Lue keskustelun säännöt.
Ihminen laihtuu, jos HALUAA laihtua. Tämä on asian ydin!
06.01.2020 |
Jos mikä tahansa muu asia kuin laihtuminen motivoi enemmän (esim. herkuttelu, tunnesyöminen) niin laihtuminen ei onnistu.
Jos taas haluaa riittävän paljon laihtua, niin silloin motivaatio suuntautuu laihtumiseen ja laihtumisen esteitä pystyy hallitsemaan.
Kommentit (27)
Olet tietty oikeassa, mutta ruuan sisällöllä voi vaikuttaa mielitekoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% ihmisistä haluaa laihtua. Liian usein myös laihat. Tämän voi todeta korreloimalla laihdutustuotteiden ja laihdutuspalveluiden määrän lihavien määrään. Mitä enemmän laihdutustuotteita ja laihdutuspalveluita myydään, sitä enemmän ihmiset lihovat.
Vierailija kirjoitti:
Asian ydin on, että pitää kuluttaa enemmän energiaa kuin sitä saa. Piste.
Tästä lähtee kuitenkin se varsinainen ydin: Miten se tehdään? Ei suinkaan ruokaa vähentämällä, vaan ruuan sisältöä muuttamalla.
Olen ollut 50-kiloinen, 70, kiloinen, 110-kiloinen ja kaikkea tältä väliltä elämän aikana.
Ei se ole niin yksinkertaista pysyä 50-kiloisena, kuin että pitää vaan päivittäiset kcal siellä 1500 tuntumassa.
Miksi, kysyt? Siksi koska ihminen ei ole pelkästään fyysinen kone vaan myös henkinen olento.
Ihmiset ahmivat stressiin. Ihmiset syövät suklaalevyn kun vituttaa auton hyytyminen keskelle tietä. Ihminen syö kaksi täytekakkua epätoivoonsa kun perheenjäsen kuolee.
Kaikki elämässä ei ole kylmän viileää rationaalista päätöksentekoa. Jokainen *tietää* että pienemmillä kaloreilla pääsee laihemmaksi. Toteutus on vaikeampaa koska ruoka on hyvin tunnepitoinen asia joka myös säätelee ihmisen tunteita ja tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
100% ihmisistä haluaa laihtua. Liian usein myös laihat. Tämän voi todeta korreloimalla laihdutustuotteiden ja laihdutuspalveluiden määrän lihavien määrään. Mitä enemmän laihdutustuotteita ja laihdutuspalveluita myydään, sitä enemmän ihmiset lihovat.
Eikä ihminen laihdutustuotteilla oikeasti laihdu. Niillä lähtee nesteet kropasta ja hyvällä tuurilla kilo tai kaksi rasvaa. Sen jälkeen ihminen jatkaa elämäänsä muuttamatta mitään ja simsalabim, ei mene kuin pari kuukautta ja ollaan lähtöpisteessä. Ne tuotteet on pelkkää rahastusta. Kukaan, ei kukaan, voi elää pussikeitoilla ja patukoilla lopun elämäänsä. Se on jo ajatuksena aivan absurdi. Muutoksen pitää lähteä elintapojen muutoksesta. En ymmärrä mikä saa ihmiset edelleenkin vuonna 2020 ostamaan näitä laihdutusvalmisteita. Ehkä joskus vuonna -70 tai -80 ei asiaa vielä tajuttu. Mutta että edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 50-kiloinen, 70, kiloinen, 110-kiloinen ja kaikkea tältä väliltä elämän aikana.
Ei se ole niin yksinkertaista pysyä 50-kiloisena, kuin että pitää vaan päivittäiset kcal siellä 1500 tuntumassa.
Miksi, kysyt? Siksi koska ihminen ei ole pelkästään fyysinen kone vaan myös henkinen olento.
Ihmiset ahmivat stressiin. Ihmiset syövät suklaalevyn kun vituttaa auton hyytyminen keskelle tietä. Ihminen syö kaksi täytekakkua epätoivoonsa kun perheenjäsen kuolee.
Kaikki elämässä ei ole kylmän viileää rationaalista päätöksentekoa. Jokainen *tietää* että pienemmillä kaloreilla pääsee laihemmaksi. Toteutus on vaikeampaa koska ruoka on hyvin tunnepitoinen asia joka myös säätelee ihmisen tunteita ja tuntemuksia.
Ruoka on tunnepitoinen asia? EI minulle. Kuinka heikko paska pitä olla että itku kurkussa syö kaksi täytekakkua?
Niin etkä sä liho 110 kiloiseksi kahdella täytekakulla. Vittu mitä tekosyitä
On haluamista ja haluamista. Ihminen voi kyllä haluta laihtua, mutta jos hän haluaa herkutella vielä enemmän, ei laihtuminen onnistu.
Arvioikaa omaa motivaatiotanne vaikka asteikolla 1-10. Eli miten priorisoitte asioita, käsi sydämelle?
1) Kuinka paljon haluat laihtua? (Kun 10=laihtuminen on ehdoton ykkösprioriteettini)
2) Kuinka paljon haluat syödä suklaata, kun suklaanhimo iskee?
3) Kuinka paljon haluat ahmia, jos sinua ketuttaa tai surettaa?
Jne
Jos vastaus mihin tahansa kysymykseen on suurempi luku kuin kysymykseen 1, ei laihtuminen onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko mulle sitten miten ahmimishäiriö paranee? Haluaisin kyllä parantua mutta eipä ole onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko mulle sitten miten ahmimishäiriö paranee? Haluaisin kyllä parantua mutta eipä ole onnistunut.
Terapia?
