Te jotka kiusasitte toisia koulussa: Miksi teitte niin?
Antakaa yksikin perustelu. Olivatko kiusatut oikeasti mielestänne niin tyhmiä/rumia /ärsyttäviä...?
Kommentit (11)
Suurin osa ollaan varmaan sekä kiusattu, että oltu kiusattuja. Osa ottaa asiat raskaammin ja kantavat näitä taakkoja koko elämän mukanaan, osa pääsee helpommin yli.
Ellei kyse ole systemaattisesta ja rankasta kiusaamisesta, pitää tämänkin asian kanssa vaan elää. Tällä hetkellä on pinnalla uhriutua ja joka toinen ilmoittaa olevansa koulukiusattu. Tämä vie pohjan ihan oikealta kiusaamiselta.
En koulussa, mutta netissä.
En tarkalleen tiedä miten se tapahtui. Minua on aina luonnehdittu hyvin kiltiksi ja ystävälliseksi. Joku paha olo kuitenkin tuntui purkautuvan ja aloin kiusaamaan ihmisiä netissä.
Enimmäkseen nimittelin ja haukun kaikkia merkityksettömästi. Tunsin osan uhreistani, muttei sillä ollut silloin merkitystä siinä sumussa. Silloin kaikki olivat vain hahmoja. Luulen, että heille olin ankarampi, yleensähän lähimpiin ihmisiin sattuu eniten.
Miten valikoin uhrini? En mitenkään. Kaikki vain jotka sattuivat olemaan siinä. Kenenkään heistä ei olisi pitänyt kokea sitä.
Aluksi unohdin itseni ja tuntui hetken aikaa voimalliselta, mutta sitten ”heräsin.” Se oli vähän niin kuin jokin olisi loksahtanut takaisin paikalleen. Sumu loppui ja tajusin mitä olin tehnyt.
En tiedä olinko ennen kiusaamista masentunut, mutta sen jälkeen olin. Syyllisyyden takia mietin usein itsemurhaa. Vielä vuosia myöhemminkin velloin syyllisyydessä ja aina välillä teki mieli hypätä ikkunasta. Näen vieläkin välillä painajaisia kiusaamisestani.
En voi muuttaa menneisyyttäni, mutta taidan olla kokemukseni myötä nykyään hyvin ei-syyllistävä ihminen. Kun näen jonkun töppäävän, oli se mitä tahansa, ajattelen, että hän on vain ihminen. Haluan olla ystävällinen kaikille heidän menneisyydestään huolimatta. Rakkaudella ei pitäisi olla rajoituksia.
Yritin kuulua porukkaan ja kiusasin heidän kanssa.
En kuulunut,edelleen ilman kavereita ollaan .
Ja ketuttaa tuo kiusaaminen vieläki,vaikka siitä on jo kohta 30 vuotta kun sitä tehtiin
Käsittämättömämpää on kiusaavat aikuiset.
Koska minua itseäni kiusattiin rankasti ja liittymällä kiusaajien joukkoon sain oman kiusaamisen loppumaan. Olin raukkamainen ja nykyään hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kuulua porukkaan ja kiusasin heidän kanssa.
En kuulunut,edelleen ilman kavereita ollaan .
Ja ketuttaa tuo kiusaaminen vieläki,vaikka siitä on jo kohta 30 vuotta kun sitä tehtiin
Kiitos rehellisestä vastauksesta, sinusta on kasvanut fiksu aikuinen kun nykyään tajuat, kuinka tyhmää kiusaaminen on.
T: entinen kiusattu
Onkohan kellekään ollut jälkikäteen varsinaista haittaa siitä, että oli kiusaaja? Kärsivätkö esim. sosiaaliset suhteet kouluiän jälkeen? Tuleeko sosiaalisia lukkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vahingossa. Sattuuhan sitä.
Karmalle ei satu vahinkoja. Mietipä sitä.
Meillä oli seiskaluokalla varsin levoton porukka. Solvasimme toisiamme ristiin, minulle jaettiin lappuja painonvartioihin liittymisestä ja sanottiin, että olen lehmä (olin ja olen normaalipainoinen). Yksi poika oli puolestaan juntti nörtti, yhtä tyttöä nimitin haukkovaksi kalaksi (isot hampaat, jonka takia piti suutaan auki).
Meillä ei varsinaisesti hyökätty porukalla yhden yksilön kimppuun, vaan me viisi solvasimme toisiamme.
Hävettää oma käytös, en ole noita luokkakavereita nähnyt yläasteen jälkeen. Tätä kesti yhden lukuvuoden, kasi ja ysiluokka mentiin hyvässä hengessä.