Vihaan miestäni. Samaan aikaan pelkään,hän jättää minut.

Olisiko tästä jutusta sinulle apua tai hyötyä?

www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/mista-tietaa-kannattaako…

Miksi olet epätyydyttävässä parisuhteessa ? Ei siihen eroon kuole . Miehen rahojen takia vai ?

Viha ja pelko eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen ollenkaan. Eroa!

Olet ripustautuja.

Vierailija kirjoitti:

Viha ja pelko eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen ollenkaan. Eroa!

Paitsi jos se pelko ja viha ei johdu parisuhteesta.

Täällä on jo näköjään vedetty oikeat johtopäätökset. Miksi helvetissä olet edes tuollaisessa suhteessa?

Nykymaailmassa ihan järjetöntä!

Mikä sitä mätisäkkiä nyt harmittaa ?

Zinccis

Heijastat eli projisoit mieheesi vihan, jota koet itseäsi kohtaan? Oikeasti sinua ottaa päähän se, että olet altavastaajana, eikä sinulla ole päätösvaltaa miehesi tunteita kohtaan? Haluaisit, että hän rakastaisi sinua, koska pohjimmiltaan sinä itse rakastat puolisoasi. Mutta koska tiedät hänen erohalunsa ja sen, että hänellä ei ole tarpeeksi rakkautta sinua kohtaan niin vihaat puolisoasi. Sinua harmittaa, että olet hänen rakkautensa kerjäläinen ja jollain tavalla hänestä riippuvainen. Menikö oikein?

Onneksi olkoon, olet läheisriippuvainen.

Jos taas syy oikeasti on tuo pelko tulla jätetyksi, niin jätä itse se mies ennenkuin se kerkeää jättään sut. Turha se on kenenkään jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen.

So simple!

Joo, komppaan edellisiä puhujia. Olet luultavasti mennyt yhteen miehesi kanssa aika nuorena, tai aina elänyt jonkun toisen ihmisen kanssa ja ehkä kauttakin.

Nyt sun pitää vihdoin itsenäistyä. Onhan se pelottavaa ja kamalaa, että sun elämä on sun oma ja sinä yksin teet päätökset ja myös joudut ottamaan vastuun itsestäsi.

Hyvää tässä tapauksessa on kuitenkin se, että sun elämä on sun oma ja sinä yksin teet päätökset ja myös joudut ottamaan vastuun itsestäsi. Monesta ihmisestä tuota nimittäin kutsutaan vapaudeksi.

Onnea ja rohkeutta aikuiseksi kasvamisessa.

Onko teidän suhteessa väkivaltaa? Väkivallan uhri tuntee monesti näin kun kuvailit:haluaa erota mutta väkivalta on jo murentanut ihmistä niin paljon että luulee ettei yksin pärjää.

Hakeudu terapiaan ja päästä puolisosi vapaaksi.

Yrität sietää ja sinnitellä? Mitä sä tarkalleen ottaen vihaat siinä toisessa? Ehkä vihaatkin itseäsi kun sussa ei ole munaa erota kuluttavasta suhteesta.

Mun exä oli vuosia mua kohtaan henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, alistuin ja sairastuin itsekin jonkinlaiseen läheisriippuvuuteen. Tiesin etten ollut turvassa miehen kanssa, mutta toisaalta olin turvassa vain hänen kanssaan, koska se oli mulle tuttua. Koin vihan tunteita häntä kohtaan, mutta se oli enemmän vihaa itseä kohtaan kun sallin itseni elää siinä, mulla ei ollut voimia irrottautua ja aina palasin takaisin. Pelkäsin että hän jättää mut, pelkäsin että hän tulee takaisin ja sitäkin ettei hän en tulisikaan. Toista ei yksinään voi syyttää oman elämänsä pilaamisesta, se ei sitä voi tehdä jos sitä ei sille salli.

Onneksi se petti ja jätti ja jätti tulematta takaisin, mä sain elämäni kuntoon ja itseni tasapainoon. Kaikki on hyvin nyt.

Älä tuhlaa elämääs, et saa sitä takaisin.

Samanlaista oli meillä melkein alusta loppuun jos ehkä ensimmäistä vuotta ei lasketa. Kummankin ensimmäinen suhde ja varsinkin mies haaveili, että saisimme jakaa koko elämämme ja vanhenisimme yhdessä. Jotenkin ajatus siitä, että vierellä olisi joku, jota rakastaa ja jonka kanssa olisi kokenut kaiken yhdessä oli niin hieno. Mutta emmehän me toisiamme kovasti rakastaneet. Kun muutimme erillemme tajusin, että en itse asiassa enää ikinä halua sekaantua samanlaiseen mieheen, hirveä ajatus. Jollain tasolla tunnen kaipuuta ja rakastan häntä, mutten voi sietää kaikkea hänessä. Me nyt vain olimme aivan umpisurkea pari. Toisaalta monissa itselleni tärkeissä asioissa hän ymmärsi minua paremmin kuin kukaan muu enkä tiedä tapaanko sellaista sielunkumppania enää koskaan. Toivottavasti! Mutta ehdimme loukata toisiamme jo niin monin tavoin TARKOITTAMATTAMME, että meidän on parempi olla hakkaamatta päätä lujaa seinään enempää. Sinkkunakin on ihan ok olla ja joskus viettää aikaa mukavassa miesseurassa. Elämä on n. tsiljoona kertaa helpompaa näin. Tsemppiä, ap! Ero voi olla oikea ratkaisu ja yllätyt kuinka hyvin asiat järjestyvät.

"Yrität sietää ja sinnitellä?"

Yhteenkään terveeseen parisuhteeseen ei tuo tuollainen kuulu.

Miksi pysyttelet suhteessa jossa puolison vastaus ongelmiin on ero?

Yleensä jos suhteessa on ongelmia niin toista kuunnellaan, mietitään ja koetetaan yhdessä korjata asiat jos niin päätetään.

Tuossa suhteessa te olette jo erillään. Ei tuu kestämään.