Mielenkiintoinen näkökulma! Kumpi on parempi,

Vaikeaa varmasti olisi ollut, mutta en voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Toki siihenkin varmasti sopeutuisi jos olisi pakko.

voi lapsiparkojani jos oisin 16-v:na yrittänyt kasvattaa kun olin ihan työn alla vasta itsekin

Kyllä se kasvatti kovasti. Valitsen siis 16v äidiksi!

kuin ei koskaan lapsia. Mutta enhän minä niin 16-vuotiaana olisi ajatellut, joten kysymys on vähän hassu.

Tein abortin 16-vuotiaana. Kyseessä oli vahinkoraskaus (keskeytetty yhdyntä, joka ei siis todellakaan toiminut!) ja vielä ennen kuin tiesin olevani raskaana mulle tehtiin lääketieteellinen operaatio, mitä ei missään tapauksessa tehdä jos olisin tiennyt olevani raskaana. 3 lääkäriä suositti aborttia, koska lapsi olisi ollut hyvin suurella todennäköisyydellä erittäin vammainen, ei ehkä elinkelpoinenkaan. Tämä ja se, että olisimme olleet aivan liian lapselliset nuoret vanhemmiksi.



Nyt olen melken 40v. eikä mulla ole perhettä. On toki ollut suhteita, pitkiäkin ja muutama avoliittoa, mutta kukaan mieheni ei ole halunnut perustaa perhettä kanssani. Heti musta seuraavan kanssa kyllä... :-(



Tottakai elämässä on siis ehtinyt miettiä valintojaan ja katuakin joitakin. Aborttia en kuitenkaan ole koskaan katunut; tällä elämänkokemuksella olen entistä enemmän sitä mieltä, että se oli oikea päätös.



Mutta toivon silti, että elämä mut vielä yllättää ja antaa mulle perheen.

Vierailija:

Mutta toivon silti, että elämä mut vielä yllättää ja antaa mulle perheen.

Kukaan ei ole valmis äidiksi raskautuessaan, ei edes se " kaiken nähnyt 38-vuotias" , vaan äitiyteen kasvetaan raskauden aikana ja äidiksi opetellaan lapsen kanssa kaksin. Kaikista teiniäideistä ei kaikkien mittapuulla olisi koskaan pitänyt tulla äitejä - ja varmasti niin onkin. Jos omalta kohdaltani olisi pitänyt valita, niin 16-kesäisenä.