Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta
31.01.2020 |
Millaista se on? Osaako joku sanoa tarkkaan? Osaan kyllä googlettaa, mutta konkreettisesti vielä kokemuksia haluaisin kuulla?
Tai onko jollain tunne, että on kokenut henkistä väkivaltaa, mutta ei ole varma? Kerro tarinasi, niin mietitään yhdessä.
Kommentit (33)
Henkinen väkivalta on toxista ja homomaista pillerin popsintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin toisen mitätöimistä, häpäisyä, tyyli vapaa.
Se on joskus vaikea huomata. Minä olin 20 vuotta aviossa, enkä sitä tajunnut. Eron jälkeen luin kirjan abusive relationship. Itkin koko kirjan lukemisen.
”Mitä säkin luulet tietäväsi asiasta?”
”Sä vaan luulet niin”
”Jos sä olisit hyvä ihminen, niin...”
”Meidän avioliitossa ei ole mitään järkeä, jos ei olla samaa mieltä”
”ei ole mitään järkeä harrastaa xx”.
Tässä hyvä kuvaus henkisestä parisuhdeväkivallasta:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/vakivaltaisesta-suhtees…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten oma speciaali, tosin jotkut miehetkin osaa.
Ketjussa narsistien "huvittavimmat" tempaukset on pääosin henkisen väkivallan kokemuksia, nyt jo yli 50 sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystäväni vertailee minua aina kavereihinsa. Tämä ja tämä on fiksumpi kuin sinä. Tämä ja tämä parempi tekemään ruokaa kuin sinä yms. Kun sanoin, että tuli asiasta paha mieli, niin mies sanoi, että minä en vain ymmärrä hänen huumoriaan ja ne olivat 'läppiä'. Kun anoin uudelleen, niin mies sanoi, että "alistun" sun tahtoon ja pyydän anteeksi vaikka en ole tehnyt mitään väärää mielestäni.
Edelleen tosi paha mieli. Onko tuo henkistä väkivaltaa? Meillä paljok tuollaista 'läpän heittoa' ja mies ei lopeta vaikka kuinka sanon. Olen alkanut miettimään, että ehkä olen vaan niin tyhmä etten tajua vitsiä..
Naistenhan tämä pitäisi ekspertteinä tietää. Vai ettekö edes tunnista omaa käytöstänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naistenhan tämä pitäisi ekspertteinä tietää. Vai ettekö edes tunnista omaa käytöstänne?
Mitäs sinä harrastat?
Kannattaa miettiä myös mitä toisen käytös aiheuttaa. Jos sä joudut miettimään, miten voit mahdollisimman vähän ärsyttää toista ja koet et sun pitää miettiä sun sanat ja kaikki mitä teet jotta toinen ei ole sulle ikävä, on mahdollista että suhteessa on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät harrasta henkistä väkivaltaa. Vain naiset. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäväni vertailee minua aina kavereihinsa. Tämä ja tämä on fiksumpi kuin sinä. Tämä ja tämä parempi tekemään ruokaa kuin sinä yms. Kun sanoin, että tuli asiasta paha mieli, niin mies sanoi, että minä en vain ymmärrä hänen huumoriaan ja ne olivat 'läppiä'. Kun anoin uudelleen, niin mies sanoi, että "alistun" sun tahtoon ja pyydän anteeksi vaikka en ole tehnyt mitään väärää mielestäni.
Edelleen tosi paha mieli. Onko tuo henkistä väkivaltaa? Meillä paljok tuollaista 'läpän heittoa' ja mies ei lopeta vaikka kuinka sanon. Olen alkanut miettimään, että ehkä olen vaan niin tyhmä etten tajua vitsiä..
Onhan se klassinen esimerkki, että sä ymmärrät väärin, etkö sä läppää ymmärrä, syy on sinussa kun et ymmärrä.
Vastaus on: on. Juuri sitä, mikä nakertaa hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäväni vertailee minua aina kavereihinsa. Tämä ja tämä on fiksumpi kuin sinä. Tämä ja tämä parempi tekemään ruokaa kuin sinä yms. Kun sanoin, että tuli asiasta paha mieli, niin mies sanoi, että minä en vain ymmärrä hänen huumoriaan ja ne olivat 'läppiä'. Kun anoin uudelleen, niin mies sanoi, että "alistun" sun tahtoon ja pyydän anteeksi vaikka en ole tehnyt mitään väärää mielestäni.
Edelleen tosi paha mieli. Onko tuo henkistä väkivaltaa? Meillä paljok tuollaista 'läpän heittoa' ja mies ei lopeta vaikka kuinka sanon. Olen alkanut miettimään, että ehkä olen vaan niin tyhmä etten tajua vitsiä..
On henkistä väkivaltaa. Jos alat epäillä itseäsi tai miettiä, oletko jotenkin sekaisin/tyhmä/hullu, niin se on jo hyvä merkki siitä, että joku manipuloi/valehtelee/käyttää hyväkseen/yrittää tahallaan lytätä.
Ei hän ainakaan sua arvosta eikä halua, että sulla olisi hyvä olo. Muuten ei tekisi tahallaan ilkeitä juttuja, vaikka niistä on jo sanottu.
Jätä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäväni vertailee minua aina kavereihinsa. Tämä ja tämä on fiksumpi kuin sinä. Tämä ja tämä parempi tekemään ruokaa kuin sinä yms. Kun sanoin, että tuli asiasta paha mieli, niin mies sanoi, että minä en vain ymmärrä hänen huumoriaan ja ne olivat 'läppiä'. Kun anoin uudelleen, niin mies sanoi, että "alistun" sun tahtoon ja pyydän anteeksi vaikka en ole tehnyt mitään väärää mielestäni.
