Lue keskustelun säännöt.
Äitiesiintyminen
19.02.2020 |
Millä tavalla pitää suhtautua äiteihin, jotka kailottavat kovaan ääneen lapsilleen, mutta eivät tavallaan puhu lapsille vaan kaikille muilla paikallaolijoille? Esim. kauppatilanteissa. Tarkoitan äitejä, jotka huutavat kovaan ääneen: "Äiti ottaa nyt hillopurkin tästä, Martta ole kunnolla, Pertti tule tänne", jne. Toivotavatko äidit silloin kommenttia tai kontaktia? Vai minkä takia tämä kovaääninen äitipuhe? Usein kovaääniset äidit katsovatkin kaikkia ympärillä olijoita, mutta eivät niitä lapsiaan, eli kohdistavat kommentoinnin muualle.
Olen äiti myös, mutta ollut aina sellainen hiljainen äiti. Puhun suoraan lapsilleni, enkä välttämättä toivo edes kontaktia ventovierailta.
En halua missään nimessä arvostella, mietityttää vaan tämän kovaäänisen äitipuheen motiivi ja tarkoitus. Olen itse introvertti, enkä oikein helposti juttele ventovieraille, edes lapsille. Joten onko kovaäänisille äideille pakko puhua?
Tämä ilmiö on aika yleinenkin, joten toivon ihan neutraaleja ja epäkiukkuisia vastauksia.
Kommentit (56)
Ok, tämä helpottaa, koska en tosiaan oikein osaa jutella yhtäkkiä ventovieraille äideille kaupassa ja olen surkea jutustelemaan vieraille pikkutyypeillekään. En halua olla epäkohtelias, mutta olen vain melko ujo ja hiljainen. Äidit siis puhuvat tavallaan itselleen, mutta volyymi on vain kovempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miten pitäisi suhtautua sinulle tuntemattomaan ihmiseen, joka ei suoraan puhu sinulle vaan ajattelet hänen puhuvan kaikille kaupassa olijoille kun puhuu lapselleen?
Kuule, ihan vaan kävelet ohi ja jatkat ostoksilla oloasi niin kuin tämä ihminenkin tekee.
Tänään oli bussissa kaksi näitä mölyäviä äitejä. Kailottivat lapsilleen, Kailottivat puhelimeen. Itsekkäästi ei ajateltu lainkaan muita matkustajia. Mitä lie huomionhakua.
Ulkonäkö muistutti muumimammaa (ylipaino ja pukeutuminen) ja ääni raksamiestä.
Sen tarkoitus on sanoa: Huomatkaa että minulla on lapsi, minä keskustelen sen kanssa ja kasvatan sitä.
Se on ärsyttävää. Omituinen perheteatteri. Puhuvat puhelunsa samaan tyyliin, yleisölle. Niillä on aina rasittavat sähläävät lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen tarkoitus on sanoa: Huomatkaa että minulla on lapsi, minä keskustelen sen kanssa ja kasvatan sitä.
Tarkoitus on sanoa minäkin olen merkittävä koska puuhastelen tässä vimmaisesti näitä vanhemmuusjuttuja
Tuota. Minä olen lapsilleni ehkä välillä kovaa puhuva äiti. En puhu muille ihmisille. Puhun lapsilleni. Olen ammatiltani opettaja, joten olen ehkä tottunut puhumaan reippaalla äänellä, tai sitten minusta tuli opettaja, koska minulle puhe on luontevaa. Joka tapauksessa puheeni ei liity sinuun mitenkään. Joskus olen yksin ollessani vahingossa puhunut ostoskärrylle, koska olen ollut niin tottunut puhumaan aina lapsilleni. Sen myönnän voivan vaikuttaa hieman kummalliselta, mutta sekään ei oikeasti liity toisiin ihmisiin yhtään millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.
Minä olen juuri tällainen äiti! Enpä ole ennen ajatellutkaan että saattaa muita ärsyttää. En toivo kontaktia muilta. Pitääpä pyrkiä vähän laskemaan volyymia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen kun kännykät olivat uutta. Sitä kovaäänistä kailotusta jota kuuli julkisissa ja kaupoissa, kadulla jne. Että katsokaas ja kuunnelkaas kun olen tärkeä.
No en usko että tässä on kyse samasta, ehkä se äiti vain siinä hoitaa rooliaan ja kaitsee laumaansa.
Erittäin vastenmielistä kuunnella, kun äiti täyttää mölinällään koko ilmatilan kaupassa tai ravintolassa tai liikennevälineessä. Lässyttää lapselleen. Olisi hiljaa, että saavat muut olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin vastenmielistä kuunnella, kun äiti täyttää mölinällään koko ilmatilan kaupassa tai ravintolassa tai liikennevälineessä. Lässyttää lapselleen. Olisi hiljaa, että saavat muut olla rauhassa.
Minusta taas hiljaa kännykkäänsä tuijottavat äidit ovat niitä surullisia. Ei kauppa ole mikään hiljainen tila, puhuvat siellä aikuisetkin toisilleen. Lapsi, jonka kanssa puhutaan paljon, saa hyvän lähtökohdan elämälleen.
