Miten saisimme miehen siskon lopettamaan muistuttelun siitä että mieheni ei ole lapsen biologinen isä?

Yksi asia häiritsee: miehen vanhemmat nimittävät itseään mummuksi ja papaksi. Entäs lapsen isän vanhemmat? Vai eivätkö ole enää elossa?

Nämä mummi ja ukki asuvat tosin kaukana eikä tapaa lasta läheskään niin usein kuin nämä mummu ja pappa. Ja lapsella on tietysti myös minun kautta isovanhemmat eli mummo ja vaari.



Ap

Tietysti appivanhemille voi asiasta puhua ja toivoa et esim tulisitte eri aikaan kylään yms. Harmillista ja erittäin typerää. Tietenkin miehesi voi sanoa siskolleen et on tyttäresi isä nyt ja aina ja sillä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa ja pyytää häntä lopettamaan puheensa.

Miehesi pitäisi sanoa siskolleen, että hänelle lapsenne on oma. Lapsella ei ole muuta isää enää ja lapselle ei tee hyvää, että hänen isyyttään vähätellään.

Häiritseekö häntä oikeasti se, että tyttäresi ei ole miehesi biologinen lapsi vaan onko taustalla jotain muuta? Muutakin kuin se yksi rahasumma? Jotain jonka hän sitten " kostaa" lapselle. Sillä lapsihan hänen käytöksestään eniten kärsii.



Teinä koittaisin puhua siskolle niin, että ajattelisi tilannetta tytön näkökulmasta. Hiukan kyllä epäilen, että noin inhottava ihminen ei helpolla lopeta käytöstään.

HALOO!!



Kenties " oikeat" isovanhemmat kutsuvat itseään vaariksi ja mummiksi ja se ei kuulu tähän miehen sisko-kuvioon ollenkaan!!



Kamala tuo sisko ja itse ottaisin puheeksi rauhassa, mutta naakasti ja jollei mene perille, niin väentäisin yhteydenpitoa!!



jostain syystä sisko on kateellinen tai katkera. Oliko hänen lapsensa ennen sinun uvioon tuloa ainoat lapsenlapset? Saaneet kilpailijan, joka on vielä hyväksytty? Anyway tökeröä ja lapsellista toimintaa miehesi siskolta!

Tarvittaessa appivanhemmat mukaan keskusteluun, jossa teette selväksi, ettei tuollainen peli vetele ja jos on jotain asiasta sanomista, täytyy se tehdä aikuisten kesken eikä lapselle itselleen.

että isä tuli 1 / 2 vuotta myöhässä, ja kaikki arvostaisivat sitä jos siskokin nyt asennoituisi niin" . voisit suoraa sanoa vielä että lapsi kärsii moisesta erottelusta ja ettei ole soveliasta enää kertaakaan tehdä jaottelua ihmisten kuullen.



Todella inhottava tilanne, toivottavasti muutosta tulee ja jaksatte. Olen pahoillani lapsen isän kuolemasta - on ihana että teillä on noin ihana mies tullut elämään aikaisessa vaiheessa vielä uudestaan.

lapsella voi olla useampi mummu ja pappa, joten hieno juttu, että miehen vanhemmat kutsuvat itseään siksi. Miehesi siskolla on paha asenneongelma ja käyttäytyy tosi typerästi. No, niitä(sukulaisia) ei voi valita, meilläkin miehen sisko on kateellinen akka, joka tekee kaikkensa, ettei kukaan muu saa mitään kivaa. Olen ratkaissut asian niin, että en ole ko juoruakan kanssa missään tekemisissä.

Miehen siskolle voisi sanoa, että ei kannata ottaa isyyttä esille noin usein, kun lapsikin on vielä pieni. Sano, että eihän se ole salaisuus, että lapsen biologinen isä on kuollut ja lapsikin saa sen tietää toki, mutta nyt lapsen täytyy saada kiinnittyä rauhassa sosiaaliseen isäänsä. Keskustele ja keskustele. Kehu miestäsi ja nosta tarvittaessa vaikka härkä pöydälle. Onkohan kyse materialistisesta ihmisestä, kun soppa syntyi 500 eurosta?

