Lue keskustelun säännöt.
Vuosien takainen stalkkeri palasi mieleen ja nyt on kamalat pelkotilat.
07.02.2020 |
Lähemmäs 10v sitten eräs ihminen alkoi stalkata minua silloisissa sosiaalisen median kanavissa ja hän teki jotain feikkitilejäkin että pääsi seuraamaan mitä teen ja missä liikun.
Uhkasi etsiä minut ja tehdä minulle väkivaltaa. Olin tuolloin yhteydessä poliisiin, josta todettiin että lähestymiskiellon hakeminen olisi perusteltua, mutta jätin sen tekemättä kun pelkäsin suututtavani tämän ihmisen sillä kiellolla.
No sanoisin että nyt 5-6 vuoteen ei ole kuulunut mitään eikä hänen pitäisi tietää missä asun tms. uskon että hän on jo unohtanut koko asian mutta sitten näin lähikaupassani yksi ilta vilaukselta ihan hänen näköisensä ihmisen ja säikähdin kamalasti, todennäköisesti hän ei ollut sama henkilö vaan aivot teki tepposet ja yhdisti saman näköiset kasvot noihin muistoihin.
Asun rauhallisella alueella jossa ei ikinä tapahdu mitään epämääräistä ja lenkillä pystyy käymään kuulokkeet päässä illalla ihan huoletta, nyt kuitenkin pelkään niin paljon että tuntuu etten uskalla edes päivällä mennä pihalle.
Niissä uhkauksissa siis vannoi etsivänsä minut ja satuttavansa minua ja sanoi myös olevansa kärsivällinen ym.
Tiedän että järjellä ajatellen pitäisi antaa vaan olla ja tuskin tuo kaupassa näkemäni henkilö oli sama kuin se stalkkeri mutta silti olen ihan hermorauniona.
Pakko oli avautua tänne kun ei ole juuri ketään kenelle voisin tästä puhua.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten juttujen kanssa ei kannata olla liian välinpitämätön... Eli tottakai yrität nyt ottaa ihan rauhallisesti, mutta kannattaa tarkkailla ympäristöä. Ymmärrän kyllä pelonsekaisia tuntemuksia, mutta älä tee niistä itsellesi sellaista ongelmaa, että se tuhoaisi sinun normaalin elämisesi... Ajattele, että se tosiaan oli vain hänen näköisensä ihminen, mutta ei hän.
Itselläni on kokemusta väkivaltaisesta ex-miehestä, joka uhkasi jopa tappamisella. Pääsin hänestä vuosikausiksi eroon, mutta se tuska, paniikki ja ahdistus mikä aiheutui siitä, kun hän hymyillen moikkasi minulle kaupassa toiselta kassalta pysäytti kyllä täysin. Muistan vielä, kun alkoi kädet vapisemaan ja ostoksien maksamisestakaan ei tullut mitään... Hän kuitenkin poistui kaupasta ennen minua ja meni menojaan eikä jäänyt mihinkään odottelemaan. Sen koomin en ole törmännyt.
Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Itse en ole kohdannut väkivaltaa, pelkästään sen uhkaa ja menin silti ihan lukkoon. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten juttujen kanssa ei kannata olla liian välinpitämätön... Eli tottakai yrität nyt ottaa ihan rauhallisesti, mutta kannattaa tarkkailla ympäristöä. Ymmärrän kyllä pelonsekaisia tuntemuksia, mutta älä tee niistä itsellesi sellaista ongelmaa, että se tuhoaisi sinun normaalin elämisesi... Ajattele, että se tosiaan oli vain hänen näköisensä ihminen, mutta ei hän.
Itselläni on kokemusta väkivaltaisesta ex-miehestä, joka uhkasi jopa tappamisella. Pääsin hänestä vuosikausiksi eroon, mutta se tuska, paniikki ja ahdistus mikä aiheutui siitä, kun hän hymyillen moikkasi minulle kaupassa toiselta kassalta pysäytti kyllä täysin. Muistan vielä, kun alkoi kädet vapisemaan ja ostoksien maksamisestakaan ei tullut mitään... Hän kuitenkin poistui kaupasta ennen minua ja meni menojaan eikä jäänyt mihinkään odottelemaan. Sen koomin en ole törmännyt.
Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Itse en ole kohdannut väkivaltaa, pelkästään sen uhkaa ja menin silti ihan lukkoon. :( ap
Kyllä tuollainen väkivallalla uhkailukin on todella paha juttu... Siinähän ihminen joutuu olemaan koko ajan varpaillaan, että mitä mahdollisesti VOI tapahtua... Mutta älä stressaa turhaan, tarkkana pitää kyllä olla ja esimerkiksi aina, kun poistut kotoa kannattaa varmistaa, että on puhelin mukana ja tarpeeksi akkua.
Eikä saa alkaa liian vainoharhaiseksi... Se oma mielikuvitus tekee myös monesti kepposia...
Tässä vain mietin sitä, että mitään ei ole kuulunut 5-6 vuoteen, enkä ole huomannut mitään epämääräistä. Olin kerennyt jo "unohtaa" koko asiaa kunnes kaikki palasi mieleeni. En siis ollut pelännyt enää vuosiin. Yritän järkeillä, että eihän hänellä olisi mitään syytä palata pelottelemaan 5-6 hiljaisuuden jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain mietin sitä, että mitään ei ole kuulunut 5-6 vuoteen, enkä ole huomannut mitään epämääräistä. Olin kerennyt jo "unohtaa" koko asiaa kunnes kaikki palasi mieleeni. En siis ollut pelännyt enää vuosiin. Yritän järkeillä, että eihän hänellä olisi mitään syytä palata pelottelemaan 5-6 hiljaisuuden jälkeen. Ap
Niinpä, kannattaa miettiä vaan järjellä. Kun on noin pitkä aika ja kyseessä todennäköisesti vain samannäköinen ihminen, niin jatkaisin kyllä elämääni ihan normaalisti. Jos liikaa alkaa miettiä, niin helposti käy niin, että itse aiheuttaa itselleen turhaa pelkoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkunhan voi palkata ottamaan vähän selvää ja seurailemaan, missä talkki liikkuu ja vaikuttaa. Tuollaiset löytävät kyllä helposti uusiakin kohteita entisten tilalle.
Asutko yksin/voitko puhua tilanteesta jollekkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei kyseinen pipopää ole palstalla ja aloita uudelleen stalkkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain mietin sitä, että mitään ei ole kuulunut 5-6 vuoteen, enkä ole huomannut mitään epämääräistä. Olin kerennyt jo "unohtaa" koko asiaa kunnes kaikki palasi mieleeni. En siis ollut pelännyt enää vuosiin. Yritän järkeillä, että eihän hänellä olisi mitään syytä palata pelottelemaan 5-6 hiljaisuuden jälkeen. Ap
Niinpä, kannattaa miettiä vaan järjellä. Kun on noin pitkä aika ja kyseessä todennäköisesti vain samannäköinen ihminen, niin jatkaisin kyllä elämääni ihan normaalisti. Jos liikaa alkaa miettiä, niin helposti käy niin, että itse aiheuttaa itselleen turhaa pelkoa...
Tiedän. Menin vielä idioottina lukemaan ne vanhat viestit jotka olin tallentanut ja näyttänyt poliisille silloin vuosia sitten. Se viestien lukeminen lisäsi tätä ahdistusta ihan huolella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en osaa oikein lohduttaa, mutta uskoisin tietäväni miltä susta tuntuu. Mulla on samanlainen menneisyys ja ajoittain joku asia palauttaa muistot mieleen. Saan aina puhuttua itselleni järkeä, jos pelottaa ja onneksi mies lohduttaa myös.
Pelkääminen on kamalaa, kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään. Voimia kovasti! ❤️
Mulle kävi kesällä niin, että lipsautin mun ja tämän stalkkerin yhteiselle puolitutulle missä päiväkodissa mun lapset ovat. Oli niin shokissa tuosta lipsautuksesta, että meinasi lähteä järki. En ole kuullut stalkkerista 10 vuoteen (hänelle määrättiin lähestymiskielto), mutta ilmeisesti aivot teki tenän, koska lipsautusta seuraavana päivänä "näin" tämän stalkkerin meidän asuinalueella takaapäin. Eiköhän se ollut vaan joku tosi samanoloinen profiililtaan.
