Kannattaako ryhtyä koulunkäyntiavustajaksi? Millaista työtä se on?

koulunkäyntiavustaja avustaa koulunkäynnissä. Vie keskittymisvaikeuksisia lapsia tekemään läksyjään hiljaisessa tilassa, auttaa alkuunpääsemisessä, selittää tehtäviä, vahtii naulakoilla, hoitaa välituntivalvontaa jne. Vaikeasti keskittymisvaikeuksisten ja esim as-lapset kanssa yhteistyön sujuminen vaatii työtä ja oman persoonan likoon laittamista, sillä lapsi on älykäs ja huomaa, jos suhtaudut alentuvasti tai välinpitämättömästi (ja jos olet merkittävästi lasta tyhmempi), eikä silloin luota sinuun tai halua tehdä kanssasi työtä. Hirveää kiitollisuutta tai julkista tunnustusta on turha odottaa, mutta jos osaat arvostaa panostasi kulisseissa, voit kokea homman tyydyttävänä.

joissakin paikoissa ei tarvitse paljon itse ajatella, opettaja määrää kaiken mitä teet, olet oikeastaan hänen sihteeri ja kopio- sekä askartelukone. Toisissa paikoissa saat paljon vastuuta ja vapautta toteuttaa asioita. Itse olin jälkimmäisessä paikassa töissä, viihdyin loistavasti. Ensimmäisen kaltaisessa paikassa tein harjoitteluita ja en olisi päivääkään töissä

Luulisi, että työ vaatisi monialaista ymmärrystä ja tietoa esim. neurologisesta kehityksestä ja sen häiriöistä, pedagogisia taitoja ja käytännön kokemusta ohjaamisesta ja kasvatuksesta. Sekä kärsivällisyyttä ja kykyä itsereflektioon, vuorovaikutustaitoja jne.

Voiko tuota työtä tehdä ilman alan koulutusta?

ap

tieto neurologisesta ja psykologisesta kehityksestä ja pedakogiasta ja opetusmenetelmistä on hyväksi, mutta KAIKKEIN ENITEN TARVITSET KUNNIOITUSTA SITÄ KYSEISTÄ LASTA KOHTAAN. Yksikään niistä lapsista joiden kanssa olet tekemisissä, ei taatusti tule olemaan oppikirjaesimerkki mistään häiriöstä tai oireyhtymästä. Jokainen on oma tapauksensa. Toisaalta myös sinä olet oma tapauksesi ja teidän molempien rajoilla ja rajoituksilla on vaikutus lopputulokseen.



Ja kyllä, työtä voi tehdä myös ilman koulutusta, jos asenne on tarpeeksi nöyrä, mutta toki koulutuksesta hyötyä on. Jos sitä ei ole, pitää olla tarkkana erityisesti tietosuoja- jne. juttujen kanssa.



Ja tämän sanon opettajana ja erityislapsen äitinä.

Taidan selvitellä mahdollisuuksiani ko. työhön sillä se ainakin tuntuu mielekkäältä sekä monipuolisen haasteelliselta.

itse olen opistotasoisen koulutuksen ko työhön saanut. työskentelin kolmessa koulussa ja kaikissa oli avustajat myös opettajien tiskien tiskaajina. tosi kiirettä piti että omien töiden lisäksi ehti hoitaa nuo julkiset velvoitteet.



yksi kouluista oli vielä erityislasten koulu ja siellä tein työtä tosi rankkojen tapausten kanssa. tunnit tosi intensiivisiä, välitunnit valvontaa sekä niille siirtyminen ja niiltä paluu myös. ja m,uun työn lomassa sitten tosiaan piti huoltaa opettajille kahvit sekä puhtaat kupit:)



kuitenkin vaadittiin tarkkaa paneutumista oppilaiden elämään ja vaikeuksiin. kuljin mukana monenlaisissa palavereissa ja tapaamisissa. pidin yhteyttä vanhempiin viikottain.



ei mennyt aivan yksiin nuo työn asettamat vaatimukset sekä palkkaus.

ei ole tarvinnut käskeä avustajia tiskaamaan kun jokainen työntää sen oman mukinsa itse sinne koneeseen. Onneksi.

Olen tehnyt opettajantöitä (epäpätevänä) erikoiskoulussa yläaste-ikäisten kanssa, joten jotain kokemusta on kertynyt siitä miten haastavia oppilaita ja ennenkaikkea ihmisiä työssään voi kohdata. Mutta vaikka epäpätevänä etenkin opetuksen suunnittelu ja didaktiikan hallinta oli kuormittavaa, pidin muuten työstäni nuorten kanssa.

Se on ollut takuulla monella tapaa opettavin työ mitä olen koskaan tehnyt.

ap