Oletko ollut todella down tai syvissä ongelmissa?

Downin syndroomasta ei voi parantua.

Olen parhaillaan. En jaksa oikein mitään.

Pyrin pitämään päivittäin perusasioista kiinni.

Unta, kunnon ruokaa, liikuntaa, ulkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Downin syndroomasta ei voi parantua.

Tuo on vähän sama jos sanoo että downin syndroomaan ei voi nähdä tai kehittää lääkettä jotta sitä ei olisi koska sååristoon ne kuuluu.

Olen ja selviydyin lääkkeillä.

Olen. Anoreksia ja masennus veivät pahimmillaan sairaalavuoteeseen, painoin aikuisena naisena alle 30 kiloa. Toivoin kuolevani, olo oli niin helv etillinen kaiken aikaa. Luulin, etten selviä ja mieluummin kuolen pois kuin "lihon". Syömishäiriö on edelleen osa elämääni, välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa. On ollut paljon muitakin vastoinkäymisiä tässä vuosien varrella, tälläkin hetkellä kamppailen tiettyjen asioiden kanssa. Läheiset, puoliso, musiikki ja jollain kumman ilveellä säilynyt selviytyjän asenne ovat ne asiat jotka itseäni ovat auttaneet. Myös lääkitykseen olen välillä turvautunut, kun olo on ollut todella huono.