Meillä taas äitini on ottanut vakioaiheekseen isovanhemmat. Miehellä on kasvatusisä ja nyt anopilla uusi mies. Tämä henkilö on lapselle ja meille täysin ukin paikalla ja luonnollisesti kun on anopin puoliso. Äidillä on joku ihme vimma kokoajan korostaa tuota asetelmaa ja sitä ettei ukki ole oikea eikä häntä saisi nimittää siten. Ristiäisissä hänen olisi pitänyt jäädä pois sukukuvista ja erottautua näin perheestä, mutta ei sentään jätetty. Mikään sanoma ei mene äidille perille,joten aiheesta emme suostu enää puhumaan ja lapsi pitäköön ukkinsa. Kaikille muille kuvio on ok, paitsi kaikkitietävälle äidilleni...

Sisko on tunnekylmä, vanhanaikainen, eikä kunnioita lainkaan teidän perhemuotoanne, ratkaisujanne ja tunteitanne.



Minä en tuollaista paskaa katselisi hetkeäkään. Meillä on myös tilanne sellainen, että mieheni ei ole lapseni biologinen isä. Lasta on ollut kuitenkin ainoana isänä tukemassa ja kasvattamassa vauvavuodesta lähtien ja hänellä on virallinen oheishuoltajuus lapseen. Yhdellekään meidän sukulaiselle tai tuttavalle ei tulisi mieleenkään kohdella lasta minään muuna kuin mieheni lapsena, kun kerran mieskin lasta omanaan pitää ja rakastaa! Eihän adoptiovanhempien lapsillekaan sovi sanoa, että " ei se ole sinun oikea isä, kun ei teissä ole samaa verta" . Se ihminen, joka ei 2000-luvulle mennessä ole tajunnut, ettei vanhemmuus ole biologiaa vaan rakkautta, vastuuta ja arjen läsnäoloa, on aika vajaa! Ja se ihminen, joka kehtaa muistutella kenellekään, ettei lapsi, jota vanhempi pitää omanaan, ole tämän oma, on todella todella epäkohtelias ja törkeä!



Jos joku sanoisi minun miehelleni tuollaista, voisin kuvitella, että sillä ihmisellä ei meidän kotiimme olisi asiaa, ennen kuin on pyytänyt anteeksi ja korjannut käsityksiään! Nyt miehesi, tai sinä ja miehesi yhdessä, otatte tämän siskon sivuun, ja sanotte asian ihan suoraan. Lapsi on teidän yhteinen, vaikka biologisesti asia ei näin olekaan. Voitte esim. selventää asiaa vertauksella adoptioon. Ja jokainen, joka teidän perheen kanssa haluaa olla tekemisissä saa luvan kunnioittaa teidän perhettänne PERHEENÄ. Lapsi ei kaipaa kasvaessaan epävarmuutta aiheuttavia kommentteja sukulaisiltaan. Hänellä on oikeus kasvaa äitinsä ja ainoan tuntemansta isän kanssa rauhassa, kokien heidät ihan oikeiksi vanhemmikseen.

Voitte myös sanoa ystävällisesti, että teille välit miehen siskoon ovat tärkeät, ja haluatte hänen olevan - lapsennekin tätinä - elämässänne. Kenenkään elämässä ei kuitenkaan voi olla, jos ei hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat, esim. miestäsi lapsenne täsyvaltaisena isänä, jollaiseksi hän itsensä mieltää. Jätätte pallon siskolle. Hänen on vähintään opittava pitämään mölyt mahassansa, jos aikoo jatkossa tavata perhettänne.

