Onko tyhmää, että haluaa jatkaa avioliittoa vaikka mies haluaa lopettaa?

Käykää juttelemassa vaikka yhdessä ja erikseen, asukaa hiukan aikaa erillään. Eli voisitte vuokrata yhdessä erillisen yksiön johon jompi kumpi menee kun toinen on lasten kanssa (näin lasten ei tarvitse kärsiä kohtuuttomasti). Tsemppiä! Leuka pystyyn ap. Jos mies haluaa silti lähteä niin sille et mitään voi, mutta kaikki kannattaa perheen eteen yrittää.

arki. ap

pitkän liiton salaisuus on se että molemmat eivät ole kyllästyneet samaan aikaan yhteiseloon. Nyt vain taistelet avioliittosi puolesta.

Jos päädytte eroon niin ok, mutta sen pitäisi aina olla se viimeinen vaihtoehto. Ongelmia tulee jokaisessa pitkässä parisuhteessa, mutta jos on sitoutunut niin osaa kyllä odottaa sitä parempaa aikaa ja tehdä töitä sen eteen.



Kuitenkin muistutan, että sinun ammattisi, kokkaustaidot jne. eivät liity missään nimessä hyvään parisuhteeseen. Elämä on hyvin pinnallista, jos niiden perusteella arvottaa elämänsä.

vittuilla, vihata, rakastaa... Mies ei puhu, ei selitä, mutta on avioeron suhteen joustava taloudellisesti ja saan suunnilleen päättää kaikesta. Haluaa päästä siis musta eroon keinolla millä hyvänsä. Miten voi saada miehen rakastumaan itseensä, kun kohta itsekin on niin katkera ja tuntee olonsa kynnysmatoksi. ap

Ap on panostanut puitteisiin, mutta entä jos jotain silti puuttuu tai on vialla?



Noin yleisesti ottaen, oli syynä mikä tahansa (vaikka sitten se kyllästyminen), jos mies on lopullisesti päättänyt lähteä, on oikeastaan tyhmää haluta jatkaa ja yrittää kääntää sen päätä, koska jos pää ei käänny, itselleen siinä vain tekee hallaa, ellei osaa antaa periksi kun on sen aika.



Yrittää tietysti kannattaa eikä antaa periksi heti jos tulee huono hetki, mutta jos toiselle osapuolelle on syystä tai toisesta selvää, ettei nykyisessä suhteessaan voi enää olla tyytyväinen, turhaan sitä kai hukkaa ainoaa elämäänsä kulissien ylläpitämiseen. Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on " tarpeeksi hyvä" syy erota.

että olen pyrkinyt olemaan täydellinen vaimo ja äiti, vaikka se kuulostaakin naurettavalta.

Jos miehelläsi on nyt vaan semmoinen hetki menossa? Annat hänelle vähän tilaa, mutta älkää erotko !! Liian helposti avioliitot nykyään päättyvät. Pian mies huomaa rakastuvansa suhun uudestaan. Itselleni on ainakin omassa suhteessa niin käynyt, että tuntuu siltä, että olen vain toveri, kaveri ja ei tunnu sitä rakastunutta tunnetta enä ja mietityttää, että rakastankohan... Sitten jostain vaan tulee taas se tunne, että mä RAKASTAN tota miestä luoja että mä rakastan !!!!!



Jos miehelläsi on samanlainen vaihe nyt?

Rakastaa voi ilman rakastamisen tunnetta, jos tahtoa riittää. Ja sitä tahtoahan nimenomaan kysellään kun avioliittoon vihitään. Jokaisessa liitossa tulee vastaan kyllästymisen tunteita, kun elämä on yhtä arkista aherrusta ja päivästä toiseen samanlaisina toistuvia rutiineja. Sääli, jos miehesi ei ole tätä tajunnut. Minä itse tekisin näin: kun mies on ilmoittanut, että haluaa lähteä, kysyisin vain ihan muina miehinä, että milloinka olet ajatellut muuttaa, kun mielessäni on jo kivoja sisustusjuttuja, joita ajattelin sitten muuttosi jälkeen täällä toteuttaa. En antaisi hänen yhtään nähdä, että olisi mitenkään masentunut tai surullinen hänen lähdöstään, päin vastoin, tekisin listan selvitettävistä asioista, esim. kuinka usein lapset hänelle sekä muut käytännön järjestelyt ja alkaisin sitten toimia. Kohtelisin miestä samalla tavalla kuin seurusteluaikoina, olisin oikein mukava ja ystävällinen, voisinpa jopa flirttailla hänen kanssaan. Mutta en enää jatkaisi seksielämää hänen kanssaan. Jos vonkaisi, sanoisin, että sinun mielestäsi seksi kuuluu rakkauteen ja jos kerran rakkaus on loppu, on seksikin loppu. Sen jälkeen ostaisin itselleni seksikkäitä uusia alusvaatteita, kävisin kampaajalla vaihtamassa lookini aivan toisenlaiseksi ja hemmottelisin itseäni ja antaisin miehen ymmärtää, että itselläni on jotain meneillä jossain jonkun kanssa (vaikka ei olisikaan).

