Koskahan Suomeen rantautuu kaupungistapako?

Koskahan Suomeen rantautuu pienet kittarit? Kerro se. työttömien kadehtija.

Kunhan mekin saadaan palavat autot ja viikottaiset pommi iskut niin eiköhän tavalliset Suomalaiset pakene maaseudulle.

Maaseudulle pakeneminen ei ole realistista elleivät yritykset pakene sinne ensin. Ihmiset asuvat siellä missä on töitä, palveluja ja toimiva infrastruktuuri. Tölleissä asuminen, jossain hintin tintissä pellon laidalla, ei ole enää tätä päivää.

Oliisi mukavaa, jos ainakin työttömät pakenisivat maaseudulle.

Pöh. Siellä missä on töitä, on myös työntekijät. So simple as that.

Lähden heti kun etätyö mahdollistaa sen. Ollaan tästä työpaikalla jo puhuttu, kyllä se ennemmin tai myöhemmin tapahtuu.

Kyllä mä olisin ihan kypsä lähtemään kantakaupungista jo, vaikka paljasjalkainen olenkin. Tuskin nyt ihan landelle lähden kuitenkaan, mutta jonnekin ykköskehän ulkopuolelle todennäköisesti. Tää gentrifikaatio on niin pervoa. Koko keskusta kuolee kun puolet kämpistä on kohta tyhjillään enimmän osan vuodesta jonkun Espanjassa asuvan kesämökkinä tai sijoitusasuntona jota ei vuokrata. Firmathan täältä lähtee koko ajan jo.

Viidessä vuodessa kaupunginosastani ovat kadonneet Kela, terveyskeskus, Osuuspankki, työvoimatoimisto, sosiaalivirasto ja verovirasto. Ei täällä ole enää juuri mitään palveluita kellekään. Järjetön muutos viidessä vuodessa. Ennen täällä oli kaikki lyhyen kävelymatkan päässä. Loogista tietysti siinä mielessä ettei nykyinen porukka gentrifikaation jälkeen edes tarvitse mitään palveluita. Vanhassa työväen kaupunginosassa.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan mekin saadaan palavat autot ja viikottaiset pommi iskut niin eiköhän tavalliset Suomalaiset pakene maaseudulle.

Söpöä, pikku-eero siellä fantasioi.

Aika moni +40v perheellinen omassa tuttavapiirissä haaveilee maalle muutosta. Ainoa este on työt. Jos työpäivät olisi lyhyempiä, niin silloin voisi kauempaakin käydä töissä kaupungissa. Nyt ei enää 8h työpäivän lisäksi haluta käyttää työmatkoihin pitkiä aikoja, kun halutaan viettää aikaa myös lasten kanssa.

Vuosikymmeniä on jo ollut isossa maailmassa niin että kaupunkien keskustsoissa asuu lähinnä eläkelisiä, opiskelijoita ja muita köyhiä. Hyvin toimeentulevat asuu esikaupngkialueilla. Kyllä tämä kehitys Suomeenkin tulee mutta näkjään aika pitkällä viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni +40v perheellinen omassa tuttavapiirissä haaveilee maalle muutosta. Ainoa este on työt. Jos työpäivät olisi lyhyempiä, niin silloin voisi kauempaakin käydä töissä kaupungissa. Nyt ei enää 8h työpäivän lisäksi haluta käyttää työmatkoihin pitkiä aikoja, kun halutaan viettää aikaa myös lasten kanssa.

Ollaan puolison kanssa 48v ja nuorin lapsikin jo 20v. Meitä kiinnostaisi muuttaa kaupunkitaajamasta maaseudulle, mutta työmatka ei saisi tulla liian pitkäksi ja maata talon ympärillä ptäisäisi olla 5-20ha. Ongelmana on se että kaupungin lähellä maa on todella kallista ja kauempana taas talot tahtoo olla huonokuntoisia, eikä oikein huvittaisi alkaa rakennushomminkaan. Mutta pieni haku on koko ajan päällä, jos jotain sopivaa tulisi myyntiin.

Luonteri kirjoitti:

Kyllä mä olisin ihan kypsä lähtemään kantakaupungista jo, vaikka paljasjalkainen olenkin. Tuskin nyt ihan landelle lähden kuitenkaan, mutta jonnekin ykköskehän ulkopuolelle todennäköisesti. Tää gentrifikaatio on niin pervoa. Koko keskusta kuolee kun puolet kämpistä on kohta tyhjillään enimmän osan vuodesta jonkun Espanjassa asuvan kesämökkinä tai sijoitusasuntona jota ei vuokrata. Firmathan täältä lähtee koko ajan jo.

