Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aivan hirveä olo
13.02.2020 |
Onko kenelläkään muulla koskaan näin hirveää olotilaa kuin minulla usein? Olen jo pian keski-ikäinen teinien äiti ja pois työelämästä.
Olen päivisin yksin ja silloin hyökkää mieleen kaikki elämän häpeälliset tilanteet ja kokemukset. Monia tekoja ja sanoja en ole sillä hetkellä ymmärtänyt siten miten ne nyt ymmärrän ja meinaan kuolla häpeästä. Osan voi kuitata mt-ongelmilla, osan tyhmyydellä, osan päihteiden käytöllä.
Tuntuu, etten voi ikinä antaa itselle anteeksi käytöstäni ja puheitani. Ei ole edes näkyvissä mitään valoa, joka pelastaa edessäpäin. Teinien tukeminen ja neuvominen on tärkeää tällä hetkellä. Sekin tuntuu väärältä, kun olen itse elänyt niin väärin. Voin vain sanoa, että älkää tehkö näin tai noin. Lopulta ei voi tietää, mitä siitä seuraa. Toivon mukaan kasvavat tajuamaan etteivät halua minunlaista elämää ja itsenäistyvät ajan kanssa ja siltikin voivat uskoutua ja kysyä neuvoa. Tämä siksi, kun olen tehnyt ne virheet ja elänyt paskasti. Minulle ei tarvi esittää mitään. Kehun tietenkin kun koulussa menee hyvin ja ovat omatoimisia jne. Yhdessä mietitään tulevaisuuden suunnitelmia,kesätöitä, koulutusta, omilleen muuttoa jne.
Sitten nämä yksinäiset hetket, kun flashbackit eivät jätä rauhaan. Olen tehnyt kaiken niin päin persettä, että sietäisi hävetä loppuelämäni ja sitä teenkin. Olkoon sitten masennusta tai mitä tahansa, mutta tämän kanssa on elettävä päivästä toiseen, vuodesta toiseen. En edes koe olevani sillä tavalla mt-ongelmainen, että voisin selittää sillä kaiken. Tiedän sen ja lähipiiri tietää sen. Yritän olla armollinen itselle, kun se taitaa olla ainoa keino keventää mieltä, ainoa keino selviytyä ja pärjätä itsensä kanssa. Kyllä siellä mielikuvissa aina joku käskee häpeämään, joku nauraa ilkeästi, joku haukkuu hulluksi, joku sanoo että tee se lopullinen päätös.
Nuo vaimenee, jos ne haluaa vaimentaa. Usein vaan tuntuu, että olen ansainnut kärsimyksen. Ainakin tiedän mitkä asiat tulee viimeisellä tuomiolla vastaan.
Arkirutiinit, hyvä ruoka, hikiliikunta, lukeminen, saunominen, kännykkäpelit, yms. vie ajatukset pois synkkyydestä. En voi silti sulkea silmiä totuudelta ja se tuntuu ihan fyysisenä kehossa, oksettaa ja maha menee sekaisin, valvottaa jne.
Kärsiikö kukaan muu menneistä moista? Kuinka kauan näitä pitää käsitellä että voi vihdoin hengittää vapaasti?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)
Kiitos vastauksesta. Yritän antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa kun tiedän mitä kärsimystä olen aiheuttanut.
Tuo kommenttisi hymiön kanssa pelasti ehkä tämän päivän :) niin pienestä se on joskus kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa raskaalta! Yritä saada päiviin tekemistä, niin olisi muuta ajateltavaa. Oletko koskaan hakenut terapiaan?
Ajattele miten paljon maailmanhistoriassa on ollut ihmisiä, todennäköisesti suurin osa on mokaillut minkä kerennyt, ja sitä ei enää kukaan muista eikä tiedä. Sadan vuoden päästä mekin olemme tähtipölyä eikä meidän mokailua ole enää olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)
Kiitos vastauksesta. Yritän antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa kun tiedän mitä kärsimystä olen aiheuttanut.
Tuo kommenttisi hymiön kanssa pelasti ehkä tämän päivän :) niin pienestä se on joskus kiinni.
Mitä kärsimystä sä muille olet aiheuttanut ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)
Kiitos vastauksesta. Yritän antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa kun tiedän mitä kärsimystä olen aiheuttanut.
Tuo kommenttisi hymiön kanssa pelasti ehkä tämän päivän :) niin pienestä se on joskus kiinni.
Hyvä jos sain sinut paremalle mielelle. Olen hikikomori, ja minä olen opetellut antamaan itselleni anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)
Kiitos vastauksesta. Yritän antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa kun tiedän mitä kärsimystä olen aiheuttanut.
Tuo kommenttisi hymiön kanssa pelasti ehkä tämän päivän :) niin pienestä se on joskus kiinni.
