Lapsella nielemisvaikeus

Ohhoh, onpas erikoinen tilanne kerrakseen. Voimia, toivottavasti tilanne ratkeaa pian parhain päin. 

En nyt osaa tähän hätään auttaa mutta muistan juuri keskospalstalta vastaavan tapauksen vuosien takaa. Lapsi kammosi samaan tapaan nielemistä. Tilanne vissiin helpottui pienin askelin, söi pitkään vain soseruokaa.

Henkisen puolen jutuissa voi kestää kauan. Tätä et halunnut lukea, mutta totta se on.

Josku syy  voi olla ahdistuneisuus. Lääkärit osaavat ohjata tutkimuksiin.

Toimintaterapeutille ja SI-terapiaan!

https://sity.fi/wp-content/uploads/2015/08/Sy%C3%B6mish%C3%A4iri%C3%B6t…

Lastenpsykiatria ja syömisen haasteisiin erikoistunut puheterapeutti ovat ne, mitä nyt tarvitset. Tsemppiä, kyllä se vielä iloksi muuttuu!

Mitä on tutkittu? Ja onkohan kaikkea edes tutkittu kun jotkut on erikoiskokeita joita kannattaa tehdä mieluummin yksityisellä

Raudanpuutteeseen kuuluu ainakin yhtenä oireena nielemisvaikeus. Onko ferritiini mitattu?

Refluksitautiin liittyy nielemisvaikeudet.

Sattuuko lapseen kun hän yrittää niellä. Onko kurkun seudulle sattunut onnettomuus, joku puristanut kurkusta?

Veljentyttöni syntyi superaikaisin ja on viettänyt ensimmäiset kuukautensa letkuissa. Tästä oli pitkään taaperoikään asti kammo kaikkeen mikä meni suun kautta. Nyt tosin jo sujuu ja hän on kolme.

Voi olla psyykkistä taustalla jos vauvana on kovasti kokenut letkuja, hoitoja yms. Hekin kävivät jollain puheterapeutilla asian tiimoilta. Kurjaa että on noin paha tilanne..

Meillä oli poika 7 v., kun tuli sama tilanne. Ei syönyt mitään, juominenkin oli sellaista pakottamalla juomista. Pelkäsi tukehtumista. Ensin hoidettiin refluktautina, johon sai lääkkeet. Ei tehonnut. Vaihtoivat kovemmat lääkkeet. Ei vaikutusta. Sitten sai lähetteen puheterapeutille. Kyllä, luit oikein. Siellä tekivät kaikenlaisia kielen ja suun liikuttamisharjoituksia ja nielemisharjoituksia 2 kertaa viikossa. Siinä vaiheessa oli jo laihtunut aika paljon, vaikka nestettä joikin. Tein sosekeittoja, joihin lisäsin voita.

Oltiin koko perhe aika voimattomia, kun lastenlääkäri ilmoitti, että laittaa kiireellisen lähetteen sairaalaan osastolle, jossa hoidetaan syömishäiriöitä. Oireiden alusta oli tuolloin kulunut ehkä 5 viikkoa. Käytiin kuitenkin vielä yhdellä lääkärillä, joka kyseli, onko ollut flunssaa, kun nielemisvaikeuksia ilmeni. Oli ollut. Hän selitti, että on olemassa sen tyyppinen parainfluenssa-virus, jossa kurkunkansi turpoaa, mikä aiheuttaa tukehtumisen tunnetta ja nielemisvaikeutta. Laryngiitti. Joskus oireet jää päälle, lapsi alkaa pelätä nielemistä. Paranee usein itsestään, mutta se jälkitila voi kestää 4-6 viikkoa. Niin se meidän pihallakin kesti ja yhtenä päivänä vain suostui itse kokeilemaan normaalia ruokaa, huomasi, että sujuu. Parin päivän päästä tuosta oltiinkin jo mäkkärissä juustohampurilaisella.

Tuosta vaivasta jäi sellainen muistijälki pojalle, että nyt 2 vuotta myöhemminkin jos flunssa tulee, hän heti lakkaa syömästä kiinteitä ruokia. Aivoihin on kai jäänyt se nielemisen vaikeuden tunne. Onneksi se on usein vain muutama päivä, kun ei halua syödä kiinteitä ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on tutkittu? Ja onkohan kaikkea edes tutkittu kun jotkut on erikoiskokeita joita kannattaa tehdä mieluummin yksityisellä

Lapsihan on jo sairaalassa, mitä ihmeen lisäarvoa yksityinen voi tarjota? Paras tietotaito tuollaisissa asioissa on yliopistosairaalassa.

AP. Jos lääketiede on epäonnistunut niin pahasti, ehkä sinä voit nostaa sen suosta ja kehittää sitä että se pääsee riittävälle kehityksen tasolle. Anna mennä ja näytä meille.

Itselläni on ollut tuota ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriön takia ,ajoittain pahempana ja ajoittain parempana. Nytkin on töissä stressiä ja en taas pysty syömään kuin keittoa, koska en pysty nielemään mitään muuta. Se on inhottavaa, kun nielemistä alkaa jännittää, niin kurkku jännittyy ja silloin tosiaan nieleminen ei oikein onnistu. Kun yrittää, sitten tuleekin vaistomainen "kouristus" ja yskii niellyt ulos. Tai menee oikeasti henkitorveen kun paniikissa vetää henkeä kesken nielemisen, mistä pelko taas lisääntyy. 

Kiitos kaikille kommentoijille.

Päästiin 3 yön jälkeen kotiin, kun lapsi sai sen verran syötyä/juotua ettei akuuttia hätää tai tiputuksen tarvetta enää ole. Syöminen ja juominen on kuitenkin edelleen todella vaikeaa, hidasta ja sotkuista. Juo ainoastaan pillillä ja syö nakertamalla todella hienojakoista ruokaa. Mutta pääasia, että syö ja juo!

Puheterapeutti kävi jo osastolla tutkimassa ja antamassa neuvoja. Paras neuvo oli tikkarin antaminen: siinä tikkaria syödessä nielee automaattisesti ja saa tunteen onnistuneesta nielemisestä. Mut pitkä matka on vielä edessä - ei tässä päiväkotikunnossa olla vielä hetikään! Edelleen kuulen mielelläni vertaistukea asiaan!