Jos stalkkeri ei ole sulle aiemminkaan mitään tehnyt tai edes lähestynyt fyysisesti, niin tuskin sitä enää tekeekään. Netissä on varmaan paljonkin tällaisia häiriintyneitä, jotka nauttivat pelottelusta ilman sen kummempaa vahingoittamistarkoitusta.
Mua on uhattu ja stalkattu ja sen takia olen edelleen varustautunut aika järeästi. Tämä liittyy työhöni, joten on vain opittava järkeilemään pelko pois. Siihen auttaa itsepuolustustaidot, välineet ja valvontakamerat. Kukaan ei vahingoita mua ainakaan kärsimättä itse vahinkoja, se on varma.
Olin niin ärsyyntynyt presidentille, jonka mielestä maalittamisen kieltäminen ei ole tarpeellista. Helppohan se on sanoa, kun on paras mahdollinen turvallisuustilanne hänellä itsellään. Jos eläisi tavallisen palkansaajan elämää ja joutuisi maalitetuksi, niin tulisi toisiin ajatuksiin. Jos näihin ei puututa järeämmin, vaarantuu oikeusvaltio. Vainoamisen kieltäminen oli kyllä valtava harppaus eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ne uhkaukset oli? Kuinka kauan niitä uhkauksia tuli?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ne uhkaukset oli? Kuinka kauan niitä uhkauksia tuli?
Älä vastaa tähän ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain mietin sitä, että mitään ei ole kuulunut 5-6 vuoteen, enkä ole huomannut mitään epämääräistä. Olin kerennyt jo "unohtaa" koko asiaa kunnes kaikki palasi mieleeni. En siis ollut pelännyt enää vuosiin. Yritän järkeillä, että eihän hänellä olisi mitään syytä palata pelottelemaan 5-6 hiljaisuuden jälkeen. Ap
En sano että kukaan olisi narsistisesti häiriintynyt, mutta jos olet joskus ollut huomion lähde narsistisesti häiriintyneelle, hän kyllä muistaa koko ikänsä. Ja voi vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen ilmestyä kuin puskista, koittamaan vielä saisiko sinussa aikaan jonkun reaktion.
Olin jo unohtanut exän ja edellisestä tapaamisesta oli jo lähes 8 vuotta kun hän soitti ja kertoi imelällä äänellä moi, nyt mä voisin tulla, oot varmaan odottanut. Olin muuttanut ja kysyin missä osoitteessa oletat mun nyt asuvan, sanoi osoitteeni. Sain jotenkin sanottua älä häiritse mua enää, lähetti mulle postissa kortin jossa oli hänen puhelinnumeronsa, pyysi soittamaan. En tietenkään ikinä soittanut.
Mutta tuo psykologinen väkivalta "tiedän missä asut", pelkkä ajatuskin puistatti. Kai hän koki että kontrolloi minua tuon ilmoittaessaan.
Kiusaajalle on sama onko reaktio myönteinen vai kielteinen. Hän vain haluaa saada edes jonkun reaktion aikaan.
Heitä ei pidä huomioida millään tavalla, eikä reagoida. On ymmärrettävä että häiriöinen tietää pelotevaikutuksesta, vaikka ei muuten tekisi mitään.
Siis älä anna pelolle valtaa. Älä näytä pelkoasi ulospäin, se on niille voimanlähde.
Älä reagoi, älä näytä pelokkaalta.
Jos jotain oikeasti tapahtuu, ilmoita poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain mietin sitä, että mitään ei ole kuulunut 5-6 vuoteen, enkä ole huomannut mitään epämääräistä. Olin kerennyt jo "unohtaa" koko asiaa kunnes kaikki palasi mieleeni. En siis ollut pelännyt enää vuosiin. Yritän järkeillä, että eihän hänellä olisi mitään syytä palata pelottelemaan 5-6 hiljaisuuden jälkeen. Ap
En sano että kukaan olisi narsistisesti häiriintynyt, mutta jos olet joskus ollut huomion lähde narsistisesti häiriintyneelle, hän kyllä muistaa koko ikänsä. Ja voi vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen ilmestyä kuin puskista, koittamaan vielä saisiko sinussa aikaan jonkun reaktion.