Mitä kärsimystä sä muille olet aiheuttanut ja miksi?
Mietin vastaanko tähän ollenkaan. Masentuneena on ollut elämänhallinta niin ja näin. Tarkemmin erittelemättä olen ollut paska äiti ja puoliso. Harhoissa olen syytellyt puolisoa ja ollut pelottava lapsille. Sosiaalinen fobia ja paniikit ovat olleet syy eristäytyä, vaikka yritystäkin on ollut, mutta kaikki on johtanut ahdistukseen ja päätökseen, että ei ikinä enää. Kaiken huippuna tuolloin syytin muita, vaikka minussa oli vika. Joko riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein jos kerran ole väärin tehnyt, sietääkin kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)
Kiitos vastauksesta. Yritän antaa anteeksi, vaikka se on vaikeaa kun tiedän mitä kärsimystä olen aiheuttanut.
Tuo kommenttisi hymiön kanssa pelasti ehkä tämän päivän :) niin pienestä se on joskus kiinni.
Mitä kärsimystä sä muille olet aiheuttanut ja miksi?
Mietin vastaanko tähän ollenkaan. Masentuneena on ollut elämänhallinta niin ja näin. Tarkemmin erittelemättä olen ollut paska äiti ja puoliso. Harhoissa olen syytellyt puolisoa ja ollut pelottava lapsille. Sosiaalinen fobia ja paniikit ovat olleet syy eristäytyä, vaikka yritystäkin on ollut, mutta kaikki on johtanut ahdistukseen ja päätökseen, että ei ikinä enää. Kaiken huippuna tuolloin syytin muita, vaikka minussa oli vika. Joko riittää?
Ok. Ehkä olet kuitenkin parempaan suuntaan menossa, kun tiedostat ja tunnustat virheesi. Mennyttä et pysty muuttamaan mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sulla ap on etsikkoaika menossa? Oletko ajatellut koskaan hengellisiä asioita? Rukoilen puolestasi että pääsisit eroon häpeästäsi ja oppisit antamaan itsellesi anteeksi, menneet on menneitä! Ja sen vielä haluaisin lisätä että Jumalan etsiminen ja löytäminen voisi antaa sulle rauhan <3
Syyllisyys ja häpeä on lahjoja joita kannattaa juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ovat aivan normaaleja ajattelevan. tuntevan ja terveen tuntoja, oikeasti. Kannattaa silti katsoa ettei tule käytettyä esim alkoholia lainkaan, se kuluttaa muutamallakin annoksella ne parin vkon hyvät aivokemiat pois ja tasottumiseen menee aikaa. Myös hormonaalinen aika kuukaudesta altistaa överimiettimiselle. Myös teini-ikäisen kasvatus tuo kaikki omat padotut tunteet ja muistot mieleen.
Somea ei kannata juurikaan käyttää, se on niin valheellinen väline ja tutkimusten mukaan saa aikaan huonoa oloa ihmisessä enemmän kuin hyvää. Siellä ottaa osaa teeskentelyyn, vaikka kaikki tietävät sen olevan teeskentelyä, mutta muistuttaa sitten juuri noista muista aiheista.
Kyllä se menee ohi, kun lapset kasvavat, lupaan. Myös parempia aikoja luvassa. AIna kun saat itsesi kiinni turhista moitteista, niin tietoisesti ala ajatella tai tehdä muuta. Tsemppiä ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla ap on etsikkoaika menossa? Oletko ajatellut koskaan hengellisiä asioita? Rukoilen puolestasi että pääsisit eroon häpeästäsi ja oppisit antamaan itsellesi anteeksi, menneet on menneitä! Ja sen vielä haluaisin lisätä että Jumalan etsiminen ja löytäminen voisi antaa sulle rauhan <3
Ehkä on. Olen ajatellut paljonkin hengellisiä asioita ja olen rukoillut läheisten puolesta. Onko se Jumala edes niin armollinen? Minusta Jumala on armoton tuomari, joka voi tuomita helvettiin mielensä mukaan. Olen yrittänyt ajatella häntä armollisena, mutta miksi hän heittää luomiaan ihmisiä ikuiseen tulimereen?
Syntikäsitekin on niin outo, ettei siitä ota mitään tolkkua. Tuomitaan ihmisiä mitättömistäkin asioista. Olen oppinut ruotimaan tuota syntiasiaa pienestä asti. Nyt vasta aikuisena tiedän mikä on oikeasti väärin ja mitä pitää välttää. Siinä välissä tein vääriä asioita joita nyt kadun. Jos ei tee mitään, ei voi tehdä virheitäkään joita sitten katuu ja häpeää.
Alue: Aihe vapaa
Kärsin itse hieman samasta, mutta ajattelen, jos annan muille nolot asiat anteeksi, annan myös itselleni. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. :)