Lue keskustelun säännöt.
Nirso 1,5-vuotias ei syö oikein mitään. Mikä neuvoksi?
20.01.2020 |
Tämä ei ole mikään vaihe, vaan on ollut aina tällaista, että tämä lapsi on todella nirso eikä halua syödä oikein mitään.
Tällä hetkellä syö:
-kahden eri merkkistä leipää, kahta eri merkkiä juustoa leivän päällä
-banaania, ei muita hedelmiä
-pari makaronia
-valmisruokaporkkanasosetta
-makkaraa
-maustamatonta jugurttia
-lusikallisen kanaa
-maitoa
-vähän kuivaa näkkileipää
Ei syö oikeastaan yhtään mitään muuta, maistaa pienen palan mutta sylkee AINA pois. Ei muita hedelmiä edes soseena, ei marjoja edes soseena, ei makaronia tai kanaa sen vertaa että lähtisi nälkä, ei itsetehtyä porkkanasosetta, ei mitään perunaa, ei kurkkua, ei tomaattia, ei mitään maustettua jugurttia, ei mitään puuroja, ei mitään itse leivottua leipää, ei mitään herkkuja kuten pullaa. Jos kaupasta on loppu oikean merkkinen leipä, niin mieluummin näkee vaikka nälkää kaksi päivää kuin syö samantapaista toisen merkkistä leipää. Ja makkaraa ei tietenkään voi antaa usein.
Miten saan lapsen syömään? Painoa pitäisi saada lisää. Jos laitan kaupan porkkanasoseeseen voita sekaan, niin maistaa sen eikä syö, leivän päällä voi kyllä menee.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa muuten kuin kannustaa, että älä vaivu epätoivoon ja pysy sitkeänä. Yritä välttää stressaaminen, kehu siitä että maistaa. Oothan neuvolassa sanonut?
Neuvokas perhe -sivuilta löytyi googlatessa kymmenen vinkin listaus, tyyliin kannustus, maistelu, yhdessä ruoan tekeminen. Oma lapseni ei tykkää mistään soseista eikä "mössöruoista" tyyliin makaronilaatikko, vaan selkeästi maistuu paremmin kun on selkeitä paloja ja rakenteita. Kaverin lapsi taas eläisi mieluiten salaatilla.
Pysy lujana!
Olen kehunut ja kannustanut paljon. Olen jo kuukausia ottanut mukaan ruoanlaittoon ja leipomiseen. Olen yrittänyt olla esimerkkinä syömisestä. Olen ottanut tuttuja lapsia syömään viereen esimerkin vuoksi. Sormiruokaa on saanut 6 kk iästä.
Olen sanonut neuvolassa monta kertaa, en saa sieltä mitään muuta neuvoa kuin nuo mitä listasin mitkä ei toimi.
Ja olen ainoa ihminen, jonka kanssa lapsi suostuu syömään mitään. Keneltäkään hoitajalta vaikka olisi kuinka tuttu ei suostu ottamaan palaakaan vaikka olisin samassa huoneessa (eikä varsinkaan jos olen poissa, ei vaikka olisi kuinka nälässä). Enhän minä saa lasta edes hoitoon jos tämä jatkuu näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvaako lapsi normaalisti? Jos kasvaa, niin ei huolta. Jatkat vain sinnikkäästi monipuolisen ruuan tarjoamista ilman tuputusta. Sormiruokailun periaatehan on, että aikuinen päättää, mitä syödään, lapsi määrän.
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako lapsi normaalisti? Jos kasvaa, niin ei huolta. Jatkat vain sinnikkäästi monipuolisen ruuan tarjoamista ilman tuputusta. Sormiruokailun periaatehan on, että aikuinen päättää, mitä syödään, lapsi määrän.
Lapsi päättää usein, että hän syö kaksi pientä makaronia ja 1 dl maitoa eikä sen enempää. Ja sama seuraavalla aterialla. Ja seuraavalla. Paino on miinuskäyrällä. Heittelee sormiruokaa, ei syö, lusikasta kieltäytyy. Itkee nälkää vaikka ruokaa on edess lautasella. Toisaalta jos siinä on juustovoileipiä niin niitä syö kaksi. Ap
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
On pk:ssa. En tiedä kovin tarkasti, miten syö, mutta valikoivasti sielläkin.
