En tunne ex-miestäni ja lasteni isää kohtaan mitään muuta kuin suurta pettymystä ja syvää vihaa.
Minä, joka olen luonteeltani peruspositiiinen, sosiaalinen ja ystävällinen ihminen, en osaa suhtautua järkevästi ex-aviomieheeni ja lasteni isään. En ymmärrä, miten olen koskaan ollut rakastanut siihen ihmiseen, mennyt hänen kanssaan naimisiin 5 vuoden seurustelun jälkeen ja tekaissut kaksi lastakin. Nyt lähinnä säälin ja inhoan häntä, enkä pysty puhumaan hänelle tiuskimatta, v*ttuillen ja suuttuen pikkuasioista (tämän tyylin hän on itse opettanut minulle vuosien saatossa, se on suoraa perua hänen omilta vanhemmiltaan...).
En tiedä, että pitäisikö minun käydä tämän asian vuoksi ammattiauttajalla, koska pelkään asenteeni ex-mieheen vaikuttavan pahiten lapsiimme. Mies on kyllä ansainnut kohtelunsa, sen verran törkeästi hän on kohdellut minua: pettänyt useaan kertaan jopa kotonamme, valehdellut, puhunut selän takana pahaa omasta vaimostaan, mollannut minua, yrittänyt alistaa ja nujertaa sekä kaiken lisäksi käyttänyt yhteisiä varojamme omiin humputuksiinsa yli 80.000 euroa.
Päälle päin mieheni on hyvin menestyvä, hyvännäköinen, hyväkroppainen ja hyvin tienaava. Naiset lakoaa ja herra kasvattaa narsismiaan, kun hän tekee vielä päivätyönsä lisäksi laulukeikkoja. Tietäisivätpä totuuden...
Kommentit (4)
tulit huijatuksi. Sitten annat pikku hiljaa miehelle anteeksi, ja jatkat elämääsi eteenpäin huojentunein mielin... muuten kiehut katkeruuden liemessä ja myrkytät oman elämäsi piloille.
En käynyt missään psykologilla asian tiimoilta, pystyin ihan itse järkeilemään, ettei näin voi jatkua.
4
Sitten huomasin, että tämä negatiivinen energia hissukseen myrkyttää minut. Että exälle ei ollenkaan välity se inho ja muut tuntemukset. Eli se on ajan hukkaa, sekä saa minut käyttäytymään välillä inhottavasti myös lastani kohtaan.
Annoin anteeksi. En sanonut sitä exälle, en puhunut hänen kanssaan. Ihan vain sisälläni, päässäni, mielessäni. Annoin anteeksi hänen tekonsa ja ilman puhdistui. Pystyin siirtämään exän tekoineen mieleni mappi Ö:hön ja hänestä tuli minulle täysin välinpitämätön. Pystyin jatkamaan elämää eteenpäin.