Mistä ihmeestä rohkeutta eroon?

Olin samassa tilanteessa. Mietin asiaa pari vuotta. Kävi niin, että ihastuin toiseen mieheen ja ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa erohaluni.

En kokenut loukkaavani. Ex kohteli kylmästi eikä suostunut suhdetta parantamaan. Loppui lopulta minunkin tunteet. Elämä muuttui hyväksi eron jälkeen.

Mitä pelkäät?

Tulevaisuus on aina tuntematon ja epävarma, mutta eikö pahempi olla haaskata elämäänsä tuossa väljehtyneessä suhteessa, missä mikään ei enää tunnu miltään. Jos et uskalla ottaa asiaa puheeksi miehesi kanssa, niin kirjoita hänelle pieni kirje missä kerrot tuntemuksistasi.

Viinasta saa rohkeutta.

Ota asia puheeksi. Siitä se vähitellen selkiytyy.

Samoin. En ole ollut edes koskaan yksin yötä, kun muutin heti kotoa yhteen. :(

Ei suuria ongelmia joskaan ei myöskään suuria tunteita. Lapsia. Omakotitalon myyminen haasteellista näinä aikoina ellei asu halutulla alueella. Ensisijaisesti suosittelisin pariterapia.

Ei rakkauden puute ole mielenterveysongelma joka tarvitsee terapiaa. Jos ei rakasta niin ei rakasta ja se on ok. Sanot vaan että haluat eron ja talon voi vaikka laittaa vuokralle jos myytyä ei saa.

Minkä ikäiset lapset teillä on?

Oletko täysin varma, että välille ne ei voi enää kehittyä rakkautta ja romantiikkaa?

T. Eronnut minäkin

Lapset on alakouluikäisiä. Olen asiaa miettinyt jo useamman vuoden mutta en ole saanut rohkeutta. Ehkä juuri siksi että arki pyörii. Mutta en usko että tämä tästä voi parantua ainakaan pysyvästi. Toisilla on huonot hetkensä parisuhteessa, meillä hyvät hetkemme.

En epäile ettenkö pärjäisi yksin. Tiedän että viihtyisin yksin ja olo kevenisi. Pelottaa lähinnä raha-asiat. Ja se miten selviän muutosta. Talon tyhjennys, kuka tästä selviää!? En tietenkään haluaisi rikkoa lasten perhettäkään.