Nykykäsityksen mukaan ei pitäisi laihduttaa. Aiheutta syömishäiriöitä, esim just ahmimista.
Joka paikassahan tästä toitotetaan.
Syömisen hallinta on se juttu.
Miten sitä sitten hallitaan? Kuka kertoisi? Ainakin kehopositiivisuus on ihan pers......stä, jolloin siis hyväksytään mässäily ja omat läskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dr. Now Hengenvaarallisesti lihavasta korosta aina ihmisen omaa halua ja vastuunottoa laihtumisessa. Ja tuossa ohjelmassahan ihmisillä on todella pahoja tunnesyömisen ongelmia ja ahmimishäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 50-kiloinen, 70, kiloinen, 110-kiloinen ja kaikkea tältä väliltä elämän aikana.
Ei se ole niin yksinkertaista pysyä 50-kiloisena, kuin että pitää vaan päivittäiset kcal siellä 1500 tuntumassa.
Miksi, kysyt? Siksi koska ihminen ei ole pelkästään fyysinen kone vaan myös henkinen olento.
Ihmiset ahmivat stressiin. Ihmiset syövät suklaalevyn kun vituttaa auton hyytyminen keskelle tietä. Ihminen syö kaksi täytekakkua epätoivoonsa kun perheenjäsen kuolee.
Kaikki elämässä ei ole kylmän viileää rationaalista päätöksentekoa. Jokainen *tietää* että pienemmillä kaloreilla pääsee laihemmaksi. Toteutus on vaikeampaa koska ruoka on hyvin tunnepitoinen asia joka myös säätelee ihmisen tunteita ja tuntemuksia.
Ruoka on tunnepitoinen asia? EI minulle. Kuinka heikko paska pitä olla että itku kurkussa syö kaksi täytekakkua?
Niin etkä sä liho 110 kiloiseksi kahdella täytekakulla. Vittu mitä tekosyitä
Ei noin äkäiseen ihmiseen kaloritkaan tarttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan laihtua! No, missä tulokset?
Riippuvuuksien ongelma vaan on juuri se, ettei riippuvainen jatkuvasti halua eroon riippuvuudestaan. Esim. alkoholisti enimmän osan aikaa voi sanoa, että ei, minä en halua enää juoda, haluan raitistua, mutta sittten tuleekin hetkiä jolloin haluaa juoda ja siitä sitten mennään. Samoin käy ruoasta riippuvaiselle helposti: heikkona hetkenä halu kääntyy siihen että nyt tänään haluan syödä herkkuja (usein tähän liittyy lupauksia, että huomenna tai ensi viikolla kuitenkin palaan ruotuun ja ehkä vielä pidän pari tehodieettipäivää kuitatakseni syömispäivän kalorit pois), ja sitten kun antaa pirulle pikkusormen, meneekin koko käsi ja ahmitaan päiväkaupalla.
Olen kolmekuukautta laihtunut, nyt yht äkkiä paino kääntynyt nousuun sama mitä teen.. Ensin lähti 10 kiloa, nyt tullut kaksi takaisin vaikka syön n.1100 kilokaloria päivässä ja liikun päivittäin ja vältän vehnää ja valkoista sokeria.
Ihiminen ei elä autonomisesti erillään muusta yhteiskunnasta. Jos katsoo joka päivä karkkimainoksia yms lihottavien ruokien mainoksia, joita tehdään tarkasti ja tieteellisesti, jotta saataisiin ihmiset syömään enemmän niin ei siinä hirveästi pysty pelkällä tahdolla vaikuttamaan laihtumiseen. Meidän oma vapaa tahto on rajallinen käsite niin kauan kuin iso koneisto yrittää saada meidät syömään enemmän ja epäterveellisemmin.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, koska ruoka-ainevalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan nälän tunteeseen, voi käydä kaupassa, jossa ei tarvitse kulkea karkkihyllyn kautta ja voi jo etukäteen ottaa terveellisempää naposteltavaa telkkarin elokuvailtaa varten.
Joten kovalla tahdolla kyllä laihtuu. Mutta se vaatii aika paljon ihmiseltä.
Ajatelkaapa, Usassa kouluruoaksi tarjotaan pitsaa ja ranskalaisia hamppareiden lisäksi ja ranskalaiset ja pitsa on luokiteltu kasviksiksi!!! Että se siitä vapaasta tahdosta, kun jo lapsesta asti työnnetään eteen moskaa. Onneksi ei meillä vielä ihan näin, mutta ainakin oman lapsen koulun välipala on yleensä sokeria sisältävää kiisseleitä, makurahkoja ja viilejä, panneria, lettuja yms. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että makeat herkut eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon.
Minä olen laihduttanut 15 kg eikä se mitään ylimaallista tahdonvoimaa kysynyt. :O Ihan vain sitä että asetin päämäärän ja menin sitä kohti järjestelmällisesti.
Ja ei, en totaalikieltäytynyt mistään vaan söin esim. suklaata ja pizzaa ja join alkoholia pieniä määriä silloin tällöin.
Siis en henkkoht oikein ymmärrä, mikä siinä on niin kauhean vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen laihduttanut 15 kg eikä se mitään ylimaallista tahdonvoimaa kysynyt. :O Ihan vain sitä että asetin päämäärän ja menin sitä kohti järjestelmällisesti.
Ja ei, en totaalikieltäytynyt mistään vaan söin esim. suklaata ja pizzaa ja join alkoholia pieniä määriä silloin tällöin.
Siis en henkkoht oikein ymmärrä, mikä siinä on niin kauhean vaikeaa.
Samaa mieltä
Asian ydin on, että pitää kuluttaa enemmän energiaa kuin sitä saa. Piste.