Edelleen tosi paha mieli. Onko tuo henkistä väkivaltaa? Meillä paljok tuollaista 'läpän heittoa' ja mies ei lopeta vaikka kuinka sanon. Olen alkanut miettimään, että ehkä olen vaan niin tyhmä etten tajua vitsiä..On henkistä väkivaltaa. Jos alat epäillä itseäsi tai miettiä, oletko jotenkin sekaisin/tyhmä/hullu, niin se on jo hyvä merkki siitä, että joku manipuloi/valehtelee/käyttää hyväkseen/yrittää tahallaan lytätä.
Ei hän ainakaan sua arvosta eikä halua, että sulla olisi hyvä olo. Muuten ei tekisi tahallaan ilkeitä juttuja, vaikka niistä on jo sanottu.
Jätä se.
Totta, jos alkaa epäillä omaa mielenterveyttään epätavallisesti, on jotain pielessä.
Sitä on monenlaista. Kaikenlaista käytöstä, jolla latistetaan toisen itsetuntoa. Henkisen väkivallan käyttäjä todennäköisesti ei myönnä tekevänsä sitä, vaan syyttää uhria väärin reagoimisesta. Käännetään tilanteet nurinkurin puhumalla. Uhri saattakin alkaa epäillä itseään.
Mutta mä en tiedä missä se raja menee. Onko henkinen väkivalta aina tarkoituksellista? Mitä jos sanon toiselle jotain mikä loukkaa häntä, mutta koen sen sanomisen tärkeänä? Mitä jos minut ymmerretään väärin? Ehkä iso ero on siinä, että jatkaako samanlaista käytöstä vielä silloinkin, kun toinen on sanonut siitä. Toisaalta henkisen väkivallan harjoittaja voi itse väittää toiselle, että hänen käytöksensä häiritsee, ja näin yrittää tukahduttaa toisen oikeuden puhua tunteistaan tai mielipiteistään... joten mistä aina tietää kuka sitä henkistä väkivaltaa harjoittaa ja kuka on uhri? Ehkä joskus kaksi ihmistä molemmat käyttää sitä toisiinsa ja molemmat näkevät itsensä vain uhrina.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on monenlaista. Kaikenlaista käytöstä, jolla latistetaan toisen itsetuntoa. Henkisen väkivallan käyttäjä todennäköisesti ei myönnä tekevänsä sitä, vaan syyttää uhria väärin reagoimisesta. Käännetään tilanteet nurinkurin puhumalla. Uhri saattakin alkaa epäillä itseään.
Mutta mä en tiedä missä se raja menee. Onko henkinen väkivalta aina tarkoituksellista? Mitä jos sanon toiselle jotain mikä loukkaa häntä, mutta koen sen sanomisen tärkeänä? Mitä jos minut ymmerretään väärin? Ehkä iso ero on siinä, että jatkaako samanlaista käytöstä vielä silloinkin, kun toinen on sanonut siitä. Toisaalta henkisen väkivallan harjoittaja voi itse väittää toiselle, että hänen käytöksensä häiritsee, ja näin yrittää tukahduttaa toisen oikeuden puhua tunteistaan tai mielipiteistään... joten mistä aina tietää kuka sitä henkistä väkivaltaa harjoittaa ja kuka on uhri? Ehkä joskus kaksi ihmistä molemmat käyttää sitä toisiinsa ja molemmat näkevät itsensä vain uhrina.
On mahdollista! Miettisin myös sitä, pyrkiikö ymmärtämään toista, pyrkiikö ajamaan omaa etuaan vai onko valmis ymmärtämään toista. Sen jakaminen omalle kumppanille mitä tuntee ja ajattelee, ei ole henkistä väkivaltaa. Siitä voi tulla henkistä väkivaltaa, jos ei pyri ymmärtämään toista ja jos yrittää "voittaa" aina toisen.
Henkinen väkivalta on sitä, kun et kelpaa ihmisenä. Asioista voi aina keskustella normaalin ihmisen kanssa, mutta henkinen väkivalta iskee suoraan persoonaan ja sattuu syvälle sieluun. Se nakertaa niin, ettet kohta enää tiedä kuka olet. Elät jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa, koska et koskaan tiedä mitä seuraavaksi sanot tai teet väärin.
Mun poikaystävä aika sanoo että häiden kalalle (sieltä) ja kun oon kysynyt oikeastiko niin sanoi aina että vitsiä vain. Mutta sanoi tosi usein ja aloin miettiä haisenko oikeasri. Omasta mielestä tuoksuu ihan normaalilta, koskaan aiemmin ei kukaan ole sanonut mitään ja gynekin sanoi että kaikki ok. Sanoin että tulee paha mieli tuollaisista ja sanoi vaan että on hänen huumoriaan ja mä en vaan ymmärrä. Tosi itsetietoinen olo koko ajan asiasta. Mies myös sanoi että huumorini on kuivaa ja enemmän sellaista myötähäpeää ja facepalm kuin oikeasti hyviä juttuja, mutta kyllä aina kaikkien muiden kanssa (kaverit, perhe, työkaverit) saadaan kyllä naurut aikaan. Ehkä en sitten vaan oikeasti ymmärrä..
Mäkin mietin samaa. Iltalehdessä oli juttu, että Selena Gomezin mukaan Justin Bieber käyttänyt henkistä väkivaltaa häneen. Millaista se on?