Lue keskustelun säännöt.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudompi ymmärrän olevani
23.01.2020 |
Näin se vaan on. Eikä nämä ole mitään ikäkriisiä vaan olen niin outo, että oudoksun itsekin itseäni. Ihan ihme hiihtäjä. En ymmärrä itteeni, en sitte alkuunkaan!
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa, kun ei ole milloinkaan tylsää. Aina voit ihmetellä itseäsi.
Ei tahdo enää jaksaa itseään, eikä muita. Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa kellekään. Ja joskus haluaisi itsestäänkin lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ookei. Mää taas huomaan olevani yhä tavallisempi ja tavallisempi. Suorastaan normikeissi. Näin meitä on erilaisia.
ww
Vierailija kirjoitti:
Jee, meitä on monia!
Jee, täällä myös yksi! Elämä on kyllä huomattavasti hauskempaa näin 😜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Mutta toisaalta en osaisi olla mitään muutakaan. Olen kyllä monesti yrittänyt.
If the sun refuse to shine
I don't mind, I don't mind
If the mountains fell in the sea
let it be, it ain't me
Alright, 'cos I got my own world to look through
And I ain't gonna copy you
Now if 6 turned out to be 9
I don't mind, I don't mind
Alright, if all the hippies cut off all their hair
I don't care, I don't care
Dig, 'cos I got my own world to live through
And I ain't gonna copy you
White collared conservative flashing down the street
Pointing their plastic finger at me
They're hoping soon my kind will drop and die
But I'm gonna wave my freak flag high, high
Wave on, wave on
Fall mountains, just don't fall on me
Go ahead on Mr. Business man, you can't dress like me
Sing on Brother, play on drummer
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen erilainen, mutta ei se minua enää haittaa. Vanhempana olen oppinut arvostamaan itseäni, persoonallisuuttani. Käytännössä olen myös melko erakko, sillä en kaipaa (minulle yhdentekevää) seuraa. Ymmärrän itseäni, mutta ymmärrän myös muita, ja että he ovat erilaisia. Yritän suhtautua kaikkiin ystävällisesti, kun muita ihmisiä joutuu pakostikin tapaamaan silloin tällöin.
Ikääntymisessä on ollut parasta se, ettei enää ole sisäistä eikä sosiaalista pakkoa pyrkiä olemaan ja elämään niin kuin muutkin. Saan vihdoin olla vapaasti oma outo itseni. Ja on täysin yhdentekevää, mitä minusta "kylillä" puhutaan.
Sama, mm. siksi olen erakoitunut. Kukaan ei pidä minusta enkä edes ihmettele sitä itsekään enkä oiekin itsekään ymmärrä useinkaan muita:/