Tilanne on tosiaankin se että siskon lapset ovat olleet ainoat lapsenlapset ennemmin. Mieheni kärsi entisen avovaimonsa kanssa useita vuosia lapsettomuudesta ja tästäkös sisko nautti. Hänen lapsensa sai kaiken huomion ja hänen " täydellinen" perheensä oli aina esillä. Lisäksi mies tietysti enon ominaisuudessa osti paljon lapsille kaikenlaista ja muutenkin huomioi. Toki nykyäänkin ostetaan lahjat ja siskon lapset on miehelle rakkaita esim. viime kesänä otettiin lapset mukaan eläinpuistoon. Tietysti sitä kuitenkin omaansa enemmän huomioi ja ihan niin paljon ei aikaa riitä siskon lapsille kuin ennen.



Tuskin tämä kokonaan johtuu siitä 500 eurosta, mutta se oli sellainen alkusysäys ja sisko tajusi että hänen lapsensa ei olekaan enää ainoita.



En tiedä sitten eikö sisko tykkää minustakaan vai mikä on takana, mutta harmittaa niin miehenkin puolesta. Mies on tehnyt kaikkensa että siskon lapset olisi onnellisia ja heillä olisi hyvät välit enoonsa niin miksi sisko ei voi nauttia siitä että veljestään on viimein tullut isä monien vuosien haaveilun jälkeen.



Ap

Teitä on kaikkia surullisten tapahtumien (lapsen bioisän kuolema, miehesi aiempi lapsettomuus) onni siunannut, ja olette kaikki saaneet elämältä ihanan lahjan. Lapsesi rakastavan isän, sinä hienon miehen ja miehesi haluamansa perheen.



Todella ikävää, ettei miehen sisko voi jakaa tätä onnea. Minustakin ainoa oikea ratkaisu on nyt suora puhe siskolle. Te olette onnenne ansainneet, kuten myös oikeuden tulla kohdelluksi perheenä, joka te olette. Jos ei miehen sisko tätä pysty " luonnostaan" tekemään, saa sitten tehdä vaikka väkisin. Hänen on ratkaistava, haluaako olla perheenne elämässä läsnä, ja jos haluaa, se tarkoittaa perheenne kunnioittamista!

eli mun vanhimmat veljet eivät ole isäni lapsia biologisesti, vaan äitini edellisestä avioliitosta. Isäni on kuitenkin tullut kuvioihin mukaan, kun pojat ovat olleet ihan pieniä, alle kolmevuotiaita ja takuulla ovat isälleni kuin omia lapsia. Isäni sisarukset eivät ole kuitenkaan koskaan hyväksyneet veljiäni sukuunsa, mm. veljeni eivät saaneet kutsua isäni äitiä mummoksi, koska hänen vanhin poikansa oli sen kieltänyt. Nyt aikuisiällä veljiäni ei ole kutsuttu isäni puolen sukujuhliin, esim. häihin. Samoin isäni veli oli kysynyt isältäni kun sain vauvan, että miltä nyt tuntuu, kun on oikeita lapsenlapsia (veljilläni oli jo aiemmin useampiakin lapsia ja todellakin he pitävät isääni ukkinaan ja isäni pitää heitä lapsenlapsinaan).



Sanomattakin on selvää, että tämä tilanne on pahoittanut isäni ja äitini mielen kovasti. Myös itse tunnen, että olen etääntynyt suvustani, koska en halua tuollaisten moukkien kanssa olla tekemisissä. Veljillenikin tämä on kova paikka, vaikka he yrittävätkin esittää, että ei tunnu missään.



Voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta saada ihminen muuttamaan mielipidettään tällaisessa asiassa. Jos on niin ahdasmielinen, että ei voi lasta hyväksyä, niin sille ei kai voi mitään! Taustalla on varmaan usein huoli perinnöstä tms. mikä on kyllä todella typerää. Lasten ei tarvitse tuollaista kuunnella, joko miehesi sanoo suoraan siskollensa asiasta tai sitten ette enää tapaa häntä (mikä on myös huono vaihtoehto, lapsi kyllä tajuaa, että jokin on vialla).