Muita joilla jokaisesta hankinnasta saa kiistellä pihin miehen kanssa?

Mutta, onneksi tuo tajuaa sitten kun on viimeistään pakkotilanne ostaa jotain... esim. uusi paistinpannu, kun edellisestä lähtee teflonpinnoite irti =) Tämä nyt oli pieni esimerkki, mutta jokaisesta hankinnasta saa keskustella pitkään ennen kuin se on mahdollista.

Mutta, olen sen myös todennut, että pihiydestä on hyötyä,rahaa on säästössä.. Eli kun tuleekin sitten sellainen hätätapaus;lääkärireissu tms. tai jääkaappi/pesukone/ hajoaa, niin onneksi on rahaa millä korjauttaa/hankkia uusi. Joten jaksan siis keskustella hankinnoista vielä, vaikka välillä ottaakin päähän kysyä aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, että voitaisko me jo ostaa... Omalla hoitotuella ei paljoa hankintoja tehdä =(

jos haluaisin esim. ostaa farkut (Levikset tosin) tulee kamala bolemiikki. Mutta miehen pitää saada jokainen uusi pelikonsoli ja mielellään uusi auto joka kevät...



Saan ihan hepulin välillä. Muutenkin tosi pihi -- paitsi omissa menoissaan.

toisinpäin. Mies tykkää ostella kaiken(!) uutena ja mahdollisimma laadukkaana. Toki ihan kiva jos on hyvää tavaraa, mutta kun rahat ei oikeasti riitä. Miten sitä saisi miehen päähän, että laadukkaana voisi ostaa ne tärkeimmät/pitkäikäisimmät asiat, ja joissain tavaroissa riittäisi vähäisempikin laatu.



Esim. mielestäni ruokapöytään/sohvaan/sänkyyn voi sijoittaa paljonkin, mutta sitten vaikkapa pyyhkeet/sohvatyynyt/leffat/siivousvälineet on sellaisia, joissa usein se edullisempikin on ihan ok.

kutsuu pihiksi vastuullisuutta. Vaikkei käärinliinassa olekaan taskuja, niin ei elämää pitäisi elää velaksi.

Saituus on sairautta, mutta mikä sen aiheuttaa???

Ja ei auta arvostella miehen pihiyttä. Kyllä se ongelma vähän isompi on eikä kuittaannu ihan sillä että sanon hänen olevan väärässä ja minun oikeassa.



Esim. sängyn suhteen halvan ostaminenhan on suorastaan typerää.



Mahtaako tuo pihiys olla niin verissä ettei tilanne koskaan tule muuttumaan.



ap

että ostetaanko ne tarpeelliset asiat luotolla vai ei. Ja jos luotolla, kuinka paljon perheellä on luottoa entuudestaan. Ei pienessä velallisuudessa ole vikaa, mutta valtavat velat ei ole turvaksi perheen tulevaisuudelle, jos jotain sattuu.



Eli kysymys on siitä, eletäänkö tulojen mukaan vai reippaasti yli niiden.

Opin vasta 5 vuoden yhdessäolon jälkeen, että ei kannata kertoa ostavansa uusia sukkahousuja, kenkiä tms. itselle tai lapsille. Yleensä se ei edes huomaa ja jos huomaa, niin sanon ostaneeni esim. lapsen kengät edellisen talven alennusmyynnistä tai sanon oman paitani olevan vanha.



En ostele ylimääräisiä (kuin aniharvoin!) ja tienaan miestä enemmän. Ottaa päästä, kun hänen pitää valittaa kaikesta... Kai niitä kurahousuja saisi paikattuakin, mutta miksi ihmeessä, kun ovat muutenkin jo pienet. Ymmärtäisin, jos ei olisi rahaa.



Jos mies haluaa esim. uuden auton, niin sitten kyllä löytyy sata syytä sen hankkimiseen. Eikä aina muista neuvotella isoista hankinnoista. ESim. kerran osti auton ja laittoi myyjän pyytämään suostumustani oman puolikkaani myymiseen. Olin niin yllättynyt, että myönnyin... :(

Ei ainakaan minun mieheni pointti. Olen harkitseva rahankäyttäjä ja ainoa ostos jonka hyväksyn ostettavaksi lainalla on asunto. ap

no sitten se on pihiyttä. Mutta tällä palstalla on monia joiden mielestä visan vinguttamisesta ei pitäisi vinkua

Mekin käydään ulkomailla hyvä jos kerran 10 vuodessa, koska siihen ei kuulemma voi laittaa rahaa. Kateellisena kuuntelen kun kaverit vuokraa kesämökkejä tai käy matkoilla. Meillä käydään kesällä sellaisissa paikoissa, joissa oleminen ei maksa. Toivoisin, että joskus lomaankin voisi laittaa rahaa tai vaikka yöpyä hotellissa, kun vietetään aikaa kahdestaan.



Kerran juonin, että saimme muka perheeltäni joululahjaksi hotellilahjakortin ;).



Toinen kiistanaihe on kosmetiikka ja kampaajakäynnit ja minä olen äärimmäisen tarkka tyylistäni eli siitä saakin taistella.