Olin jo unohtanut exän ja edellisestä tapaamisesta oli jo lähes 8 vuotta kun hän soitti ja kertoi imelällä äänellä moi, nyt mä voisin tulla, oot varmaan odottanut. Olin muuttanut ja kysyin missä osoitteessa oletat mun nyt asuvan, sanoi osoitteeni. Sain jotenkin sanottua älä häiritse mua enää, lähetti mulle postissa kortin jossa oli hänen puhelinnumeronsa, pyysi soittamaan. En tietenkään ikinä soittanut.
Mutta tuo psykologinen väkivalta "tiedän missä asut", pelkkä ajatuskin puistatti. Kai hän koki että kontrolloi minua tuon ilmoittaessaan.
Kiusaajalle on sama onko reaktio myönteinen vai kielteinen. Hän vain haluaa saada edes jonkun reaktion aikaan.
Heitä ei pidä huomioida millään tavalla, eikä reagoida. On ymmärrettävä että häiriöinen tietää pelotevaikutuksesta, vaikka ei muuten tekisi mitään.
Siis älä anna pelolle valtaa. Älä näytä pelkoasi ulospäin, se on niille voimanlähde.
Älä reagoi, älä näytä pelokkaalta.
Jos jotain oikeasti tapahtuu, ilmoita poliisille.
Joo tämä koko "tilanne" on kestänyt lähemmäs 10 vuotta ja välillä ollut taukoa ettei mitään kuulu mutta palannut aina ja sanonut just mm. tuosta ettei oo unohtanut. Näin pitkää taukoa ei ole ennen ollut.
Pelko varmasti näkyy kilometrin päähän JOS törmäisin tuohon ihmiseen jossain, mutta jos niin kävisi olen ajatellut että yrittäisin esittää etten muka tiedä kuka hän on/saada hänet luulemaan että erhetyi henkilöstä. Ap
Itse päätät, miten paljon annat pelolle valtaa itsessäsi. Juuri tätä tämä sanoja haluaa: saada sinut pelkäämään. Mitä enemmän pelkäät ja annat ajatustesi vaeltaa hänessä ja mahdollisissa uhkatilanteissa, sen paremmin hän on onnistunut. Vaikkei mikään näkyisi ulospäin, hän on onnistunut, kun saa sinut tuntemaan kaikkea epämiellyttävää ja ajattelemaan mitä jos mitä jos mitä jos. Sinun omia ajatuksiasi voi hallita vain sinä.
Jos haluat irti, lakkaa pelkäämästä. Lakkaa ajattelemasta. Mitä vain voi sattua milloin tahansa joka tapauksessa. Hänen olemassaolollaan ei oikeasti ole sen kummempaa todennäköisyyttä vahingoittaa sinua kuin millään muullakaan uhalla. Älä vatvo asiaa. mene eteenpäin. Valinta on sinun.
Tällaisten juttujen kanssa ei kannata olla liian välinpitämätön... Eli tottakai yrität nyt ottaa ihan rauhallisesti, mutta kannattaa tarkkailla ympäristöä. Ymmärrän kyllä pelonsekaisia tuntemuksia, mutta älä tee niistä itsellesi sellaista ongelmaa, että se tuhoaisi sinun normaalin elämisesi... Ajattele, että se tosiaan oli vain hänen näköisensä ihminen, mutta ei hän.
Itselläni on kokemusta väkivaltaisesta ex-miehestä, joka uhkasi jopa tappamisella. Pääsin hänestä vuosikausiksi eroon, mutta se tuska, paniikki ja ahdistus mikä aiheutui siitä, kun hän hymyillen moikkasi minulle kaupassa toiselta kassalta pysäytti kyllä täysin. Muistan vielä, kun alkoi kädet vapisemaan ja ostoksien maksamisestakaan ei tullut mitään... Hän kuitenkin poistui kaupasta ennen minua ja meni menojaan eikä jäänyt mihinkään odottelemaan. Sen koomin en ole törmännyt.