paha mieli kaverista :( OV

haluaisin puhua ns. Normaaleista asioista, en aina synkistä. Olen hänelle vain auttava puhelin :(. Mitä teen?

Meitä ihmisiä on erilaisia; positiivisia ja negatiivisia. Positiivisuuskin saattaa ärsyttää.

4: se synkistely on ny ollu 2 vuotta kestävää valitusta. Vaan eipä valita samoin muille kavereilleen, mulle vaan..

3: nykyään en enää itse soita sille, ei ilmeisesti riitä.. En tiedä olisiko silti reilumpaa sanoa sille asiasta ensin. Toisaalta olen alkanut huomata piikittelyä mun elämää kohtaan :( et jos se on sellaista, niin mitä järkee täs enään on :(

Mulla oli ystävänä monta vuotta ihminen, jonka murheita kuuntelin. Aika lailla samoja ne oli. Jonkin verran itsekin pääsin kertomaan omia asioita.



Sitten ystäväni alkoi kehittää itseään mm. erilaisissa terapioissa ja valitettavasti se johti siihen että hänestä tuli (mun näkökulmasta) entistäkin itsekkäämpi.



Aloin harventaa tapaamisia enkä enää usein vastannut puhelimeen ja tähän päädyin siksi, että sain tietää hänen käyvän ulkona tanssimassa ym joidenkin uusien ystävien kanssa. Minun kanssani uloslähtöön tuli aina jokin este. Sen sijaan hän olisi loputtomasti käyttänyt minua kuuntelijana ja terapeuttina.



Myönnän etten kyennyt käsittelemään asiaa hänen kanssaan kun oma loukkaantumiseni oli niin suurta. (Toisaalta tunsin hänet jo melkoisen hyvin enkä uskonut että suuresti muuttuu...) Välimme ovat nykyään etäiset. Mutta koin etten halua olla tungettu siihen rooliin jonka hän minulle varasi.

6: ikävää :( Mitä meinasit tehdä asialle?

7: kyl se juttelee samoista asioista itse asiassa usean muunkin kanssa + terapeutin. Lisäksi muitten kans se puhuu ns. Normaaleista asioistakin ja pitää hauskaa, kuten 8kin kertoi :(

8: ihan samalta kuulostaa! Mulla sama, etten oikein hänen kanssa osaa käsitellä asiaa!!

Mä olen antanut tuollaisen tilanteen jatkua kunnes uuvuin kokonaan. Tällä tyypillä oli masennusta ja vaikka tiedän, että silloin ihminen käpertyy omiin ongelmiinsa, en jaksanut eikä kenenkään pidä jaksaa (ellei saa palkkaa). Käytin varmasti satoja tunteja hänen terapointiinsa. Jokaisen asian, jonka sanoin/neuvoin hänen tilanteestaan, hän kuunteli tarkkaan. Odotappa vain jos yritin jotain itsestäni kertoa, niin alkoi puhua päälle. Ei koskaan edes muistanut elämästäni mitään mitä olin kertonut.



Inhoan häntä nykyisin, niin paljon sain mielipahaa. Todella annoin paljon ja kuuntelin häntä ihan aidosti ja olin tukena, kunnes tilanne meni siihen, että saatoin heittää puhelimen maahan jos näin hänen edes soittavan, olin niin loppu.



Tuollaisia imijöitä riittää ja heitä pitää välttää. Se on totuus. Vaikka ihmisellä olisi ongelmia, hän ei voi kiduttaa läheisiään.

Olen jo niin tottunut. Tietty etääntyminen on kyllä tapahtunut. Enkä oikein osaa kertoa omista asioistani ,kun aina vastaus on vaan aijaa... ja sitten jatkuu taas tuutin täydeltä se omien asioiden valitus.

ja haha mitään tapaamisiakaan ei enään ole, olemme tavanneet oikeastaan vain töissä, ja nyt musta on tullut auttava puhelin :(.,

Miksiköhän annan kohdella itseäni näin? Tunnen itseni idiootiksi :(

10: kiitos tuestasi! Enemmän kuin siltä kaverilta koskaan! Ja aion noudattaa neuvoasi, nyt tuntuu, että mitta on täynnä sitä imijää.

6: kuulostat olevan samassa vaiheessa kuin minä :( Kannattaa sunkin yrittää päästä siitä imijästä eroon. Miks oot jumittanu tilanteeseen? Mä olen ollu yksinäinen, mut eihän sitä muihin jaksa tutustuakaan ton latistuksen jälkeen!!

jos kohtalotovereita/kommentteja. Kiva, sain nyt sitten masennuskohtauksen tästä asiasta :(