Miks mä en jaksa

Tämä elämä on liian iso juttu mulle. Kykenen yleensä ottamaan palan kerrallaan ja hoitamaan asioita eteenpäin. Olen opetellut sitä ja kokenut onnistuneeni.

Nyt on menossa vaihe, että jään miettimään koko elämän mielekkyyttä, syitä elää, tulevaisuutta. On alkanut pelottaa, että pahimmat asiat ovatkin edessäni, vaikka luulin jättäneeni ne taakseni. Ikäänkuin olisin käännekohdassa, putoanko lopullisesti ikuiseen menneitä pelaavaan tuskaan vai jatkanko taistelua paremmasta huomisesta.

Onko tämä elämän peli menetetty kokonaan. Joiltain osin tiedän, että se on ja sitä itken iltaisin saamatta unta. Jos nyt lähtisin, niin pelastaisiko joku muu sen mitä jää jälkeen ja se koituu heille lopulta hyväksi. Vai käykö päinvastoin, kun tunneside on kuitenkin niin vahva?
Korjaisin kaiken, jos voisin. Minulta puuttuu taito ja työvälineet siihen ja pelkään että olen väärä ihminen korjaamaan.
Elämä on niin outo yhtälö eikä lopputulosta ikinä voi tietää. Liian monta muuttujaa matkalla kehdosta hautaan.