Kuinka moni teistä on ollut köyhä jossain elämänvaiheessa?

Opiskellessa sekä myöhemmin työttömänä ollessa. Onneksi töitä on löytynyt ennen kuin on tippunut peruspäivärahalle. Jos niin olisi käynyt olisi tullut leipäjonokin tutuksi. Matalatuloinen olen kyllä ollut koko elämäni ajan. Olen nyt nelikymppinen enkä ole koskaan yltänyt 2000€ kk bruttotuloihin.

Työelämän alussa sain palkkaa n. 800-900e kk. Nyt hyvinä kuukausina jää käteen 2500e siivoustyöstä.

Olen ollut nuorena köyhä. En nyt nälkää näkenyt, mutta vaatteiden ja kenkien kuluminen oli ongelma, kun silloin ei ollut kirppareitakaan. Asuin opiskellessa alivuokralaiskämpässä ja silti oli pakko ottaa opintolainaa, että selvisi.

Opiskeluaikana olin köyhä kuin kirkonrotta.

Nyt on miljoonaomaisuus mutta kulutuselämää en ole elänyt koskaan.

Koko ikäni. Nytkin työtön 40v ihmisros-ka.

Koko nuoruus, sitten sain ekan oman alani työn.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorena köyhä. En nyt nälkää näkenyt, mutta vaatteiden ja kenkien kuluminen oli ongelma, kun silloin ei ollut kirppareitakaan. Asuin opiskellessa alivuokralaiskämpässä ja silti oli pakko ottaa opintolainaa, että selvisi.

 

Pakko kysyä, että koska ei ole ollut kirppareita? Olen itse yli viisikymppinen, ja kyllä vaan silloin 1970-luvullakin oli kirppareita. Ei yhtä paljon, mutta oli.

Itse olin pienituloinen opiskellessa 1980-luvulla. Opintotuki oli alle sata euroa (noin 500 mk). Kesätöistä säästettiin, mutta opintolainaa oli silti pakko ottaa, jos päätoimisesti opiskeli. Tuolla opintotuella ei saanut ostettua kunnolla kuin ruuan, vuokratuki taas ei likikään riittäny vuokrAn. Joten osa vuokrasta, bussikortti, kaikki vaatteet, hygienia, huvitukset, oppikirjat yms. piti kattaa lainalla. Kyllä sitä pärjäsi, kun ei tuhlannut, mutta aika ankeaa oli.

Nyt olen hyvätuloinen, mutta pakko myöntää, että menot kasvavat tulojen kasvaessa. Ja kaksi lukioikäistä lasta nielee aika kauheasti rahaa.

Lapsen ollessa pieni, noin kolmisen vuotta. Enimmäkseen se ei ollut vaikeaa, mutta mulla oli vanhemmat joilta olisin voinut pyytää apua todella tiukan paikan tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorena köyhä. En nyt nälkää näkenyt, mutta vaatteiden ja kenkien kuluminen oli ongelma, kun silloin ei ollut kirppareitakaan. Asuin opiskellessa alivuokralaiskämpässä ja silti oli pakko ottaa opintolainaa, että selvisi.

 

Pakko kysyä, että koska ei ole ollut kirppareita? Olen itse yli viisikymppinen, ja kyllä vaan silloin 1970-luvullakin oli kirppareita. Ei yhtä paljon, mutta oli.

Itse olin pienituloinen opiskellessa 1980-luvulla. Opintotuki oli alle sata euroa (noin 500 mk). Kesätöistä säästettiin, mutta opintolainaa oli silti pakko ottaa, jos päätoimisesti opiskeli. Tuolla opintotuella ei saanut ostettua kunnolla kuin ruuan, vuokratuki taas ei likikään riittäny vuokrAn. Joten osa vuokrasta, bussikortti, kaikki vaatteet, hygienia, huvitukset, oppikirjat yms. piti kattaa lainalla. Kyllä sitä pärjäsi, kun ei tuhlannut, mutta aika ankeaa oli.

Nyt olen hyvätuloinen, mutta pakko myöntää, että menot kasvavat tulojen kasvaessa. Ja kaksi lukioikäistä lasta nielee aika kauheasti rahaa.

Kirpputorit tulivat joskus 70-luvulla ja ne oli jonkun yhdistyksen tai järjestön, eikä yksityisen kirpputorien myyntiä sallittu, ellei sitten ollut ammatinharjoittaja. Myynti tapahtui torilla ja vastaavissa paikossa.

Ja joskus 80-luvun lopussa kirpputorit yleistyvät, jolloin tarjottiin pöytiä vuokrattavaksi.

Itse pidin opiskeluaikana 1985 salaa kirpputoria ystäväni kanssa ja toripaikka irtosi ystävän äidin firman ly-tunnuksella ja nyt kun rikos on vanhentunut, valehteltiin tuotot menevän hyväntekeväisyyteen, kun rahasta oli hirveä pula.

Ja ennen kirpputorit eivät olleet suosittuja, vaan köyhien juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni. Nytkin työtön 40v ihmisros-ka.

Et sä ole roska! Tsemppiä.

Opiskeluaikoina. Muistan hyvin sen toivottomuuden tunteen kun fillarista räjähti kumi (sisä+ulko) eikä minulla ollut varaa ostaa uusia kahteen kuukauteen. Se 4.5 km kävely kämpiltä laitokselle söi aika lailla.

Sitten pääsin haastatteluun Nokialle ja duuniin. Yhtäkkiä joka luukusta pukkasi rahaa sellaisia määriä ettei köyhimys ymmärtänyt

Nykyään 100% ulkomaalaisella työnantajalla, ja täytyy todeta tämän kokemuksen (1v) perusteella ettei suomalaisten työnantajien saldo nyt vaan riitä, kaukana köyhyydestä...

Parikymppisenä eläkeläisenä sain 900€/kk netto. Ei muita tukia. Oli aika tiukkaa.

Nyt saan reippaasti yli suomalaisen miehen palkkamediaanin, on leivän päällä muutakin kuin ylähuuli.

Olin ikävuosina 19-27.

Hyvätuloiseksi pääsin 40 v.