Miksi etä-äitiys on monille outo ajatus?

Me sovimme aikanaan, että lapset jää isälle asumaan ja minusta tulee etä-äiti. Ihan lasten kanssa tätä keskustelua käytiin. Isä päätti raahata uuden naisensa asumaan lähes heti, kun minä muutin pois asumaan luokseen lapsilta kysymättä. Mitäs luulet, että asiassa kävi ? Lapset muutivatkin omasta halustaan minun luokseni. Kaksi teini-ikäistä ei ollut ollenkaan sitä mieltä, että uusi nainen tuodaan noin nopeasti heidän luokseen asumaan. 

Ehkä suurin syy on juuri se, että ne äidit laittavat lasten edun edelle ja harvempi isä tekee niin.

No useimmissa perheissä lapset ovat pienenä enemmän kiinni äidistä ja äiti yleensä tuolloin heidän kanssaan enemmän "uhrautuu". Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö äiti voisi olla etävanhempi eron tullessa (ja kyllä joissain perheissä isä on hoitovapaat ym.), mutta selittää siis sitä miksi Matti ja Maija Meikäläisellä on yleensä päähän iskostunut valmis idea, että äiti on se vanhempi johon lapset eniten kiintyneitä.

Tulee äkkiseltään mieleen 3 isälleen jäänyttä kaveria lapsuudesta. Olen -87

Harvoin miehillä on edes resursseja hoitaa lasta ja olla lähivanhempi tai se ei ainakaan ole lapsen etu, kun vanhemmuutta ja vastuuta lapsesta ei ole jaettu ennen eroamista.

Täällä on saatu useasti lukea, kuinka moni mies on ihan pihalla ja täysin tietämätön lapsensa tarpeista esim. oletetaan, ettei mitään elatusmaksua tarvita, jos lapsi asuu vuoroviikoin vanhemmilla.

Tunnen pari miestä, jotka ovat lähivanhempia, mutta ovatkin olleen lapsen elämässä syntymästä lähtien ja hyvä kiintymyssuhde lapseen. Oma mieskin voisi olla tälläinen, kun perhevapaat ollaan jaettu puoliksi ja pärjää lapsen kanssa siinä missä minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tulee äkkiseltään mieleen 3 isälleen jäänyttä kaveria lapsuudesta. Olen -87

Ennen se oli yleisempää juuri 80-ja 90-luvulla, kun isät halusivat olla heti synnyttyä lapsensa kanssa ja kantoivat vastuunsa jälkeläisistään, silloin miehet piti kaikki mahdolliset perhevapaat ja moni oli koti-isä.

Meillä myös lapset jäi isälleen, kun muutin pois. Ajatus oli ettei revitä lapsia kotoa minnekään, vaan jäävät ja miettivät kumman luo haluavat. Kahden kuukauden kuluttua muutti ensimmäinen luokseni. Myöhemmin kaksi muuta.

Isästä ollut huolehtimaan lapsista. Uusi nainen kiinnosti enemmän. Koti oli sotkuinen ja joka viikonloppu lapset tuli luokseni, kun isä lähti naisensä luo. Isä ei panostanut lapsiin mitenkään.

Sama homma jatkuu. Isä asuu nyt muualla. Ei osallistu oikeastaan mitenkään.

Mistäs minä muista tiedän. Meillä suurimmat syyt on ne että minä olen ollut lasten pääasiallinen huoltaja siitä saakka kun he ovat syntyneet. Vastuuta on miehelle annettu mutta on ollut sitä huono ottamaan. Ja mies keskittyy enemmän omaan hyvinvointiinsa, ei osaa tai halua pistää lapsia etusijalle samalla tavalla kuin minä. 

Jossain toisessa perheessä voi asiat olla toisin. 

Yllä on jo mainittus suurimmat: yleensä äiti on se pääasiallinen huoltaja, kun lapset ovat pieniä, siksi lapset kiinnittyvät äitiinsä. Toiseksi suurin osa isistä laittaa työt (yms.) lasten edelle. 

Meillä lapset jäivät vuoroviikkosysteemille, mutta varsinkin pienimmällä oli aivan älytön kaipuu minun perääni. Lopulta yksi toisensa jälkeen muuttivat minun luokseni.