Kiusaamisesta. Miksi jäit hiljaiseen enemmistöön?
Iltalehdessä Tomi kertoo kiusatun tarinansa. Hiljainen enemmistö äänekkääksi muuttumalla voisi vaikuttaa kiusaavaan häirikköön. Hänen kohdallaan hiljaisuus säilyi.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3906d07e-1bf3-4884-8967-9169…
Mutta miksi sinä jäit hiljaiseen enemmistöön?
Kommentit (5)
olin kiusattu
jos näin muiden tulevan kiusatuksi, en todellakaan uskaltanu puuttua, koska olin jo yksi ”huonoista”
Vierailija kirjoitti:
olin kiusattu
jos näin muiden tulevan kiusatuksi, en todellakaan uskaltanu puuttua, koska olin jo yksi ”huonoista”
Sama. Tosin jälkikäteen harmitti. Olin pahnanpohjimmainen muutenkin, joten eihän minun asemani olisi siitä enää huonontua voinut, vaikka olisinkin puuttunut. Mutta en silloin ala-asteikäisenä osannut noin hienosti ajatella.
1. En uskaltanut ettei kiusaaminen siirry minuun.
2. En oikeasti välittänyt.
3. Jotkut märisijät suorastaan kerjäävät kiusaamista. Oppiipa pitämään rääväsuunsa kiinni.
4. Olin vahingoniloinen kun kiusaajaani alettiin kiusata.
Tiedän kyllä, että tein väärin, mutta siinä tilanteessa syötin mieluummin toisen susille kuin jouduin itse kohteeksi. Kiusattu olen ollut myös. Ei se oikein ollut, mutta kerropa se 13-vuotiaalle, joka yrittää vain selviytyä.
Kun näkee epäasiallista käytöstä eikä puutu siihen vaan on hiljaa, hyväksyy sen.
Näin yksinkertaistahan se on.