Nyt se iski, luopumisen tuska.

Enkä kaipaa vittuiluja tms palstatyylistä kommentointia, kiitoksia vain.

Lapsi on 18v ja lukion 3.luokalla, penkkariajelut tulossa ja hän on aikuinen, ainakin laissa. Jotenkin se iski nyt ja voimalla, aivan totaalisen järkyttävä haikeus ja luopumisen tuska ja pelko, pelkään kaikkea mitä voi tapahtua "poissa silmieni alta" (kaikki mahd uutisoinnit kadonneista teineistä ja jäihin hukkuneista teineistä ja liikenneonnettomuuksista ja heistä joilla napsahtanut ja hyökänneet viattomien päälle jne) ja entäs kun muuttaa kotoa, tiedän, että pärjää, on tod fiksu ja asioista ja oikeuksistaan ym tietävä, valitsi lukionkin yhtenä kriteerinä se, että on kauempana kotoa (45-55min/suuntaansa) kuin lähilukio (5-10min matka).
En ole valmis tähän ja kyllä, tiedän kyllä ettei sitä minulta kysytä ja hän kyllä on valmis mikä tietysti tärkeintä.
Rakastan niin paljon 💖💙!!