Olipa tämä läpinäkyvän piilov-tuileva aloitus. Mukamas täysin vilpittömästi kysyt, että onko kovaäänisille äideille pakko puhua. Niin, kuinkahan se nyt mahtaisi olla? Hmm!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin vastenmielistä kuunnella, kun äiti täyttää mölinällään koko ilmatilan kaupassa tai ravintolassa tai liikennevälineessä. Lässyttää lapselleen. Olisi hiljaa, että saavat muut olla rauhassa.
Minusta taas hiljaa kännykkäänsä tuijottavat äidit ovat niitä surullisia. Ei kauppa ole mikään hiljainen tila, puhuvat siellä aikuisetkin toisilleen. Lapsi, jonka kanssa puhutaan paljon, saa hyvän lähtökohdan elämälleen.
Ei tarvitse huutaa ja kailottaa sille lapselle. Minäkin puhun päivän mittaan paljon monien ihmisten kanssa mutta pyrin tekemään sen niin, ettei muiden tarvitse siitä kärsiä. Lapsenkin sopii oppia, ettei omien asioiden kailottaminen ole hyvin tapojen mukaista. Kukaan ei ole sellainen maailman napa, että hänen asiansa ovat muiden yksityisyyttä arvokkaampia.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.
Jaa että kun lapsi huutaa, niin äitin rupeaa nostamaan ääntään? Ei se nyt ihan niin saa mennä. Huutava kakara pitää vaientaa tai hoitaa jonnekin syrjään muita häiritsemästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Minä olen lapsilleni ehkä välillä kovaa puhuva äiti. En puhu muille ihmisille. Puhun lapsilleni. Olen ammatiltani opettaja, joten olen ehkä tottunut puhumaan reippaalla äänellä, tai sitten minusta tuli opettaja, koska minulle puhe on luontevaa. Joka tapauksessa puheeni ei liity sinuun mitenkään. Joskus olen yksin ollessani vahingossa puhunut ostoskärrylle, koska olen ollut niin tottunut puhumaan aina lapsilleni. Sen myönnän voivan vaikuttaa hieman kummalliselta, mutta sekään ei oikeasti liity toisiin ihmisiin yhtään millään tavalla.
Opettajan jos kenen luulisi tajuavan, ettei koko ajan pidä olla äänessä vaan on annettava muille tilaa ajatella. Ethän sinä luokkahuoneessakaan voi koko ajan kiljua.
Vierailija kirjoitti:
Se on ärsyttävää. Omituinen perheteatteri. Puhuvat puhelunsa samaan tyyliin, yleisölle. Niillä on aina rasittavat sähläävät lapset.
Sellainen apinaorkesteri kun sattuu hotelliaamiaiselle tai lentokoneeseen niin siinä sitä ollaan. Voi jeesus sentään.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun tolleen hölmösti mun kaksveelle koska välillä on vaikea keksiä sille mitään sanottavaa kun se ei vastaa mitään kun ei osaa puhua.
Kuitenkin ois pakko puhua jotain koska eihän se muuten opikkaan puhumaan.
Volyymi voi olla kuiskausta kovempi kun välillä tuntuu, ettei lapsi ihan kuule kunnolla hälinässä.Toinen on kun lapsi raivoo jotain niin voin puhua tyhmiä tyhmästi
a) koska yritän harhauttaa lapsen hiljaiseksi
b) vakuuttaa itseni ja muut, että yritän tarpeeksi rauhoittakseni raivoajanEn toivo kontaktia muilta.
Kaksivuotiaan pitäisi kyllä jo kyetä puhumaan
Ei sille lapselle ole juuri julkisella paikalla pakko huutopuhua. Eiköhän se riitä että opetukset hoidetaan kotona muita häiritsemättä.
Niin, sinähän et tiedä kuinka nuo ihmiset puhuvat muuten ja teet johtopäätökset esiintymisestä hyvin pienen havainnointiajan perusteella. Sen jälkeen käännät asian itseesi olettaen, että juuri sinulta haetaan reaktiota ja suhtautumistapaa.
Ainoa mitä voit tehdä, on pohtia miksi tämä täysin ventovieraan harmiton toiminta aiheuttaa sinussa noin voimakkaan reaktion. Tämän pohdinnan lopputuloksen tulisi olla se, että elämäsi helpottuu, kun tajuat ettei sinulla ole mitään velvollisuutta näitä ihmisiä kohtaan, vaan voit jatkaa rauhassa omaa elämääsi ja myös antaa heidän elää elämäänsä tavallaan.
Itse puhun tolleen hölmösti mun kaksveelle koska välillä on vaikea keksiä sille mitään sanottavaa kun se ei vastaa mitään kun ei osaa puhua.
Kuitenkin ois pakko puhua jotain koska eihän se muuten opikkaan puhumaan.
Volyymi voi olla kuiskausta kovempi kun välillä tuntuu, ettei lapsi ihan kuule kunnolla hälinässä.
Toinen on kun lapsi raivoo jotain niin voin puhua tyhmiä tyhmästi
a) koska yritän harhauttaa lapsen hiljaiseksi
b) vakuuttaa itseni ja muut, että yritän tarpeeksi rauhoittakseni raivoajan
En toivo kontaktia muilta.