Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helluntailaiset ja sukupuoliasiat?
13.01.2020 |
Olen kasvanut helluntailaisperheessä. Vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja ja muuten "järjen ihmisiä", mutta uskontoon höyrähtäminen oli välillä aika raskasta, ainakin mulle.
Seksistä ei kotona puhuttu muuta kuin, että sitä ei sitten saa harrastaa ennen aviolittoa. Nuorten kokouksissa oli lähes tulkoon aina saarnan aihe esiaviollinen seksi ja pidättäytyminen ja tuntuikin että se oli se pahin synti nro 1 monien mielestä.
Itse en kokenut uskontoa omakseni, vaikka Jumalaan aina olen uskonutkin. Jo nuorena opin ovelaksi, kotona käyttäydyin kuin enkeli, mutta salaa tein ei-uskovien ystävien kanssa normaaleja nuorten juttuja: alkoholikokeilut, seksi sun muut.
Täysi-ikäisenä muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja koin suurta helpotusta omilleen muutosta. Olin yhteydessä vanhempiini , mutta rakastin itsenäistymisen tunneta. En käynyt missään seurakunnassa.
Seurustelin vakavasti ei-uskovan pojan kanssa, jonka esittelin vanhemmilleni eikä heillä ollut hänestä mitään pahaa sanottavaa. 21-vuotiaana sukupuolielämäni aloittamisesta oli jo vierähtänyt 4 vuotta ja elämäni ensimmäinen virtsatietulehdus ilmoitti itsestään. Satuin mainitsemaan asiasta äidilleni puhelimessa kun valittelin oloani ja hän alkoi haukkomaan henkeään puhelun toisessa päässä, että nytkö olet langennut syntiin.
Yhtäkkiä sain huolestuneita kirjeitä vanhemmiltani ja myös seurakuntalaisilta joissa syyllistettiin minua esiaviollisesta seksistä, sukupuolitaudista ja muistuteltiin että abortti on sitten sikiön murha. Jossain viestissä kerrottiin että mahdollinen vti tai sukupuolitauti on rangaistus esiaviollisesta seksistä ja neuvottiin pysyttelemään nyt kaukana kiusauksista ja säästämään itseni tästä lähtien avioliittoon. No kohautuin tuolloin olkiani moisille viesteille, naurahdin itsekseni että "seksivalistus" tuli nyt vähän liian myöhään, jatkoin elämääni ja seurustelua ja vanhempanikaan eivät lopulta mitään kasvotusten sanoneet kun nähtiin.
Nyt 10 v tapahtuneesta löysin vanhat viestit,olin jo ihan unohtanut ne. Nykyään meillä on ihan lämpimät välit vanhempieni kanssa ja uskonnolla ei ahdistella. Tuntuu ihan absurdilta ajatella, että vanhempani lähetelleet tuollaisia viestejä aikuiselle tyttärelleen.
Mutta mielenkiinnosta kyselenkin että jos täällä on muita helluntaiperheissä varttuneita niin miten teidän vanhemmat suhtautuivat murrosikään, seksuaalisuuteen, seksielämäänne?
Onko normaalia, että 21-vuotiaan omillaan elävän (joka ei edes mihinkään seurakuntaa kuulu) seksielämään puututaan monelta taholta näin?
Kommentit (8)
Muistan itsekin, että vielä vuonna 2008 meidänkin helluntaiseurakunnassa erotettiin henkilö joka oli eronnut puolisonsa pettämosen vuoksi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on melko sairasta pyrkiä kontrolloimaan aikuisen lapsensa seksielämää tuolla tavalla. Miten tällaista tapahtuu vielä edelleen tällä vuosituhannella! Jos tällaista tapahtuisi jossain muussa yhteydessä kuin uskontoon liittyen niin ihmiset nostaisi ison haloon.
Silmät kiinni ja kuiviltaan kakkoseen.lopuksi rukous,pesu ei välttämätön.
Jokainen ajattelee asioita omalla tavallaan. Ei kaikki Helluntalaiset ole samaa mieltä keskenään. Tunnen tästä piiristä myös jonkin verran ihmisiä ja osalla on melko vaikeita asioita taustalla : entisiä rikollisia, päihteiden käyttäjiä, osa näistä kunnon perheen kasvateista on myös ajautunut noihin ongelmiin, joukossa on teini äitejä, eronneita ja kaikkea mahdollista. Ja tää yhteisö on tukenenut heitä, pitää vaan löytää ne oikeat henkilöt lähelleen.
Aikalailla kuullostaa provolta nuo hommat. Otetaanhan sinne rikollisiakin jotka ovat tehneet käännöksen elämässään. Esiaviollisia suhteitahan ei kyllä tavallaan suvaita, mutta kuka niistä edes tietää, ellei seurakunnasta vonkaa jotakin. Ihan hyvä näin. Yhdenillan suhteet eivät kuulu uskovaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vti voi tulla ihan ilman s.eksiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikissa, mutta joissakin. Mulla samoja kokemuksia. Paitsi, että menin helluntailaisen nuoren miehen kanssa naimisiin ja menetin neitsyyteni vasta hääyönä. Tämä tapahtui reilu 10 vuotta sitten. Eipä tätä kukaan usko, mutta totta se valitettavasti on. Nyt en enää ole helluntailainen ja päivä päivältä tuntuu utopistisemmalta se maailma. Silti en edelleenkään voisi ottaa avioeroa, kun muhun on iskostunut hyvin syvälle se ikivanha helluntailainen ajatus ettei eron jälkeen saisi mennä uudelleen naimisiin ennen kuin exä on kuollut. Kaikkihan ei elä näin, hellaritkaan, mut mut on kasvatettu noin ja ajatusta on vaikea muuttaa.
Täällä toinen! Emme mieheni kanssa edes suudelleet ennen naimisiinmenoa. (Tämä oli vähän normaalia tiukempi tulkinta, yleensä hellarit kyllä pussaavat vaikka eivät pane ennen avioliittoa.) Mieheni osoittautui äärimmäisen pidättyväksesi fyysisesti. Kaksi kouluikäistä lasta meillä on Ja heidän takiaan en halua erota. Löysin kolme neljä vuotta sitten itselleni rakastajan, jonka kanssa hoidan hellyyden tarpeeni. En oikeastaan koe edes huonoa omaatuntoa, koska olen vuosien varrella antanut itselleni luvan näihin tarpeisiin, joita mieheni ei täytä. Kymmenen vuotta olin puutteessa. Onhan tämä elämä kuin huonosta elokuvasta...
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikissa, mutta joissakin. Mulla samoja kokemuksia. Paitsi, että menin helluntailaisen nuoren miehen kanssa naimisiin ja menetin neitsyyteni vasta hääyönä. Tämä tapahtui reilu 10 vuotta sitten. Eipä tätä kukaan usko, mutta totta se valitettavasti on. Nyt en enää ole helluntailainen ja päivä päivältä tuntuu utopistisemmalta se maailma. Silti en edelleenkään voisi ottaa avioeroa, kun muhun on iskostunut hyvin syvälle se ikivanha helluntailainen ajatus ettei eron jälkeen saisi mennä uudelleen naimisiin ennen kuin exä on kuollut. Kaikkihan ei elä näin, hellaritkaan, mut mut on kasvatettu noin ja ajatusta on vaikea muuttaa.