä kelaan. Kuntoutus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset heti traumaterapeutin. Olet varmaan aiemmin ollut vääräntyyppisessä terapiassa. Minun traumamuistoni repesivät auki, kun puolisoni kuoli äkillisesti. Yhtäkkiä kaikki se muistoihin liittyvä kauhu ja hätä ja kaikki muut sietämättömät tunteet olivat nykyhetkessä. Pyysin ja sain apua. En olisi missään tapauksessa selvinnyt ilman apua. Mene lääkäriin, kerro niinkuin asia on ja jos mahdollista, jaa asia jollekin luotettavalle ystävälle. Niitä on vaikea selittää kenellekään, mutta on tärkeää, ettet jää yksin. Voimia. Tiedän mitä käyt läpi.
Kiitos. Kunpa pääsisikin käymään läpi, yksin se on mahdotonta. Hirvittäviä kuvia tulee mieleen ja ne tunteet kehossa. Kuin tekisin kuolemaa.
Sellaista oli joskus.
Pitäisi löytää sopiva ja turvallinen terapiamuoto.
Tuo virallinen terapia on niin virallista, tarvitsisin tukea, henkilön joka on lähellä.
Saanen kysyä mikä asia sinulla tuli läpi?
Itse olen käynyt psykodynaamisessa/traumaterapiassa. Oli tuuria, kun sain hyvän terapeutin. Minun traumamuistoni tulivat ensin mielikuvina, sitten kehon muistoina ja sitten erilaisina sietämättöminä tunteina. Syynä isäni väkivaltaisuus, ja hyväksikäyttötrauma. Työstin noita 7 vuotta terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset heti traumaterapeutin. Olet varmaan aiemmin ollut vääräntyyppisessä terapiassa. Minun traumamuistoni repesivät auki, kun puolisoni kuoli äkillisesti. Yhtäkkiä kaikki se muistoihin liittyvä kauhu ja hätä ja kaikki muut sietämättömät tunteet olivat nykyhetkessä. Pyysin ja sain apua. En olisi missään tapauksessa selvinnyt ilman apua. Mene lääkäriin, kerro niinkuin asia on ja jos mahdollista, jaa asia jollekin luotettavalle ystävälle. Niitä on vaikea selittää kenellekään, mutta on tärkeää, ettet jää yksin. Voimia. Tiedän mitä käyt läpi.
Kiitos. Kunpa pääsisikin käymään läpi, yksin se on mahdotonta. Hirvittäviä kuvia tulee mieleen ja ne tunteet kehossa. Kuin tekisin kuolemaa.
Sellaista oli joskus.
Pitäisi löytää sopiva ja turvallinen terapiamuoto.
Tuo virallinen terapia on niin virallista, tarvitsisin tukea, henkilön joka on lähellä.
Saanen kysyä mikä asia sinulla tuli läpi?Itse olen käynyt psykodynaamisessa/traumaterapiassa. Oli tuuria, kun sain hyvän terapeutin. Minun traumamuistoni tulivat ensin mielikuvina, sitten kehon muistoina ja sitten erilaisina sietämättöminä tunteina. Syynä isäni väkivaltaisuus, ja hyväksikäyttötrauma. Työstin noita 7 vuotta terapiassa.
Samaa kuin mulla paitsi että toinenkin vanhempi oli väkivaltainen ja siitä kumpuaa se valtava pelko ja ahdistus myös.
Kurkusta puristaa ja tuntuu etten selviä.
Kunpa tietäisin kuka sulla oli terapeuttina jos se sinua auttoi siis.
Tarvitset heti traumaterapeutin. Olet varmaan aiemmin ollut vääräntyyppisessä terapiassa. Minun traumamuistoni repesivät auki, kun puolisoni kuoli äkillisesti. Yhtäkkiä kaikki se muistoihin liittyvä kauhu ja hätä ja kaikki muut sietämättömät tunteet olivat nykyhetkessä. Pyysin ja sain apua. En olisi missään tapauksessa selvinnyt ilman apua. Mene lääkäriin, kerro niinkuin asia on ja jos mahdollista, jaa asia jollekin luotettavalle ystävälle. Niitä on vaikea selittää kenellekään, mutta on tärkeää, ettet jää yksin. Voimia. Tiedän mitä käyt läpi.