Viidessä vuodessa kaupunginosastani ovat kadonneet Kela, terveyskeskus, Osuuspankki, työvoimatoimisto, sosiaalivirasto ja verovirasto. Ei täällä ole enää juuri mitään palveluita kellekään. Järjetön muutos viidessä vuodessa. Ennen täällä oli kaikki lyhyen kävelymatkan päässä. Loogista tietysti siinä mielessä ettei nykyinen porukka gentrifikaation jälkeen edes tarvitse mitään palveluita. Vanhassa työväen kaupunginosassa.

Paperihommat hoituu nykyisin verkossa, joten fyysisiä konttoreita ei enää kovin paljon tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä on jo ollut isossa maailmassa niin että kaupunkien keskustsoissa asuu lähinnä eläkelisiä, opiskelijoita ja muita köyhiä. Hyvin toimeentulevat asuu esikaupngkialueilla. Kyllä tämä kehitys Suomeenkin tulee mutta näkjään aika pitkällä viiveellä.

Los, San Francisco, New York, Lontoo?

Vierailija kirjoitti:

Lähden heti kun etätyö mahdollistaa sen. Ollaan tästä työpaikalla jo puhuttu, kyllä se ennemmin tai myöhemmin tapahtuu.

Minulla olisi mahdollista, mutta haluan asua Helsingissä.

Entisenä stadilaisena voin sanoa, että päivääkään emme muuttoamme maalle ole katuneet. Muutimme viisi vuotta sitten.

Mielenrauha löytyi.

Suomeen asiat saapuvat aina viiveellä, mutta esimerkiksi Pariisista kantaranskalaisten whiteflight on jo tapahtumassa, kaupungin muututtua shitholeksi, uusasukkaiden leiriytyessä kaduille ja yleisen turvattomuuden lisääntymisen seurauksena.

Pariisissa on myös asuinalueita, jotka ovat muuttuneet valkoisille naisille nogozoneiksi, eikä heitä päästetä enää katukahviloihin tai ravintoloihin, muunmaalaisten miesten tehdessä niistä omia reviireitään joihin naisilta pääsy on kielletty.

Suurkaupunkien sisällä tapahtuva whiteflight on myös arkipäivää ympäri eurooppaa, monien aluiden muututtua vain tulokkaiden asuinalueiksi, joissa vallitseva vieras kulttuuri pakottaa myös alueella asuvat länsimaiset naiset rajoittamaan liikkumistaan ja pukeutumistaan vastaamaan uustulokkaiden moraalia, arvoja ja ennenkaikkea uskonnollisia sääntöjä.

Suomi seuraa vääjäämättä perässä ja jo nyt on nähtävissä suurempien kaupunkien keskustojen muuttuminen vain ongelmallisten ihmisten ja etnisten jengien kokoontumispaikoiksi.

Mulla on lyhyet työpäivät ja paljon vuosittaista vapaata. Kymmenen vuotta olen asunut täällä ”hevonperseessä joenrannalla” eikä ole tippaakaan harmittanut, paitsi se että ylipäätään joutuu käymään kaupungissa töiden takia. Elämän vapaus, luonto ja ”mielen”rauha, niitä ei kaupungissa ole. Mutta jos haluaa maksaa asumisestaan ylihintaa, asua ahtaasti ja käydä jossain baareissa tai oopperoissa kokoajan, niin kannattaa pysyä kaupungissa.

Minä voisin asua missä tahansa, mutta haluan asua Helsingissä. Kaupunkiluonto on parasta! En saa mitään irti jostakin talousmetsästä tai pellonreunasta, pimeääkin siellä on talvisin. Tykkään kävellä täällä rannoilla ja saarissa ja valaistuissa puistoissa. Ja turvallisia pyöräilyreittejä löytyy niin, että joka päivä voi valita uuden reitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni +40v perheellinen omassa tuttavapiirissä haaveilee maalle muutosta. Ainoa este on työt. Jos työpäivät olisi lyhyempiä, niin silloin voisi kauempaakin käydä töissä kaupungissa. Nyt ei enää 8h työpäivän lisäksi haluta käyttää työmatkoihin pitkiä aikoja, kun halutaan viettää aikaa myös lasten kanssa.

Ollaan puolison kanssa 48v ja nuorin lapsikin jo 20v. Meitä kiinnostaisi muuttaa kaupunkitaajamasta maaseudulle, mutta työmatka ei saisi tulla liian pitkäksi ja maata talon ympärillä ptäisäisi olla 5-20ha. Ongelmana on se että kaupungin lähellä maa on todella kallista ja kauempana taas talot tahtoo olla huonokuntoisia, eikä oikein huvittaisi alkaa rakennushomminkaan. Mutta pieni haku on koko ajan päällä, jos jotain sopivaa tulisi myyntiin.

Kuljin Laruun töihin Järvenpäästä saman ajan kuin työkaveri Itäkeskuksesta.

Julkisilla tultiin molemmat.

Vanhempana ihmisenä kaupunki tuo turvaa.