hankala sisarussuhde

Harmittaa kun emme selvästikään ymmärrä ainoan sisarukseni kanssa toisiamme ja tule toimeen. Haaveissani on aina ollut hyvä sisaruussuhde, jossa voimme auttaa ja tukea toisiamme tarvittaessa, tehdä yhdessä juttuja ja jakaa asioita. Tähän olen pyrkinyt koko aikuisiän, mutta sisareni on katkera kaikesta mitä lapsuudessa ja nuoruudessa on välillämme tapahtunut, ollut kinaa ja riitaa silloin tällöin. Olen toki itsekin tuolloin ollut loukkaantunut hänen toiminnastaan, mutta olen myöhemmin voinut ne jättää taakseni ja keskittyä kaikkeen hyvään mitä aikuisiällä on.

Hän suuttuu näin aikuisiälläkin todella pienistä asioista, joista en edes ymmärtänyt kenenkään voivan suuttua tai jos suuttuu niin se osataan jo oman pään sisässä käsitellä ettei toinen osapuoli varmaankaan tarkoittanut sillä mitään pahaa tai ettei siitä ainakaan aivan silmittömästi hermostuta. Sitten kun kerron etten ole kyllä tarkoittanut ollenkaan sitä mitä hän väittää minun ajatelleen ja sanoeen niin ei suostu uskomaan vaikka selitän ummet ja lammet asian ympärillä hänelle. Tuntuu, että pitäisi olla aivoissa jokin kamera, jonka hän voisi jälkeenpäin tarkistaa ja näin uskoa, etten missään tapauksessa ole tarkoittanut mitään pahaa.

Kyllä pistää surulliseksi, että tällaista tämä vain on ainoan sisaruksen kanssa vuodesta toiseen eikä muutosta näy. Onko muilla tällaisia kokemuksia, olette saaneet ratkaisua johonkin suuntaan?