Väkivaltaisesta (henkinen, fyysinen...) suhteesta päässeet. Pari kysymystä olisi

Eräs ystävä järjesti minulle uuden väliaikaisen asunnon ja muutama muu auttoivat muutossa. Pääsin ihan yllättävän hyvin takaisin jaloilleni, vaikka henkiselle puolelle traumaa kyllä jäi. Oireilen toisinaan nykyisessä parisuhteessani menettämällä malttini ihan pikkuasioista, koska vanha "taistele tai pakene" -tyyppinen reaktio välillä aktivoituu. Lähtö oli silti elämäni paras päätös. Arvostan nykyistä kärsivällistä ja kilttiä puolisoani, ihania ystäviä jotka tukivat, ja turvallista päivittäistä arkea.

Viimeinen niitti oli se kun uhkasi tappaa minut ja paloitella minut. Joo, ei ihan kevyttä tekstiä. Mutta tuon jälkeen otin yhteyttä turvakotiin ja siellä mua autettiin uuteen alkuun. Sain turvakodin kautta uuden asunnon mistä paraneminen alkoi. +Pääsin terapiaan. Läheiset ei voineet auttaa kun eivät tienneet. Häpesin kertoa kunnes vasta ennen turvakotiin menoa kerroin parille läheiselle. Huh,tuntuu että vieläkin olen toipumisen tiellä enkä tiedä toivunko ikinä kokonaan.

Suren, ja osaan välttää nyt. Puoleni opin tosin pitämään. Muutuin naisena enkä mielelläni puhu irl enää kun jokin paluutonpiste saavutettu.

Olen oppinut pysähtymään ja kestämään tunteita.

Joskus se oma pää on kovin. Elämässä mikään ei mene hukkaan, kuitenkaan.

N45

Erosta on nyt vajaa neljä vuotta. Kävin terapiassa ja kirjoitin paljon. Annoin itselleni aikaa eheytyä. Tunteiden kanssa ei voi kiirehtiä. Ne on kohdattava ja löydettävä itsensä uudelleen. Voimia voimia voimia!