Äitiesiintyminen

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mitä voit tehdä, on pohtia miksi tämä täysin ventovieraan harmiton toiminta aiheuttaa sinussa noin voimakkaan reaktion. Tämän pohdinnan lopputuloksen tulisi olla se, että elämäsi helpottuu, kun tajuat ettei sinulla ole mitään velvollisuutta näitä ihmisiä kohtaan, vaan voit jatkaa rauhassa omaa elämääsi ja myös antaa heidän elää elämäänsä tavallaan.

Toteat itse olennaisen: "HARMITON TOIMINTA" ja "JATKAA RAUHASSA omaa elämääsi".

Kakaroilleen kovaan ääneen kailottavat äidit eivät ole harmittomia, sillä he estävät muita elämästä rauhassa. Siksi ei ole sopivaa, että lässyttävät äidit saisivat lässyttää muita häiriten.

Miksi ihmeessä kukaan ei-introverttikään haluaisi muiden puuttuvan äiti-lapsi -kommunikaatioon ruokakaupassa?

Tuollaista huutoäänellä kommunikointia en ole itse havainnut - mikä on aika erikoista etten ole, kun olen itse introvertti ja superherkkä huutoäänille ja hälinälle.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Kannattaa välttää pikkulasten raahaamista kauppoihin ja linja-autoihin. Kun se on jo valmiiksi selvää, että lapsi ei jaksa hiljaa pysyä vaan hermostuu ja rupeaa käyttäytymään epäasiallisesti. Jättäkää lapset kotiin, kun käytte kaupassa ja matkustelkaa sitten, kun lapsi jaksaa istua matkan ajan häiritsemättä muita.

Siskoni tekee tuota. Veikkaan että takana on se että hän haluaa myös muiden näkevän miten ihana lapsi hänellä on.

On se ihana mutta ei se vaan joka randomihmisen kiinnostuksen kohde ole.

Yksi kaverini on tuollainen kovaan ääneen puhuja. Hän työskentelee vanhusten parissa eli töiden kautta vähän pakkokin "huutaa" ja puhua selkeästi.

Äidit biologisten vaistojensa vuoksi ihastuvat omiin pershedelmiinsä ja pitävät niitä maailman suloisimpina otuksina, vaikka nämä paskantaisivat plyysimatolle. Äidit eivät tajua, että muiden silmissä ne pennut ovat rääkyviä ja riehuvia häiriötekijöitä, joista pitäisi vaan päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini on tuollainen kovaan ääneen puhuja. Hän työskentelee vanhusten parissa eli töiden kautta vähän pakkokin "huutaa" ja puhua selkeästi.

Mitenhän kaverisi reagoisi, jos hänen huutoonsa vastaisi samanlaisella tai vielä kovemmalla huutamisella. Aina, kun kaveri huutaa "selkeästi", vastaisi huutamalla vielä selkeämmin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Kannattaa välttää pikkulasten raahaamista kauppoihin ja linja-autoihin. Kun se on jo valmiiksi selvää, että lapsi ei jaksa hiljaa pysyä vaan hermostuu ja rupeaa käyttäytymään epäasiallisesti. Jättäkää lapset kotiin, kun käytte kaupassa ja matkustelkaa sitten, kun lapsi jaksaa istua matkan ajan häiritsemättä muita.

No en vältä. Niidenkin pitää oppia käymään kaupassa ja matkustamaan. Ja varsinkaan en ala välttelemään kauppoja ja busseja, kun lapset kerran 99% ajasta ovat nätisti. Siksi ehkä myös ahdistun kun eivät ole ja joku tulee valittamaan. En ole tottunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Kannattaa välttää pikkulasten raahaamista kauppoihin ja linja-autoihin. Kun se on jo valmiiksi selvää, että lapsi ei jaksa hiljaa pysyä vaan hermostuu ja rupeaa käyttäytymään epäasiallisesti. Jättäkää lapset kotiin, kun käytte kaupassa ja matkustelkaa sitten, kun lapsi jaksaa istua matkan ajan häiritsemättä muita.

No en vältä. Niidenkin pitää oppia käymään kaupassa ja matkustamaan. Ja varsinkaan en ala välttelemään kauppoja ja busseja, kun lapset kerran 99% ajasta ovat nätisti. Siksi ehkä myös ahdistun kun eivät ole ja joku tulee valittamaan. En ole tottunut

Itsekästä.

Kakarasi oppivat kyllä käymään kaupassa sitten, kun ovat hieman kasvaneet. Ei kauppaan tarvitse kaksivuotiaita raahata muiden riesaksi.

