Tunnettoko sosiaalisesti kömpelöitä naisia?

Hyvä ystäväni on jossain määrin sosiaalisesti kömpelö. Arvostan häntä kovin.

Kumppanin löytyminen on vaikeaa hänellä.

Tunnen. Yleensä ovat sellaisia jotka ovat jatkuvasti äänessä ja tuntuvat ensin hyvinkin sosiaalisilta. Mutta heti kun tulee hieman vaikeampi tilanne niin roddaavat kaiken ihan täysin.

Tunnen, luennoilta. Seurailee sivusta, puhuu vain kun on asiaa, älykäs.

Kohtelias, mutta selkeästi välttelee lähempää tutustumista.

Minä. Noloa, todellakin noloa.

Mutta nykyään olen opetellut vaatimattomamman olemuksen. Pää alas. Jos meinaa tulla kiusallista, hymyile anteeksipyytelevästi. Tällainen kehonkieli vain lisää ahdistusta, mutta liika yrittäminen ja sosiaalisen esittäminen ei-vakuuttavasti hävettäisi liikaa.

Minä itse. En ole kiinnostunut ihmisistä, isot porukat eivät tunnu luontevilta enkä osaa sellaisessa olla. Parhaimmillaan olen kahdenkeskeisissä keskusteluissa jos vastapuolella on yhtään huumorintajua ja seiskapäivää kehittävämpiä kiinnostuksenkohteita.

Tunnen. Hän on kohta 60v useamman lapsen äiti ja isoäiti. Hän on todella kömpelö puheissaan ja saattaa sanoa tahtomattaankin todella ilkeästi muille. Jännittää sosiaalisia tilanteita paljon eikä katso silmiin puhuessaan..

Tunnen toki, tuolta peilistä se välillä kurkkii. Tämä on se varsinainen minäni, jonka pohjalta minun olisi pitänyt luoda pitkiä ystävyyssuhteita ja ainakin yksi parisuhde. Tuttavia on pari, ystäviä ei yhtään, eikä parisuhdettakaan ole vielä näkyvissä, vaikka ikää on yli viisikymmentä.

Työminäni on aivan toinen tyyppi. Sen nähneet ihmiset poikkeuksetta luulevat, että minulla on kaikki narut omissa näpeissäni ja laaja ja vivahteikas seuraelämä. Jos he tietäisivät, että vietän aivan kaiken aikani yksin, he varmasti ajattelisivat, että olen analyyttisesti valinnut sellaisen elämän.

Nämä kaksi persoonaa eivät sekoitu. Jos työminäni joutuu tilanteeseen, jossa se ei olekaan ohjaamassa koko porukan toimintaa oman harkintansa mukaan, se taantuu välittömästi kömpelöksi minuksi, joka ei saa sanaa suustaan, ja jos vahingossa saakin, päästelee pelkkiä itse asiaan kuulumattomia möläyksiä tai puhuu asiasta, josta muut puhuivat kymmenen minuuttia sitten. Kömpelö minä ei osaa ottaa itselleen suunvuoroa, joten sanat jäävät puolitiehen nykimään. Kömpelön minun elämän tarkoitus on päästä äkkiä kotiin ja panna ovi takalukkoon.

Olen ehdottomasti nolo. Söpö olin viimeksi vaippaikäisenä eli puolitoistavuotiaaksi saakka. Huomasittehan, että tässä nokkelasti viittasin varhaiseen kuivaksioppimiseeni, jotten vaikuttaisi aivan toistaitoiselta. Tällä tavalla minä juttelen sosiaalisissa tilanteissakin: joko menen asian vierestä tai tyylillisesti vielä kauempaa, eikä kukaan jaksa katsella tällaista kovin pitkään. :(

Aika moni kokee olevansa kömpelö. Itsekin joskus päästelen suustani sammakoita.

Itse olen kai jossain määrin sosiaalisesti kömpelö - tai ainakin muut ovat useissa tilanteissa ilmaisseet, että olen liian hiljainen ja liian varautunut ja vaikutan hermostuneelta. Söpönä näitä piirteitä ei ainakaan pidetä, koska varsinkin miehet ovat ilmaisseet, että olen naiseksi liian hiljainen tjsp. Tästä kaikesta on seurannut se, että olen entistäkin varautuneempi ihmisten suhteen enkä ole nykyään kovinkaan kiinnostunut tutustumaan keneenkään. 