Mitä nyt siskon lapsen syömisten perusteella sanoisin, niin anna hyvällä omallatunnolla niitä ruokia, mitä syö edes vähän, älä kauheasti yritä laajentaa ruokavaliota. Siitä tulee helposti vain paha mieli. Yritä miettiä noiden kelpaavien ruokien avulla, mikä muu voisi maistua. Oletko muuten kokeiölut lapselle niitä pussissa olevia soseita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
On pk:ssa. En tiedä kovin tarkasti, miten syö, mutta valikoivasti sielläkin.
Mitä nyt siskon lapsen syömisten perusteella sanoisin, niin anna hyvällä omallatunnolla niitä ruokia, mitä syö edes vähän, älä kauheasti yritä laajentaa ruokavaliota. Siitä tulee helposti vain paha mieli. Yritä miettiä noiden kelpaavien ruokien avulla, mikä muu voisi maistua. Oletko muuten kokeiölut lapselle niitä pussissa olevia soseita?
Olen kokeillut kaikenlaisia soseita, myös pussissa olevia. Ei tunnu tykkäävän niistä, osasta tykkäsi ihan vauvana, mutta ei enää suostu syömään.
Miten laajentaa ruokavaliota, jos lapsi suostuu syömään Reissumiestä, mutta ei toisenmerkkistä aivan samannäköistä reissumiestyyppistä leipää? Sen toisen sylkee vain heti pois eikä maista uudelleen enää. Tai kun lapsi suostuu syömään pari makaronia, mutta ei yhtään riisiä. Tai kun lapsi suostuu syömään maustamatonta jugurttia, mutta ei sitä samaa jugurttia millään hedelmäsoseella eikä kaupan maustettua jugurttia. En enää keksi, alan olla aika väsynyt.
Ja päiväkodissahan sitten on sitä ruokaa mitä on, ja luultavasti mikään niistä ruoista ei osu siihen mitä meidän lapsi suostuu syömään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
On pk:ssa. En tiedä kovin tarkasti, miten syö, mutta valikoivasti sielläkin.
Mitä nyt siskon lapsen syömisten perusteella sanoisin, niin anna hyvällä omallatunnolla niitä ruokia, mitä syö edes vähän, älä kauheasti yritä laajentaa ruokavaliota. Siitä tulee helposti vain paha mieli. Yritä miettiä noiden kelpaavien ruokien avulla, mikä muu voisi maistua. Oletko muuten kokeiölut lapselle niitä pussissa olevia soseita?
Olen kokeillut kaikenlaisia soseita, myös pussissa olevia. Ei tunnu tykkäävän niistä, osasta tykkäsi ihan vauvana, mutta ei enää suostu syömään.
Miten laajentaa ruokavaliota, jos lapsi suostuu syömään Reissumiestä, mutta ei toisenmerkkistä aivan samannäköistä reissumiestyyppistä leipää? Sen toisen sylkee vain heti pois eikä maista uudelleen enää. Tai kun lapsi suostuu syömään pari makaronia, mutta ei yhtään riisiä. Tai kun lapsi suostuu syömään maustamatonta jugurttia, mutta ei sitä samaa jugurttia millään hedelmäsoseella eikä kaupan maustettua jugurttia. En enää keksi, alan olla aika väsynyt.
Ja päiväkodissahan sitten on sitä ruokaa mitä on, ja luultavasti mikään niistä ruoista ei osu siihen mitä meidän lapsi suostuu syömään.
Ap
Kuten sanoin, älä yritä nyt erityisesti laajentaa sitä ruokavaliota, vaan pysyttele niissä ruuissa, jotka lapselle kelpaavat, juurikin siitä syystä, että se on teille molemmille henkisesti raskasta. Olen katsellut sivusta sitä, miten raskasta tuo lapsen syömättömyys on.
Sinne neuvolaan voi muuten pyytää ylimääräistä aikaa, jos tuntuu, että tarvitsisit aiemmin lähetettä toimintaterapiaan.