Hyvähän se on että äidit puhuvat lapsilleen. Huutopuhujia on marketeissa muitakin ryhmiä, teinipojat, turisevat papat, usein myös eläkeikää lähestyvät naiset parkkeeraavat kälättämään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvähän se on että äidit puhuvat lapsilleen. Huutopuhujia on marketeissa muitakin ryhmiä, teinipojat, turisevat papat, usein myös eläkeikää lähestyvät naiset parkkeeraavat kälättämään.

Kaupoissa on vartijoita, jotka heittävät teinit helvettiin syljeksimästä ja huutelemasta ja parveilemasta ja varastelemasta. Teinit eivät ota uskoakseen vaan palaavat muutaman minuutin kuluttua takaisin tupakka suussaan ja energiajiuomatölkki kädessään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvähän se on että äidit puhuvat lapsilleen. Huutopuhujia on marketeissa muitakin ryhmiä, teinipojat, turisevat papat, usein myös eläkeikää lähestyvät naiset parkkeeraavat kälättämään.

No ne kailottavien äitien lapset ovat kymmenen vuoden kuluttua humalassa vittua hokevia ja mummuja kolkkaavia teinejä, jotka eivät usko ketään eivätkä mitään. Polttavat tupakkaa ja maleksivat ostarilla.

Ajattelin kuin ap kun lapseni olivat pieniä, ihmettelin ystäväni kailottamista lapselleen. Ystäväni lapsi kirjoitti juuri monta ällää ja mietin, että ehkä yatäväni teki jotain oikein, kun sanoitti elämää lapselleen koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Kannattaa välttää pikkulasten raahaamista kauppoihin ja linja-autoihin. Kun se on jo valmiiksi selvää, että lapsi ei jaksa hiljaa pysyä vaan hermostuu ja rupeaa käyttäytymään epäasiallisesti. Jättäkää lapset kotiin, kun käytte kaupassa ja matkustelkaa sitten, kun lapsi jaksaa istua matkan ajan häiritsemättä muita.

No en vältä. Niidenkin pitää oppia käymään kaupassa ja matkustamaan. Ja varsinkaan en ala välttelemään kauppoja ja busseja, kun lapset kerran 99% ajasta ovat nätisti. Siksi ehkä myös ahdistun kun eivät ole ja joku tulee valittamaan. En ole tottunut

Itsekästä.

Kakarasi oppivat kyllä käymään kaupassa sitten, kun ovat hieman kasvaneet. Ei kauppaan tarvitse kaksivuotiaita raahata muiden riesaksi.

No eihän sinne mammojen mukaan saa viedä alaikäisiä ollenkaan.

Jos ruvetaan noudattamaan tota sun ohjetta, niin arvatenkaan et ole täällä kirjoittamassa parin vuoden päästä "miksi vanhemmat ei opeta pienille lapsille miten kaupassa ollaan" vaan toteat että siinä se kauppaan koulun jälkeen poikkeava ekaluokkalainen nyt opettelee kaupassakäymistä ja siksi syö maksamatta omenaa ja napsaisee irtokarkeista muutamat suuhunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiukkuaa ja aiheuttaa meteliä, niin ehkä tuollaisen kailottamalla puhumisen tiedostamaton tarkoitus on osoittaa muille että asialle yrittää tehdä jotain? Ettei muille synny vaikutelmaa ettei äiti reagoisi kiukutteluun.

Mulla ainakin näin. Mun lapset ei yleensä sähellä kaupassa, mutta joskus. Siinä on pakko kovaäänisesti hääriä ne kasaan ja olemaan kunnolla, koska melkein joka kerta joku tulee kertomaan sitten mulle miten epäonnistunut vanhempi olen kun en komenna, jos yritän hoitaa asiaa sivistyneesti.

Muualla harvemmin on tarvetta tuolle kova ääniselle puheelle. Joskus bussissa jos lapsi istuu kauempana musta ja vauvasta täytyy tiedottaa että kaksi pysäkkiä, yksi pysäkki, seuraava. Ihmiset kun ei muuten kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota. Myöskään siihen että se haluaa ikkunapaikalta aikuisen ohi pois.

Kannattaa välttää pikkulasten raahaamista kauppoihin ja linja-autoihin. Kun se on jo valmiiksi selvää, että lapsi ei jaksa hiljaa pysyä vaan hermostuu ja rupeaa käyttäytymään epäasiallisesti. Jättäkää lapset kotiin, kun käytte kaupassa ja matkustelkaa sitten, kun lapsi jaksaa istua matkan ajan häiritsemättä muita.

No en vältä. Niidenkin pitää oppia käymään kaupassa ja matkustamaan. Ja varsinkaan en ala välttelemään kauppoja ja busseja, kun lapset kerran 99% ajasta ovat nätisti. Siksi ehkä myös ahdistun kun eivät ole ja joku tulee valittamaan. En ole tottunut

Itsekästä.