Itse kyllä epäilisin ihastumista/rakastumista, ei tarvi olla tekojen asteella mitään. Ota asia puheeksi kuitenkin. Loputtomiin et voi miestä pitää, jos haluaa lähteä, menetät itsekunnioituksesi vaan. Voimia vaikeaan tilanteeseen.

Tuollainen leikki ei kuulu tähän mitenkään ja voisi hyvin kaataa avioliiton nopeammin.



Puhut miehesi kanssa ja jos mikään ei auta niin sitten murehdit sitä eroa. Älä mieti sitä vielä.

Joskus suorittaminen saattaa ahdistaa suhteen toista osapuolta, tulee sellainen olo että koko suhde on pelkkää suorittamista. Jotkut ihmiset kaipaavat sitä, että joskus saa vain olla tuntematta huonoa omaatuntoa, vaikka joku asia olisikin vähäsen rempallaan.



Tuli vaan mieleen tuosta aloitusviestistä, jossa luetellaan kuinka puitteet ovat kunnossa. Entä niiden alla, onko siellä kaikki kunnossa? Onko miehellä tilaa olla oma itsensä vai hukkuuko se sinne sun suorittamiseesi ja tuntee ettei sille ole tilaa sun järjestämässäsi elämässä?



Mun exäni ei ollut sinänsä suorittaja, mutta sillä oli oma näkemyksensä onnellisesta parisuhteesta ja siihen se pyrki keinoja kaihtamatta, eikä ottanut huomioon sitä että mulla oli erilainen käsitys parisuhteesta ja että suhteessa pitää aina tehdä kompromisseja eikä jyrätä kohti omaa käsitystä täydellisyydestä. Ajattelin vain juurikin tuon aloitusviestin perusteella, että entä jos sulla on samaan tapaan oma käsityksesi siitä mitä parisuhteessa pitää olla, että se on onnellinen - mutta huomioitko ja kuunteletko miehen käsitystä onnellisesta parisuhteesta?



Noista asioista voi kyllä puhua ja omaa käyttäytymistään voi yrittää muuttaa, mutta jos on menty siihen pisteeseen, että toisen ahdistus on niin kova että rakkaus on hiipunut sen alta, voi olla vaikea enää paikata mitään.



Eihän tää välttämättä ole syynä, mutta yksi mahdollisuus kuitenkin.

lastensa isän, hyvän sellaisen, menemään? Olen itse avioerolapsi ja ei tasan mitään gloriaa ole siinä, surkea kohtalo. ap

niinkuin minä halua. Mies on kyllä saanut vapautta, on paljon ulkomailla työn takia ja harrastaa, mitä esim itse en tee. Koska vastaan usein viikkokausia kodista ja lapsista yksin, sitä pakostakin kehittää omat rutiinit, jotka huomaa toimiviksi. Ei sitä oikein haluais toisen niitä sotkevan. Mies on hajamielisempi ja hölmömpi ihan selkeesti näissä asioissa, mutta ne eivät ole minulle kynnyskysymys. En ole koskaan uhkaillut jättämisellä.ap

Jos sitten tulee ero, niin sitä on jotenkin ehkä valmiimpi kohtaamaan sen. En usko, että eroperheissä on myöskään mitään glooriaa. Kaikkea ei vain pysty hallitsemaan.

Miehesi on ulkopuolinen perheenne elämässä?



Tunnistan itseäni kirjoituksessasi, mutta meillä mies ei ole vielä häipymässä. Olen myöskin suorittaja ja osittain perfektionisti (?), mitä tulee perhe-elämään. Kärsin yleistyneestä ahdistuneisuudesta sekä masennuksesta ja saan asianmukaista hoitoa. Minulla on myös mielipiteeni hyvästä perhe-elämästä ja toisinaan jyrään liikaa miestäni omalla mielipiteelläni.



Annatko miehellesi tilaa ja vastuuta perheessä? Vaikka hän tekisi täysin hölmösti asiat. Kehutko häntä, vaikka se tuntuisi typerältä? Päättääkö hän isoista asioista vai myötäileekö vain ja puuhailee omiaan?



Terapia auttaisi varmastikin teidän tilanteessanne.

Hieno talo, hyvä työpaikka, kokkaustaidot ym. Ne eivät ole tärkeitä PARIsuhteessa. Jos jätät pois nuo kaikki ulkoiset puitteet niin mitä teillä sitten on?



Olen melko lailla samaa mieltä nro 17 kanssa vai kuka se olikaan joka puhui suorittamisesta.

Ulkoiset puitteet eivät kerro parisuhteen sisällöstä mitään. Mutta jos rakastat miestäsi (etkä vain pelkää kulissien rapinaa) niin lähesty häntä, kuuntele ja lakkaa suorittamasta elämääsi.

jos syys ovat oikeat, eli jos haluat sitä siksi että rakastat miestäsi ja haluat tarjota lapsillenne turvallisen ja onnellisen kodin.



Jos taas avioliitto on vain yksi asia, joka pitää " suorittaa" ja erota ei voi sen takia, miltä se näyttäisi ulospäin, niin silloin on kyllä syytä pysähtyä ja todella miettiä arvojaan.



Ja toisaalta: Avioliitto on mahdollista pelastaa, jos molemmat tahtovat tehdä töitä sen eteen. Yksin ei kukaan saa parisuhdetta toimimaan. Siihen tarvitaan aina kaksi.