Meillä ei ollut ihan noin nirso tapaus, mutta samaa ongelmaa oli, ettei suostunut syömään paitsi minun (äidin) syöttämänä tai sormiruokaa, jos olin näköetäisyydellä, joten siihen voin kommentoida. Totutettiin pikku hiljaa siihen, että söi jotain isän tai isovanhempienkin seurassa. Tämä tehtiin siten, että poistuin ruokailutilanteesta vähän ajan kuluttua muina miehinä. Kaikki yritettiin pysyä rentona, eikä ruokaa tuputettu vaan tarjottiin, ei moitittu jos ei syönyt. Lapsi söi aluksi tosi vähän, mutta vähitellen aina enemmän. Sitten oli elämäntilanteen takia pakko aloittaa päivähoito. Lapsi söi aluksi kyllä tosi huonosti päivähoidossa, mutta aikaa myöten tilanne normalisoitui. Kyllä siihen todella meni jonkun aikaa, jolloin lapsi oli sudennälkäinen kotona hoidon jälkeen. Kasvoi kuitenkin hyvin, joten sinänsä huolta ei ollut. Kevennettiin sitten hiukan aamupalaa, ja lopulta hoidossakin ruoka alkoi maistua. Lapsi oli kyllä perhepäivähoitajalla, joka pystyy varmaankin panostamaan enemmän aikaa yhden lapsen ruokailuun, kuin päiväkodissa isossa ryhmässä olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut ihan noin nirso tapaus, mutta samaa ongelmaa oli, ettei suostunut syömään paitsi minun (äidin) syöttämänä tai sormiruokaa, jos olin näköetäisyydellä, joten siihen voin kommentoida. Totutettiin pikku hiljaa siihen, että söi jotain isän tai isovanhempienkin seurassa. Tämä tehtiin siten, että poistuin ruokailutilanteesta vähän ajan kuluttua muina miehinä. Kaikki yritettiin pysyä rentona, eikä ruokaa tuputettu vaan tarjottiin, ei moitittu jos ei syönyt. Lapsi söi aluksi tosi vähän, mutta vähitellen aina enemmän. Sitten oli elämäntilanteen takia pakko aloittaa päivähoito. Lapsi söi aluksi kyllä tosi huonosti päivähoidossa, mutta aikaa myöten tilanne normalisoitui. Kyllä siihen todella meni jonkun aikaa, jolloin lapsi oli sudennälkäinen kotona hoidon jälkeen. Kasvoi kuitenkin hyvin, joten sinänsä huolta ei ollut. Kevennettiin sitten hiukan aamupalaa, ja lopulta hoidossakin ruoka alkoi maistua. Lapsi oli kyllä perhepäivähoitajalla, joka pystyy varmaankin panostamaan enemmän aikaa yhden lapsen ruokailuun, kuin päiväkodissa isossa ryhmässä olisi mahdollista.
Tämä meidän lapsi ei suostu laittamaan mitään syötävää suuhunsa, jos huoneessa on muita ihmisiä kuin minä tai isänsä. Vaikka oltaisiin kotona ja kylässä meillä olisi vain yksi tuttu ihminen. Sama koskee kahviloita ja muita, siellä ei avaa suutaan ollenkaan vaikka olisi todella nälkä. Jos olisi kunnon painoinen, niin asia ei ahdistaisi, mutta koska on alipainoinen niin en minä voi laittaa häntä hoitoon, jos ei sitten hoidossa syö mitään. Koska silloin ei vuorokaudessa saa sitäkään vähää ravintoa kuin nyt ja se nykyinenkään ei riitä painon kertymiseen :( . Ap
Meillä tuollainen nirso lapsi alkoi syömään normaalisti kun laitettiin hoitoon. Kyllä se nälkä lopulta laittaa syömään, ja kun ei ole edes oma äiti paikalla joka heltyisi antamaan jotain mieluisampaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuollainen nirso lapsi alkoi syömään normaalisti kun laitettiin hoitoon. Kyllä se nälkä lopulta laittaa syömään, ja kun ei ole edes oma äiti paikalla joka heltyisi antamaan jotain mieluisampaa...