Kakarasi oppivat kyllä käymään kaupassa sitten, kun ovat hieman kasvaneet. Ei kauppaan tarvitse kaksivuotiaita raahata muiden riesaksi.

No eihän sinne mammojen mukaan saa viedä alaikäisiä ollenkaan.

Jos ruvetaan noudattamaan tota sun ohjetta, niin arvatenkaan et ole täällä kirjoittamassa parin vuoden päästä "miksi vanhemmat ei opeta pienille lapsille miten kaupassa ollaan" vaan toteat että siinä se kauppaan koulun jälkeen poikkeava ekaluokkalainen nyt opettelee kaupassakäymistä ja siksi syö maksamatta omenaa ja napsaisee irtokarkeista muutamat suuhunsa.

Kyllä kaupan vartija sekä poliisi sitten kertovat, että pitää maksaa syömiset. Parhaassa tapauksessa kotonakin on asia jo lapselle kerrottu. Ei sitä tarvitse mennä kauppaan kertomaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin kuin ap kun lapseni olivat pieniä, ihmettelin ystäväni kailottamista lapselleen. Ystäväni lapsi kirjoitti juuri monta ällää ja mietin, että ehkä yatäväni teki jotain oikein, kun sanoitti elämää lapselleen koko ajan.

Äidin kailottaminen johti hyvään ylioppilastutkintomenestykseen? Johan pomppasi. Saman logiikan mukaan voisi sanoa, että kun lapsesta tulee rattijuoppo, se johtuu äidin kailottamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ai miten pitäisi suhtautua sinulle tuntemattomaan ihmiseen, joka ei suoraan puhu sinulle vaan ajattelet hänen puhuvan kaikille kaupassa olijoille kun puhuu lapselleen?

Kuule, ihan vaan kävelet ohi ja jatkat ostoksilla oloasi niin kuin tämä ihminenkin tekee.

On se välillä aika vaikeaa, kun katsoo niitten lasten reaktioita.

Toissapäivänä Töölössä yks mamma lapsilleen, kun jalkapallokentälle menivät. Hirveää pätemistä sillä aikuisella ja jotain nasevaa piti niille lapsilleen siinä sutkautella. Ja juuri silleen kovalla äänellä ja ympärille sitten katsellen.

Lapset pärjäs ihan hyvin. Mamman piti vaan päätä aukoa. Ihan huvikseen.

Apua tuollaiseen itse mietin siinä:

Korvatulpat.

Ja

älä välitä valittajasta-asenne.

Jaa, vai niin. No mua ärsyttääkin joidenkin äitien vaisu ja ponneton olemus. Eivät puhu eli toisin sanoen kommunikoi juurikaan lapsilleen, lapsikin usein vain möllöttää tuppisuuna. Miksi aina pitää olla vain hiljaa ja näkymätön?

Tässä nyt on sekoitettu asioita keskenään.

Toki sille lapselle pitää puhua.

Mutta sitten on näitä ketkä joko ei huomaa YHTÄÄN mitä lapsensa touhuaa kaupassa tai sitten on niitä kenen lapsi tekee samaa, kuin ignooraavan, eli juoksee, huutaa, lääppii kaikkea, törmäilee pikkukärryillä ja se äiti kovaan ääneen selostaa perässä mutta ei kuitenkaan saa pienintäkään kontrollia.

Ja sitten on näitä ketkä kulkee sen kaupan läpi normaalisti, pienten kanssa juttelee ja sen isompaa numeroa tekemättä kassan kautta kotiin.

Mulla on neljä lasta, kaikki erilaisia ja eikä meillä todellakaan ole mikään nstsimeininki, päinvastoin, mutta aina ovat osanneet käyttäytyä.

Joskus tuntuu siltä että lapsia ei osata kohdella ihmisinä, vaan lässytetään ja se lapsi on jonkunlainen projekti, sellainen hankittu lisäosa josta ei tiedetä mitä sen kanssa tehdään.

Eikä näitä ihmisiä tarvitse mitenkään kytätä.

Kerran istuin bussipysäkille odottamaan bussia ja vieressä oleva äiti alkoi puhumaan teennäisen korostetusti lapselleen joka istui vaunuissa: kyllä juuuuu jooseppi istuu nyt eikö vaan, juuuu, eikös ollut kivaa, hmmm, nyt mennään kotiin jooseppi, juuu, eikö vaan, oi katsopas tätä, hmmm, nyt odotetaan bussia juuu jne.

Ihan yhteen putkeen, todella teennäisesti ja tuijotti merkitsevästi minua enemmän kuin lasta jolle puhui.

Vähän myöhemmin törmäsin netissä siihen, että tuo äiti on aika yleisesti tunnetun elinkautisvangin riippuvainen eksä ja jatkuvasti oikeudessa aivan älyttömistä sotkuista muiden tunnettujen nettihöperöiden ja sossun kanssa.