En osaa valehdella valkoisia valheita. Jos en pidä vaikka toisen uudesta vaatteesta, en osaa sanoa, että onpa hieno. Usein vissiin jään tuijottamaan järkyttyneenä tai en sano mitään. En siis osaa valehdella. 

Mitäpä siitä.

Toisaalta monet arvostavat rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. Olen sellainen vanhankansan suorapuheinen ja rehellinen ihminen. Joten ihan hyvä piirre taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, luennoilta. Seurailee sivusta, puhuu vain kun on asiaa, älykäs.

Kohtelias, mutta selkeästi välttelee lähempää tutustumista.

Ei kuulosta kovin kömpelöltä.

Kuulostaa söpöltä. Jos olisi vielä perusnätti, urheilullinen ja hoikka niin kelpaisi mulle.

Tunnen. Itseni. En osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Olen introvertti, ahdistun kun ympärillä on liikaa toimintaa. Haluan jäädä taka-alalle ja olla sivustakatsojana. Pystyn toimimaan, jos saan tehdä asiat omassa tahdissani.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. En osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Olen introvertti, ahdistun kun ympärillä on liikaa toimintaa. Haluan jäädä taka-alalle ja olla sivustakatsojana. Pystyn toimimaan, jos saan tehdä asiat omassa tahdissani.

Sama, mutta pidän itseäni enemmänkin sosiaalisesti rajoittuneena. Tajuan sosiaalisia tilanteita ja mitä milloinkin kuuluu tehdä ja mitä ei. Ihmisten seura vain ahdistaa ja välttelen sitä enimmäkseen.

Kömpelyydeksi käsitän sellaisen, että möläyttelee kaikenlaista tai muuten käyttäytyy "väärin"/ epäkohteliaasti, ihan vain koska ei ymmärrä sosiaalisia normeja tai osaa lukea muiden käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Noloa, todellakin noloa.

Mutta nykyään olen opetellut vaatimattomamman olemuksen. Pää alas. Jos meinaa tulla kiusallista, hymyile anteeksipyytelevästi. Tällainen kehonkieli vain lisää ahdistusta, mutta liika yrittäminen ja sosiaalisen esittäminen ei-vakuuttavasti hävettäisi liikaa.

Jatkoa tähän: Olen varmaan sosiaalisesti kömpelö netissäkin. Jos saan jollekin viestille paljon alapeukkuja tajuamatta itse syytä, niin sehän tarkoittaa, että en ole "hoksannut" käytöksessäni samaa kuin muut.

Minä olen. En osaa lukea muita ihmisiä eivätkä he minua. Tuntuu, että jos osallistun keskusteluun tai koitan tulla mukaan porukkaan kaikki jäätyvät tai jutut lakkaavat. Olen opetellut olemaan yksin.

Enpä kyllä ole aivan järkyttävän nolon sosiaalisesti kömpelöä naista muistaakseni nähnyt koskaan, hiljaisempia toki ollut mutta kyllä nekin on tarpeen tullen ihan luonnollisen oloisesti suunsa avanneet. Miehissä taas on ollut näitä "ihme hiippareita" senkin edestä.

Minä. Olen sellainen ON/OFF tyyppi. Joko vetäydyn syrjään enkä puhu kenellekään mitään, tai höpötän koko ajan jotain, vaikka kukaan ei kuuntelisikaan. Yleensä siinä vaiheessa kun huomaan, ettei kukaan kuuntele, vetäydyn syrjään.

Täälläkin yksi sosiaalisesti kömpelö nainen. Siis sillä tavalla kömpelö, ettei sitä vuorovaikutuksessa voi olla huomaamatta. Koen olevani kaikkea muuta kuin söpö. Uein tekisi vain mieli vajota maan alle kömpelyyksineni.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksi sosiaalisesti kömpelö nainen. Siis sillä tavalla kömpelö, ettei sitä vuorovaikutuksessa voi olla huomaamatta. Koen olevani kaikkea muuta kuin söpö. Uein tekisi vain mieli vajota maan alle kömpelyyksineni.

Söpöltä kuitenkin kuulostaa. :)