Kun minä en koskaan ole heltynyt antamaan jotain mieluisampaa, vaan ruoka on sitä mitä se on ja jos ei kelpaa niin ei tilalle tuli sitten sitä voileipää. Huolehdin kuitenkin, että joka päivä on tarjolla jotain mieluista, mutta ei joka aterialla ole sitä leipää tai maustamatonta jugurttia vaikka lapsi niitä pyytäisi. Ap
Meillä lapsi eli lähes pelkällä makaronilla ja maidolla kun ikää oli 1,5-3v. Käytiin erikoislääkärit sun muut mutta ei ketään voi pakottaa syömään. Nyt 4v ja syö hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellasi on aika monipuolinen ravinto jo nyt. Veikkaan aistiyliherkkyyksiä ja jännittämisen aiheuttamaa stressiä. Osa ongelmasta on selkeästi psyykkistä. Sen näkee tuosta, ettei syöminen onnistu vieraiden läsnäollessa.
Voisin myös lyödä vetoa, että taustalta löytyy jokin nepsy ongelma. Googlaa.
Jos suostuu syömään makaronia, osta täysjyvämakaronia - enemmän ravintoarvoja. Ota neuvolaan yhteys, ei kannata odottaa 2-vuotiskäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos suostuu syömään makaronia, osta täysjyvämakaronia - enemmän ravintoarvoja. Ota neuvolaan yhteys, ei kannata odottaa 2-vuotiskäyntiä.
Olimme viikko sitten neuvolassa 1,5-v. käynnillä. Siellä puhuin tästä nirsoudesta. Ja puhuin siitä 1-v. käynnillä ja sitä ennen monta kertaa. Ne ei koskaan ota asiaan mitään kantaa eikä huolestu.
Ei suostu syömään täysjyvämakaronia, vain sitä vaaleaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
On pk:ssa. En tiedä kovin tarkasti, miten syö, mutta valikoivasti sielläkin.
Mitä nyt siskon lapsen syömisten perusteella sanoisin, niin anna hyvällä omallatunnolla niitä ruokia, mitä syö edes vähän, älä kauheasti yritä laajentaa ruokavaliota. Siitä tulee helposti vain paha mieli. Yritä miettiä noiden kelpaavien ruokien avulla, mikä muu voisi maistua. Oletko muuten kokeiölut lapselle niitä pussissa olevia soseita?
Olen kokeillut kaikenlaisia soseita, myös pussissa olevia. Ei tunnu tykkäävän niistä, osasta tykkäsi ihan vauvana, mutta ei enää suostu syömään.
Miten laajentaa ruokavaliota, jos lapsi suostuu syömään Reissumiestä, mutta ei toisenmerkkistä aivan samannäköistä reissumiestyyppistä leipää? Sen toisen sylkee vain heti pois eikä maista uudelleen enää. Tai kun lapsi suostuu syömään pari makaronia, mutta ei yhtään riisiä. Tai kun lapsi suostuu syömään maustamatonta jugurttia, mutta ei sitä samaa jugurttia millään hedelmäsoseella eikä kaupan maustettua jugurttia. En enää keksi, alan olla aika väsynyt.
Ja päiväkodissahan sitten on sitä ruokaa mitä on, ja luultavasti mikään niistä ruoista ei osu siihen mitä meidän lapsi suostuu syömään.
Ap
Ruisleipä, voi, juusto ja jugurtti pitää kyllä lapsen hengissä. Syömiseen ei pidä kiinnittää mitään huomiota. Ruoka lautaselle kaikille ja puolen tunnin päästä pois. Juttelette ihan mitä juttelette, mutta ette mainitse lapsen syömisestä tai syömättömyydestä sanaakaan. Jos ei ole ruokailun päätyttyä syönyt, niin lautanen jääkaappiin ja jatkatte muita puuhia. Sitkeästi vain.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on aika monipuolinen ravinto jo nyt. Veikkaan aistiyliherkkyyksiä ja jännittämisen aiheuttamaa stressiä. Osa ongelmasta on selkeästi psyykkistä. Sen näkee tuosta, ettei syöminen onnistu vieraiden läsnäollessa.
Voisin myös lyödä vetoa, että taustalta löytyy jokin nepsy ongelma. Googlaa.
Minkälaista nepsy-ongelmaa? Anna minulle joku vinkki niin osaan googlata. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni muorempi lapsi on syönyt aina aika samaan tyyliin, hän on nyt 4. Ovat suunnilleen tuosta 1,5-vuotiaasta asti olleet ammatiavun piirissä. Sanon sulle ensin sen, mitä ensimmäinen lääkäri heisän kohdallaan sanoi: lapsi syö jotain joka ryhmästä, olkaa kiitollisia siitä. Jotkut ovat vielä valikoivampia.
