Kokemuksia ammatillisista perhekodeista

Rahankiilto silmissä

Ne on ammatillisia.

Lasten vai vanhusten?

Raha määrää tietenkin kaikkea mitä tapahtuu, mutta työntekijät ovat hakeuteet alalle koska haluavat auttaa. Minäkin. Ei ole helppoa ja joskus henkisesti erittäin raskasta, koska perusajatuksena on auttaminen ja se ei aina vain onnistu. Meillä kaikki kuitenkin yrittää parhaansa, ja jos se ei riitä, niin ei sitten riitä. Tämä pätee varmasti jokaisella alalla, että se paraskaan työ ei ole tarpeeksi. Työntekijä on tässä suhteessa samassa tilanteessa kuin se biologinenkin vanhempi, että jos ei osaa pitää omasta jaksamisestaan huolta, ei varmasti jaksa pitää toisestakaan ihmisestä. Meillä kiinnitetään työntekijöiden hyvinvointiin erityistä huolenpitoa, rahasta tämäkin on kiinni. Nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa toimia hyvin, niin että se on myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa, valitettavasti.

Osa työntekijöistä tekee sydämellä, osa ei.

Raha ratkaisee.

Miten sieltä saa lapsen pois? Käsittääkseni lapseni tuo heille tietyn summan rahaa (300-400€ pvä) ja jos valittaa niin siitä kärsii tuskaisesti.

Laittaako ne tunteet pois ja rahanhalun tilalle? Miten niin voi elää.