Mitkä syyt ajaa lapsen ulostamaan housuihinsa tahalleen?

Lapsellani alkoi ei-elimellinen tuhriminen 4-vuotiaana ja sitä jatkui n. 11-vuotiaaksi. Oli myös vuoteenkastelua myös tuohon ikään asti, ja siihen ei mitkään vuode-hälyttimet tai lääkkeet auttaneet. Hänelle syntyi sisarus kun hän oli 4-vuotias, niin pohdin silloin että oliko elämässä liikaa stressiä tai jännitystä hänelle.. Sitten jossain vaiheessa kun hän oli jo koululainen, niin muistin että hän kerran sanoi, että "päiväkodissa toiset kurkkii" eli ettei saa päiväkodissa rauhassa hoitaa vessa-asioitaan. Ja näinhän se tosiaan oli että päiväkodista kun tultiin kotiin niin oli vessahätä sitten kova. Lopulta tilanne meni sellaiseksi että maha lakkasi toimimasta normaalisti koska ei uskaltanut kakata päiväkodissa. Tästä alkoi että ihan isotkin kakat joka päivä ja lisäksi tuhritut housut, ja aina sellaista kuivahkoa "tuotosta." Lääkärissä kehoittivat kokeilemaan Laxoberonia joka auttoi osittain kovaan mahaan mutta ei silti vähentänyt tuhrimista. No sitten kouluikäisenä katastrofi oli valmis, kun kaverit huomasivat että hän haiskahtaa. Häntä alettiin kiusata ja syrjittiin lopulta koko kouluajan. Yläasteella hänen käytöksensä oli jo muuttunut muita karttelevaksi yms. joten yhtään helpompaa eivät ollut kaveresuhteet. Näistä ajoista hänelle jäi pysyvästi pelko luokkatilanteita eli kaikkea sellaista kohtaan että pitäisi kouluttautua ja olla ryhmässä. Pienenä koululaisena vasta sitten kun alkoi osata itse huolehtia että laittaa varahousut yms. eli huolehtii että kaikki ok, niin olin itse vähän rauhallisemmalla mielellä. Kuitenkin vasta jälestäpäin sain selville että hänet jätettiin koulussa välitunnilla muiden ulkopuolelle ala-asteella koko koulunkäynnin ajan:(  Tuhrimista sekä vuoteenkastelua tutkittiin sairaalassa ja kaikki konstit oli käytössä homeopatia mukaanlukien mutta mikään ei auttanut. Vuode lainehti pissaa aamulla eivätkä isot housuvaipatkaan pitäneet. Hänelle oli suihkussa käynti aivan ylivoimaisen hankalaa eli itku tuli yleensä hommassa molemmille. Muukin käytös oli vaikeaa sillä uhmakkuus/itseään korostava käytös alkoi 2-vuotiaana ja jatkui murrosikään, josta oli todella ikäviä seurauksia. Minkäänlaista kunnon diagnoosia ei vuosien terapia- ja lääkärikäyntien ja tutkimusten jälkeen saatu. Vasta näin jälestäpäin itse ymmärsin että kyse oli lapsuusiän uhmakkuushäiriöstä, odd. Olisi ollut aikoinaan "helpottavaa" tietää kun olisin käsittänyt käytöksensä paremmin. Jos hän olisi ollut ainoa lapsi niin tilanne olisi ollut ehkä paremmin hallinnassa.. no, parisuhteen hajoaminenhan tästä kaikesta rasituksesta ym. seurasi ja vähemmällä hoitovastuulla oleva ei siinä lasten riehumisessa viihtynyt vaan ihmeellisesti oli pitkiä työpäiviä...ja löysi itselleen nuoremman..

Myös Asperger-oireisilla voi olla tuhrimista ym. vessa-asiohin liittyyvää erikoista käytöstä. Näin omalla lapsellani.