Lapsen heikon syömisen selittää aistiyliherkkyys. Esim. hänen syömänsä ruuat ovat tosi saman värisiä. Hän on käynyt toimintaterapiassa suunnilleen puoli vuotta.
Älä syytä itseäsi äläkä missään nimessä kuuntele niitä, jotka sanovat, että vika on sussa tai että lapsi syö, jos pitää nälässä. Tuo siskoni lapsi oli niin laiha, että kun äitini meni hoitamaan häntä sen jälkeen, kun lapsi oli ollut hetken sairaana ja siis syönyt vielä normaaalia huonommin, äidiltä pääsi itku.
Odotan kaksivuotis neuvolaan ja jos silloin on vielä sama tilanne niin pyydän sitten lähetteen toimintaterapiaan. Onko siskosi lapsi hoidossa ja miten siellä syö? Ap
On pk:ssa. En tiedä kovin tarkasti, miten syö, mutta valikoivasti sielläkin.
Mitä nyt siskon lapsen syömisten perusteella sanoisin, niin anna hyvällä omallatunnolla niitä ruokia, mitä syö edes vähän, älä kauheasti yritä laajentaa ruokavaliota. Siitä tulee helposti vain paha mieli. Yritä miettiä noiden kelpaavien ruokien avulla, mikä muu voisi maistua. Oletko muuten kokeiölut lapselle niitä pussissa olevia soseita?
Olen kokeillut kaikenlaisia soseita, myös pussissa olevia. Ei tunnu tykkäävän niistä, osasta tykkäsi ihan vauvana, mutta ei enää suostu syömään.
Miten laajentaa ruokavaliota, jos lapsi suostuu syömään Reissumiestä, mutta ei toisenmerkkistä aivan samannäköistä reissumiestyyppistä leipää? Sen toisen sylkee vain heti pois eikä maista uudelleen enää. Tai kun lapsi suostuu syömään pari makaronia, mutta ei yhtään riisiä. Tai kun lapsi suostuu syömään maustamatonta jugurttia, mutta ei sitä samaa jugurttia millään hedelmäsoseella eikä kaupan maustettua jugurttia. En enää keksi, alan olla aika väsynyt.
Ja päiväkodissahan sitten on sitä ruokaa mitä on, ja luultavasti mikään niistä ruoista ei osu siihen mitä meidän lapsi suostuu syömään.
Ap
Ruisleipä, voi, juusto ja jugurtti pitää kyllä lapsen hengissä. Syömiseen ei pidä kiinnittää mitään huomiota. Ruoka lautaselle kaikille ja puolen tunnin päästä pois. Juttelette ihan mitä juttelette, mutta ette mainitse lapsen syömisestä tai syömättömyydestä sanaakaan. Jos ei ole ruokailun päätyttyä syönyt, niin lautanen jääkaappiin ja jatkatte muita puuhia. Sitkeästi vain.
Olen tätä syömistilannetta sitkeästi 5 kertaa päivässä noin puolivuotiaasta saakka hoitanut eli noin vuoden. En ole koskaan pakottanut, ainoastaan kehunut kun syö.
Ja lautanen lähtee aina pois, jos ei puoleen tuntiin ole syönyt mitään. Ja uutta ruokaa saa seuraavalla aterialla, kaikki ruoat on meillä aina tiettyyn aikaan samalla rytmillä.
Tarkoitatko, että antaisin lapselle joka aterialla ruisleipää voilla ja juustolla ja maustamatonta jugurttia, koska niitä syö kyllä? En ole antanut, mutta pitäisikö antaa? Ap
En osaa auttaa muuten kuin kannustaa, että älä vaivu epätoivoon ja pysy sitkeänä. Yritä välttää stressaaminen, kehu siitä että maistaa. Oothan neuvolassa sanonut?
Neuvokas perhe -sivuilta löytyi googlatessa kymmenen vinkin listaus, tyyliin kannustus, maistelu, yhdessä ruoan tekeminen. Oma lapseni ei tykkää mistään soseista eikä "mössöruoista" tyyliin makaronilaatikko, vaan selkeästi maistuu paremmin kun on selkeitä paloja ja rakenteita. Kaverin lapsi taas eläisi mieluiten salaatilla.
Pysy lujana!